ai nyt sitten toi mies heräs todellisuuteen. voi helvetti.

[vieras]

mä olen VUODEN sille puhunut tunteistani ja siitä miten mä yksin yritän pitää tän parisuhteen pystyssä nielemällä sellastakin paskaa mitä ei kuuluis niellä ja alistumalla kynnysmatoks. mies ei tule piiruakaan vastaan, en edes muista koska olis viimeks halannu tai sanonu rakastavansa tms.
mä en jaksa tätä enää ja kirjoitinkin tänne vissii alkuviikosta et palautin miehelle kihlasormuksen ja ilmoitin et tästä ei tule mitään, mä vaan tapan itseni tällaisessa parisuhteessa.
mies ei ottanut mua ollenkaan tosissaan, naurekeli ja vähätteli.
nyt se on sitten viime päivien aikana tajunnu, että mä olen oikeasti lähdössä täältä kun vaan saan asunnon.. joten aamulla oli tiskikone täytetty, kahvi keitetty ja lappu et huomenta, keitin sulle kahvit ja lähdin töihin ja plaaplaaplaa ja et mieti nyt vielä.

joo, mitä v*tun miettimistä tässä on?!! mies säikähti että mä lähden ja jos mä nyt jään, niin sama paska jatkuu entisellään viimestään kuukauden päästä kun mies ei jaksa enää yrittää kun sai mut jo jäämään.

miten mä sille sanon nätisti, että ei tuu onnistuun, (niin paljon kun mä sitä haluaisinkin)..?!!!

 

[..]

Meillä oli sama juttu. Siinä kohti kun olin jo pakkaamassa kamoja, mies tuli kysymään että eikö voitaisi mennä pariterapiaan. Se juna oli jo mennyt aikaa sitten. Oli hyvä että lähdin, en ole katunut.

 

[anteeksi anto]

joskus tarvitan iso kolaus että käytös muuttuu, jos mies on sinulle rakas ja tunteitä on jäljellä niin yrittäkää vielä.

 

[Juon Kahvini Miten Sattuu]

No niinhän se vain usein menee et se herääminen tapahtuu toisella osapuolella liian myöhään. Ja erittäin epätodennäköistä että hänen persoonallisuutensa jotenkin pysyvästi muuttuisi tän "ryhtiliikkeen" myötä, vaan yleensähän sitä luisutaan takas samoihin käytäntöihin pikku hiljaa.