Ai että tuo uhmaikä on sit niin heleppoo! Kohtalotovereita??

Kuopus tuossa halusi ensin mennä päiväunille (ei nuku joka päivä enää ) No minä sit että ok, mennään yhdessä. Päästiin makuuhuoneen ovelle niin "Ilari ei nuku!" tuumas poika ja kääntyi pois päin. Otti pari askelta ja kääntyi taas "Ilari nukkumaan" ja taas sama homma, pääsi ovelle niin kääntyi ja ei halunnutkaan ja sitä samaa ees taas vielä pariin kertaan 'nukkumaan ja ei nukkumaan' :/
Koska pienin on päiväunilla siellä samaisessa huoneessa niin sanoin sit pojalle että ei voida ovella edes takas rynniä kun **** herää. No huutohan siitä syntyi

No tarjosin sit vaihtoehdoksi vaikka muumeja tietokoneelta katsottuna kun tän aamun muumi jäi katsomatta. Sama homma muumin kanssa, 'juu ei juu ei juu ei' :/

Nyt sit istuu eteisessä rauhoittumassa. Voi jösses kun menis äkkiä vuosi eteenpäin niin johan helpottais...

Muilla vastaavia 'juu ei' - lapsia?

 

Ai helpottaa?!

 

meillä 3v meni päikkäreille omaan huoneeseen, kohta pikkusiskon huoneesta, joka nukkui alko kuuluun äääntä..3v oli heittelemässä nukkuvan siskon päälle nalleja, vaatteita ym....mrrrrrrrrrrrrrrrrrrr!! hitsi vie!

 

:wave: Ja äiti on tyhmä miljoona kertaa päivässä eikä saa puhua mitään :hug:

 

No kyllä tuo miedän uhmis tekis ihan samaa, mut senverran oon tiukkis, että jos nukkumaan mennään, niin sillon mennään eikä rampata eestakasin...

 

Täälä 2-v. Just tässä on päiväunitaistelu menossa. Ootan, että yks saa askarreltua keksipaketista moottorikelkan loppuun ja sitte mennään ulos. Mää pistän ton ipanan rattaisiin ja kävelen niin kauan, että se sammuu. Todella raivokas tapaus...
Arvaa, haluaako se ulos... EI EI EI EI. Ja kuitenki haluaa, kun se asuis pihalla, jos valita sais.

 

Meillä on ens kuussa 4-v.täyttävä esikko,poika ja uhmaikä alko vuosi sitten ja tuntuu että pahenee vaan koko ajan.Nyt kiusataan pikkuveljee,kohta 11kk aivan täysillä ja pienempi itkee..Nyt on myös alkanut ihan selvä niskoittelu vanhempia kohtaan,ei totella enään niin herkästi kuin aiemmin,heitellään leluja,paiskotaan ovia jne.Mukava ikä..

 

Ai helpottaa?!

Käänteisessä mielessä

 

:wave: Ja äiti on tyhmä miljoona kertaa päivässä eikä saa puhua mitään :hug:

Just niin tai kun poika on "kokannut" leikkikeittiössään vaikka puuroa ja tuo äidille niin äidin pitäis muistaa kysyä mitä se on eikä ainakaan arvata että onko siinä vaikka lihapullia tai muuten astiat lentää

 

Meillä nti täytti just 2.v ja ihan sama juu ei juu ei juu ei ralli myös täällä. Välillä huvittaa suunnattomasti ja välillä kyllä ajaa raivon partaalle

 

No kyllä tuo miedän uhmis tekis ihan samaa, mut senverran oon tiukkis, että jos nukkumaan mennään, niin sillon mennään eikä rampata eestakasin...

No niin oisin minäkin mutta jos pakolla nyt oisin vieny niin siitä ois seurannu se että pienin ois heränny siihen huutoon.

Ollappa isompi asunto niin sais pienimmät nukkumaan eri huoneisiin!

 

3v on ihana ikä. Meillä huusi puoli tuntia ennen päikkäreille menoa, että ei halua mennä pissalle |O Sitten kun sanoin, että nyt hiljaa kun sisko nukkuu niin huuto vaan yltyy. Krokotiilin kyyneleet valuu jne. :headwall: :headwall: Sitten oli muumiunilelu kateissa ja sitä piti huutaa ja raivota. Odotan armeijaan menoa

 

Meillä nti täytti just 2.v ja ihan sama juu ei juu ei juu ei ralli myös täällä. Välillä huvittaa suunnattomasti ja välillä kyllä ajaa raivon partaalle

Niinpä. Miehestä nää jutut kuunneltuna on vallan huvittavia kun sille aina kerron millaisia kädenvääntöjä on päivän aikana käyty :/ Mutta kyllä sekin, kun itse on tilanteessa mukana, menee aika totiseksi ja saa ollakin jämäkkänä.

 

3v on ihana ikä. Meillä huusi puoli tuntia ennen päikkäreille menoa, että ei halua mennä pissalle |O Sitten kun sanoin, että nyt hiljaa kun sisko nukkuu niin huuto vaan yltyy. Krokotiilin kyyneleet valuu jne. :headwall: :headwall: Sitten oli muumiunilelu kateissa ja sitä piti huutaa ja raivota. Odotan armeijaan menoa

Samma här :wave:

 

te kestätte jatkuvat uhmailut ja raivoamiset? Siis menetättekö itse helposti hermot uhmailuun? Itselläni kohta 4v poika ja tuntuu että itselläni kiehahtaa vähän liian helposti jos poika alkaa raivoamaan. Sit aina tulee paha mieli kun on korottanut ääntä ja huutanut takasin. Ensin kaikki on hyvin ja sit yhtäkkiä kumpikin saatetaan räjähtää. Ei kiva tilanne ollenkaan.

 

meillä ainakin kesällä 3v täyttävä tyttö on uhmassa... kaikkea hölmöä pitää tehdä vaikka hyvin tietää että niin ei saisi tehdä! ja mitään ei uskota! Ja omassa huoneessa ei voi leikkiä tai nukkua kun sinne voi tulla hämähämähäkkejä (eli kärpäsiä mitä tyttö ei suostu sanomaan kun pelkää niitä niin paljon )niin pitää hyppiä äidin kimpussa koko ajan ja tehdä hölmöjä!

 

te kestätte jatkuvat uhmailut ja raivoamiset? Siis menetättekö itse helposti hermot uhmailuun? Itselläni kohta 4v poika ja tuntuu että itselläni kiehahtaa vähän liian helposti jos poika alkaa raivoamaan. Sit aina tulee paha mieli kun on korottanut ääntä ja huutanut takasin. Ensin kaikki on hyvin ja sit yhtäkkiä kumpikin saatetaan räjähtää. Ei kiva tilanne ollenkaan.

Nykyään kestän oikein hyvin, kun käyn töissä (joka minulle oli suuri helpotus)

En mene mukaan raivoamiseen ollenkaan vaan annan raivota raihassa tai laitan jäähylle raivoamaan. Yleensä meillä riittää, että jätän pojan raivoamaan yksin, lopettaa todella nopeasti. Tänään vaan ei sekään auttanut kun on herännyt niin aikaisin ja oli väsynyt.

 

Meillä taas poika 5v aloittanut oikein super uhkimksen, ei edes Reimatekkiä meinannu suostua päälle laittaa keksi kaikenlaisia syitä, on tyttöjen väri, siis vihertävän harmaa ym. ym, mutta vihdoin ja viimein sain suostuteltua asun päälle kun sai lenkkarit jalkaan menomatkaksi hoitoon, kumpparit kyllä mukana meni

 

Lohduttaako, jos kerron, että meidän 5-vuotias on koko ajan kiihdyttänyt uhmaamistaan? Kohta tyttö varmaan liikkuu leijumalla, tarpeeksi kauan kun jaksaa painovoimaakin uhmata...
toisaalta, 3-vuotiaaksi saakka olikin helppo tapaus, nyt on enemmän tilaa riekkua, kun sisarukset ovat päivät koulussa.

Enää 2 vuotta, niin IRAkin on kouluiässä ja opettaja saa ottaa vastaan osansa. :saint:

 

Meillä 3v kaksoset, tyttö ja poika. Ne on alituiseen toistensa vaatteissa kiinni tai jotain muuta kränää. Mikään leikki ei tunnu enää onnistuvan yksiin ja huoneessa vallitsee viidakon lait. En harrasta vapaata kasvatusta, vaan rajat ja rakkautta periaatetta, mutta nämä kaksi on nyt aivan mahdottomassa vaiheessa. Pahemmaksi vain meni, kun lähdin takaisin töihin. Aamulla ei vaatteita tahdo saada päälle ja tarhasta hakiessa mökötetään ja äiti on tyhmä, idiootti ja ties mitä.

Eilen tyttö keksi kiivetä vessan kaapille ja maalasi hammastahnalla vessan. Siis sellainen iso tuubi tyhjäksi asti. Tämä tapahtui laittaessani ruokaa. Sillä aikaa, kun toruin tyttöä ja yhdessä vessaa siitottiin, laitan siis tahallaan sotkijat siivoamaan kanssani, poika keksi toisen leikin. Hän oli keksinyt matkia siskoaan ja napannut ketsuppipullon ja sillä koristellut keittiön pöydän, lattiaa ja palan seinää. Siinä vaiheessa alkoi pinna kiristyä ja toivoin todella, että mies tulis jo töistä. Istutin murjottavan neidin syöttötuoliin, mihin hän ei enää haluaisi mistään hinnasta mennä ja siivosin pojan kanssa ketsupin. Juttelin heidän kans asiasta, että miksi se on typerää ja miksi niin ei saisi tehdä, mutta epäilen sen menneen kuuroille korville. Molemmat istuivat syöttötuoleissaan ja murjottivat. Haluasisivat jo istua isojen tuolilla, kun nippa nappa sentään yltävät siitä syömään.

Mies tuli kotiin ja kyseli, miksi olen niin väsynyt ja kiukkuinen, ai minäkö? Mies vain silitti lasten hiuksia ja suukotteli, lupasi jälkkäriksi pätkis patukat ja mulla sihisi päässä. Aivan kuin heidän teot olis jotenkin palkitsemisen arvoisia. No, tää on tätä arkee. Lapset sotkee, äiti siivoo ja kiva isi tulee ja antaa siitä palkinnon. Odotan jo innolla ens viikolla miehen lomaa, kun itte olen päivät töissä, niin saa maistaa edes hetken tätä uhma arkea parhaimmillan.

Tähän kaikkeen muuhun lisäksi vielä meilläkin lentää tavarat, ovia paiskotaan, kiusataan koiraa, pudotellaan akvaarioon ties mitä, räplätään tietsikkaa ja eräämmät varmuuskopiot ovat tulleet arvoon arvaamattomaan, poika keksinyt, miten äidin fillarista tyhjätään kumit, likan erikoisuus on mun meikkipussin sisällön sääntömääräinen inventointi ja testaus.

Mut on ne silti niin ihania :heart:

 

Tuttua on, ja sillon alkaa käämi palamaan kun se alkaa just sillon kun ei pitäis.
Välillä semmosta taistelua nää päivät kun molemmilla joku uhmakausi ja erilaset raivon kohteet |O

 

te kestätte jatkuvat uhmailut ja raivoamiset? Siis menetättekö itse helposti hermot uhmailuun? Itselläni kohta 4v poika ja tuntuu että itselläni kiehahtaa vähän liian helposti jos poika alkaa raivoamaan. Sit aina tulee paha mieli kun on korottanut ääntä ja huutanut takasin. Ensin kaikki on hyvin ja sit yhtäkkiä kumpikin saatetaan räjähtää. Ei kiva tilanne ollenkaan.

No eihän sitä aina jaksakaan niitä raivoja. Sitten sitä vaan kääntää itse suuntaa ja lähtee pois jos tuntuu että hermot menee totaallisesti. Usein kyllä just niin ne meneekin nopeammin ohi kun en ole siinä selvittämässä.

 

Nyt tuli poika syliin ja sanoi "äiti Ilari on kunnossa" :heart: Ei kiukusta tietoakaan

 

Mut on ne silti niin ihania :heart:

Niinpä =) Meillä kanssa tehdään niitä "turrintöitä". Mutta poika saattaa jopa itse huutaa mulle että "Äitiiii! Ilari tekee turrintöitääää!!!"

 

Jos kuopus oli menossa unille, mutta ei kuitenkaan ja nuorin oli nukkumassa niin joku kyllä mättää.. nuorinhan on nimenomaan se kuopus.