Äidillä on paha mieli tytön puolesta..

[Wilma-73]

Tuo meidän esikoinen on nyt joutunut kärsimään meidän muutosta uuteen kotiin...

Hänellä ei ole täällä ystäviä, luokallaan on kyllä muutamakin kiva tyttö mutta asuvat niin kaukana ( koulu on kyläkoulu johon tuodaan todella kaukaakin lapsia) ettei viikonloppuisin näitä ystäviä näe.

Viikolla sitten kyllä nämä ystävät saavat jäädä koulun jälkeen meille ja vanhemmat sitten hakevat kun töistään pääsevät, me siis asumme koulun vieressä.

Vanhaan kotiin jäi tytön paras ystävä, hänen vanhempien kanssa sovimme että kuljetamme tyttöjä viikonloppuisin ja viikollakin jotta ystävyys säilyy. Se vain meni siihen että minä hain ja vein tätä heidän tyttöään, hän oli meillä usein viikonloppuisin yökylässä mutta toisinpäin tämä homma ei toiminut. Nyt olen sitten laittanut sen tauolle, katsotaan huomaavatko vanhemmat mitään...Monesti otin vielä tämän ystävän pikkuveljenkin leikkimään meidän kuopuksen kanssa, olivat siis molemmat lapset meillä usein koko päivän.

Nytkin tyttö ollut koko viikonlopun ilman ystävää ja tuossa iässä ne olisivat niin tärkeitä, tyttö täyttää marraskuussa 10-v. Pikkuveljensä kanssa jotain ovat leikkineet mutta eihän se ole sama kuin oma ystävä....

Ja kiitos kun sain purkaa pahaa mieltä...

 

[äksypöksy]

Minulta jäi 8-vuotiaana paras ystävä ja kaikki muutkin toiselle puolelle Suomea, kun muutetimme pääkaupunkiseudulta maalle. Lähin (ja ainoa) kaveri asui 10 km:n päässä ja enimmäkseen leikin 3 vuotta nuoremman pikkuveljeni kanssa. Saattaa kuullostaa kamalalta lapsuudelta ja aluksi se tuntui itsestänikin siltä. Mutta en silti koe jääneeni mistään paitsi. Meillä oli veljeni kanssa hauskaa kahdestaankin ja koulussa oli seuraa muistakin lapsista. Ei siinä ehtinyt kovin kauaa surra ystävien puutetta. Luultavasti juuri tämän takia minulla on nyt aikuisenakin erittäin läheiset välit veljeeni ja hänen perheeseensä. Älä siis sure liikaa tyttäresi puolesta vaan auta huomaamaan uusia arvokkaita asioita. Ystävät ovat tärkeitä, mutta ei se haittaa mitään, jos ei heitä joka päivä näe.

 

[vieras]

Mulla asui lapsuudessa kaikki kaverit lähellä, mutta en muista et varmaan oikeen koskaan ois ala-asteikäseä ollu viikonloppusin kavereitten kanssa. Paljon oltiin mökillä ja talvella kun ei sinne päästy niin perheen kesken kyläiltiin tai oltiin vaan kotona, leikin ja lueskelin yksinäni. Isän luona ollessani leikittiin, pelattiin jaaskarreltiin isän kanssa, en muista et viikonloput ois koskaan ollu tylsiä. Äidin luona muistan joskus oottaneeni et viikonloppu menis ohi, kun ei oikeen ollu mitään tekemistä... Mutta siis hyvin oon pärjänny, eikä oo ees sisaruksii....

 

[LisaMarie]

8-vuotiaan tyttäreni paras ystävä ei suinkaan ole oma koulukaveri vaan minun entisen koulukaverini tytär. Välimatka meillä on...mä en itseasiassa tiedä, tie on huono, joten lähes tunti menee, oisko jotain 60 km. Me ollaan molemmat ihan maalta, eli jo omassa lapsuudessamme oli normaalia joutua matkustamaan tunti jos johonkin halusi mennä, joten kuljetukset toimii kyllä kumminkin päin.
Miksi niille kaukana asuville luokkatovereille ei voi viedä viikonloppuisin?

 

[Wilma-73]

8-vuotiaan tyttäreni paras ystävä ei suinkaan ole oma koulukaveri vaan minun entisen koulukaverini tytär. Välimatka meillä on...mä en itseasiassa tiedä, tie on huono, joten lähes tunti menee, oisko jotain 60 km. Me ollaan molemmat ihan maalta, eli jo omassa lapsuudessamme oli normaalia joutua matkustamaan tunti jos johonkin halusi mennä, joten kuljetukset toimii kyllä kumminkin päin.
Miksi niille kaukana asuville luokkatovereille ei voi viedä viikonloppuisin?

Iltatoimissa vierähti tovi jos toinenkin....

Niin kun nämä kaukana asuvat luokkatoverit eivät ole pyytäneet luokseen, meidän tyttö on aina se joka ystäviä meille pyytää, meille kun saa yleensä aina tulla lasten ystävät. En kehtaa pyytää että välillä toisinkin päin tuo vierailu tapahtuisi...

Ihan sama juttu kyllä poitsun muutaman ystävän kanssa, heidän vanhemmat kyllä innolla antaa lastensa tulla eskarista meille, luvattu että poika saa sitten joskus mennä heille vastavuoroisesti mutta kutsua ei kuulu. Tylsä pojalle selitellä kun odottaa pääsevänsä kyläilemään.

Ja kyllä meilläkin tykätään viettää perheenä aikaa yhdessä, silloin harvoin kun isännällä on viikonloppu vapaa, eli joka 5:s-6:s viikonloppu. Tytöstä vaan näkee että kaipaa ikäistään ystävää ja on sen sanonutkin....