"Silli"
Ystäväni asuu viiden lapsen kanssa tällä hetkellä 60 neliöisessä kaksiossa. Jonottavat isompaan koko ajan. Itse asun mieheni ja neljän lapsen kanssa 80 neliössä mikä tuntuu hirvittävän toisia.
Ei voi käsittää.me asutaan minä,mies ja pieni lapsi 58neliön kämpässä,ja kaikki ihmettelee miten mahdutaan.miehenki kaverit suorastaan vittuilee. meidän perheenjäsenistä vielä,ei oo kukaan yhtenäkään päivänä valittanu,ja vielä ei oo omakotitalon aika. ei sitä jaksa kaikille alkaa selitteleen,vaan myöntelen nykyään vaan.
no niinpä.kyllä mä omakotitalon ehdottomasti haluan,mutta sitä ennen tässä on ihan hyvä,ihmetelköön muut. (kröhm,ennen on ihmiset asunu 7kin tyyppiä yhdessä huoneessa,nykyään tarvitaan se vähintään sata neliötä jollekin 4henkiselle perheelle) niin ketä se haittaa,keneltä se on pois jos meillä on makuuhuone jossa kaksi sänkyä,keittiö,vessa,sauna ja olohuone. miks muiden tarvii huudella mitä joku toinen tarvii.Onpa meitäkin ihmetelty monen monta kertaa. Toinen lapsi tulossa ja kaksiossa asutaan. Mielummin laitan asumiskustannuksista säästyvät rahat muuhun. Voidaan ostaa kivoja vaatteita ja matkustaa. Lainaa on vain vähän ja mies voi jäädä vuorotteluvapaalle vauvan synnyttyä ja voidaan olla yhdessä koko perhe.
Meiltä lähtee kaikki ylimääräinen kirppikselle kiertoon ja jokaisella tavaralla on oma paikkansa. Itse asiassa täällä on aika väljää ja siistiä. Monilla on omakotitalo sellainen tavarakaaos, että eipä sinne mielellään menisi.