Meillä on juurikin tuollainen 50m2 kaksio kantakaupunkialueella. Perheessä on kaksi aikuista ja yksi 1,5-vuotias lapsi. Kyllähän tässä mahtuu asumaan, mutta välillä sitä toivoo enemmän tilaa. Tässä asunnossa on hyvä pohjaratkaisu siten, että asunto on makuuhuonetta ja tilavaa saunallista kylpyhuonetta lukuunottamatta yhtä tilaa. Säilytystilaa on melko vähän; erityisesti keittiön kaapit ovat aivan turvoksissa. Tilan tuntua lisää meillä se, että olemme nyt lapsen alettua liikkumaan luopuneet sohvasta. Olohuoneen puolella on muutamia paljon tavaraa sisäänsä vetäviä säilytyskalusteita, säkkituoli ja nojatuoli, kirjahyllyt ja lapsen leluja. Epäesteettisenä ja ärsyttävänä asiana nurkassa nököttää yhdistelmävaunut. No, onneksi niitä ei enää vuosikausia tarvita. Hyvänä puolena pienessä asunnossa on tosiaan se, ettei tule suotta hamstrattua tavaraa, vaan vanhaa ja tarpeetonta kierrätetään sitä mukaa kun uutta tulee.
Omaa huonetta ei mielestäni pieni lapsi tarvitse. Uskoisin, että meillä lapsi joka tapauksessa leikkisi siellä missä vanhemmat ovat eli keittiö-olohuone-akselilla. Perhepetistäkin olemme vasta siirtymässä pois, joten unetkin nukkuisi varmasti edelleen meidän lähellämme.
Mikäli asumisemme ei olisi rahasta kiinni, ottaisin mieluusti tältä alueelta kolmion. Tällä hetkellä se ei vain ole mahdollista, koska kukkarollemme sopivia kolmioita ei täällä ole. Tämän asunnon hinnalla saisimme tilavan perheasunnon muualta Helsingistä, mutta tällä hetkellä valintamme on asua ahtaammin, mutta mieluisella alueella. Uskon kuitenkin, että jossan vaiheessa, mikäli emme täältä sopivaa asuntoa löydä, on edessä muutto muualle.