Ai että sairaat jätetään yksin, niinkö?

[paniikki]

Ei kai sitten mikään ihme että Suomessa niin paljon masennusta on ja muita mt-sairauksia kun asenteet on mitä on.

Ymmärrän ehkä, että ei ihan seurustelemaan tahdota alkaa vaikka skitsofrenikon kanssa, mutta mielenterveysongelmia on paljon muitakin. Ja joskus täältäkin olen lukenut että masentunutta ystävää ei jaksa kuunnella ja että masentuneet on sitä ja tätä ja tota. Ja juu, ei tarvii jaksaa olla perustuskivenä masentuneelle ihmiselle, mutta ystävä edes?

Vai mikä meissä mielenterveyden ongelmista kärsivissä pelottaa?

Minulla on todettu estynyt persoonallisuus ja paha sosiaalisten tilanteiden pelko. En ole työkykyinen niin kauan kun pelko on paha. Mutta muuten olen ihan normaali, ulkonäöltäni, kiinnostuksen kohteiltani, lapsiltani... Olenko jotenkin pelottava?

 

[Mä]

Sitähän tää nykyaika on: kaikki ajattelee vain itseään. Ei väliä muiden terveydellä, vaan ykkösenä on aina minäminäminä.

 

[Pesky Pixie]

Mä en ole koskaan huomannut täällä sanottavan mitään pahaa masennuksesta kärsivistä. Moni palstalainenkin on ihan avoimesti tunnustanut saaneensa masennukseen diagboosin.

 

[ap]

Sitähän tää nykyaika on: kaikki ajattelee vain itseään. Ei väliä muiden terveydellä, vaan ykkösenä on aina minäminäminä.

Totta kai ykkösenä on oma itse ja perhe, mutta silti asenteissa on jotain mätää. Työelämä on kovaa ja kaikkialla pitäisi pärjätä ykkösenä ja parhaimpana ja menestyneimpänä :/

 

[Joni Makkuusäkki]

Oman kokemuksen mukaan ne, jotka ei esim. masennusta ole kohdanneet, helposti pelkää/luulottelee turhia mt-ongelmaisista. Mt-ongelmia kun on moneen lähtöön ja monesta ei ulospäin edes niitää huomaa.

 

[EllaDonna]

Sitähän tää nykyaika on: kaikki ajattelee vain itseään. Ei väliä muiden terveydellä, vaan ykkösenä on aina minäminäminä.

Tai sitten vaan vieroksutaan sitä masentuneiden itsekeskeisyyttä ja synkistelyä.

 

[ap]

Mä en ole koskaan huomannut täällä sanottavan mitään pahaa masennuksesta kärsivistä. Moni palstalainenkin on ihan avoimesti tunnustanut saaneensa masennukseen diagboosin.

No minä olen. Tällä palstalla ja muillakin.

 

[just]

siis oletko ihan "piip"? Tolla yhden ketjun ap:lla on ehkä hieman eri tilanne kuin muilla, ja niitä lapsiakin pitää ajatella!!!! LAPSET ENSIN
vai pitääkö niiden lastenkin sairastua siinä samalla? Et voi tietää minkälainen tuo mies olisi, uhkailisiko säännöllisin väliajoin itsarilla jne.

 

[Horuksen silmä]

Mä en ole koskaan huomannut täällä sanottavan mitään pahaa masennuksesta kärsivistä. Moni palstalainenkin on ihan avoimesti tunnustanut saaneensa masennukseen diagboosin.

No minä olen. Tällä palstalla ja muillakin.

Mä olen törmännyt myös ilmiöön oikeassa elämässä. Ironista kyllä, monesti ne ihmiset jotka itse ovat masentuneena tarvinneet juuri sinun tukeasi ja ystävyyttäsi, kääntävät selkänsä jos itse masennut.

 

[ap]

siis oletko ihan "piip"? Tolla yhden ketjun ap:lla on ehkä hieman eri tilanne kuin muilla, ja niitä lapsiakin pitää ajatella!!!! LAPSET ENSIN
vai pitääkö niiden lastenkin sairastua siinä samalla? Et voi tietää minkälainen tuo mies olisi, uhkailisiko säännöllisin väliajoin itsarilla jne.

Lue mitä mä kirjoitin, lue uudestaan ja kunnolla. Ei tarvii alkaa seurustella.

 

[Pesky Pixie]

Mä en ole koskaan huomannut täällä sanottavan mitään pahaa masennuksesta kärsivistä. Moni palstalainenkin on ihan avoimesti tunnustanut saaneensa masennukseen diagboosin.

No minä olen. Tällä palstalla ja muillakin.

Ahaa, no mä en ole nähnyt sellaista ketjua.

 

[lapinonni]

Minulle jos joku mies sanoisi kärsivänsä mt ongelmista tai jostain sairaudesta, en välttämättä huolisi. Ihan sen takia jo että nykyinen mieheni kärsii molemmista. Vakava sairaus ja siihen liittyvä masennus. En tahtoisi hoitaa miestä lasten lisäksi :ashamed:
Kavereista nyt en tiedä, ei niitä ole muutenkaan kun kaikki aika menee kotona lapsia ja miestä hoitaessa...
En toki tuota äijää jätä näiden ongelmien takia, mutta kyllä se voi olla todella rankkaa sitten myös niille jotka päättävät elämänsä jakaa esim mt ongelmaisen kanssa. Kaikista ei ole siihen ja minusta on hyvä että tiedostaa sellaisen...
:ashamed: Nyt kyllä kuulostan aivan kauhealta ämmältä :ashamed:

 

[EllaDonna]

Sehän olisi kätevää, jos masentuneet seurustelisivat keskenään. Silloin he eivät pilaisi kenenkään "normaalin" elämää

 

[ap]

Sehän olisi kätevää, jos masentuneet seurustelisivat keskenään. Silloin he eivät pilaisi kenenkään "normaalin" elämää

 

[pikkupiikkis]

Musta on eri asia antaa tukea ystävälle kuin väkisin käydä deittailemaan miestä, joka ei kiinnosta muutenkaan, ja joka on ehkä skitsofrenian takia sairaseläkkeellä.

Eräällä ystäväni on bipolaarinen eli ennen sanottiin maanisdepressiivinen. Ei se meidän ystävyyteen muuten vaikuta, mutta jos ei kuulu mitään, huolestun normaalia enemmän ja jos taas on maaninen, niin en ainakaan lietso sitä. Mutta hänellä pysyy se jokseenkin hallussa lääkkeillä ja on töissäkin.

Hän on muuten kertonut, että ei uskalla ryhtyä äidiksi tuon takia, kun periytyvyys on voimakasta. Ja kertoo heti asian miehelle, jota käy tapaamaan. On hänellä silti ollut poika- ja miesystäviä, joten kaikki ei hyljeksi sen takia.

 

[Itsekäs]

Vietän joka arkipäivä 8h mielenterveysongelmaisten parissa, en kyllä enää vapaa-ajallani jaksa samaa. Olen sitten paska ihminen jne. mutta aivan sama, tulen itsekin hulluksi jos en "normaalia" seuraa saa.

 

[Horuksen silmä]

Sehän olisi kätevää, jos masentuneet seurustelisivat keskenään. Silloin he eivät pilaisi kenenkään "normaalin" elämää

Tässä on vaan se dilemma että KUKA TAHANSA MEISTÄ voi sairastua depressioon. Joten on se aika ontuva systeemi jos täytyy puolisoa lähteä vaihtamaan masennuksen takia. :snotty:

 

[noh]

Eiköhän ne sairaatkin ole onellisempia jos löytää vertaisesnsa kumppanin itselleen,tiedä vaikka saisi jakaa huoneenkin aina hoitojaksoilla

 

[MirriX]

Eri asia tukea ystävää tai puolisoa, tämän sairastuttua mt ongelmiin, kuin vartavasten hakea mt ongelmaista ystäväksi hänen sairautensa vuoksi.Eikä kaikilla ihmisillä ole tarpeeksi voimia itsellään tukea toista!!

 

[daa]

Mielenterveyden ongelmien kanssa voi oppia elämään, masennuksesta voi toipua ja niin edelleen. Itse autan mielelläni ihmisiä, jotka ovat halukkaita ottamaan apua vastaan. Oman kokemukseni mukaan on kuitenkin olemassa joukko masentuneita ja "masentuneita" (sekä muita mt-ongelmaisia), joilla ei, syystä tai toisesta, ole edes oikea halua (=motivaatiota) parantua/toipua/edistyä. Apua saa, kun sitä pyytää ja ottaa vastaan. Ei kai kukaan oikeasti halua ympärilleen "pysyvästi masentuneita" ihmisiä? Tällä viittaan sellaisiin ihmisiin, jotka "ovat päättäneet" jo loppuelämänsä kohtalon, vaikka elämää olisi todennäköisyyksien mukaan jäljellä vaikka miten monta kymmentä vuotta.

 

[Pena]

Sehän olisi kätevää, jos masentuneet seurustelisivat keskenään. Silloin he eivät pilaisi kenenkään "normaalin" elämää

Juu ja kaltaisesi keskenään! Älkää unohtako ehkäisyä, ettei teitä tule enää enempää!

 

[vieras]

Vieläkö joku väittää EllaDonnan kommenttien jälkeen ettei masentuneista puhuta palstalla pahaa?

 

[ap]

Kuvitteleeko kaikki, että jokainen masentunut/mt-ongelmainen on sellainen toppavaatteissa kädet sivuilla kulkeva zombi joka viettää joka toisen kuukauden hoitokodissa ja joka toisen laitoksella?

Ja onko tosiaan pakko tulla juuri TÄHÄN ketjuun heittämään loistavia vitsejänne?

 

[vieras]

Eiköhän ne sairaatkin ole onellisempia jos löytää vertaisesnsa kumppanin itselleen,tiedä vaikka saisi jakaa huoneenkin aina hoitojaksoilla

Tunnetko nyt olevasi oikeinkin fiksu ihminen?

 

[v]

Mulla on veli pahasti mielenterveysongelmainen. Joillakin ystävillä masennus. Heille olen tukena. En jaksaisi enää uusien ihmisten tukihenkilöiksi alkaa, ihan totta. Jos joku hyvä ystäväni tarvitsisi tukea, tottakai tukisin, mutta uusia henkilöitä toivottavasti en haali ympärilleni, jotka tarvitsevat paljon. Joskus pitää oman jaksamisen vuoksi laittaa raja.

Mutta se on kyllä p-stä, jos kaverit ja perhe hylkäävät, kun jollakin alkaa mennä huonosti.