Mie keittelin tässä illalla vielä hilloa luumuista ja omenoista. Miehellekin, joka touhusi uuden eteisen kimpussa asiasta useampaan otteeseen mainitsin, kun kyseli mun puuhiani ja vielä sittenkin, kun vein hillot jäähtymään sinne tulevaan eteiseen.
Sitä hilloa jäi sit yli, siis ei sopinut lasipurkkeihin, sellainen pieni lasikupillinen, joista meillä usein syödään kiisseliä tai jotain, jos sellaista on tehty.
Sen jätin tiskipöydänkulmalle jäähtymään.
Mies tuli remonttipuuhistaan, ja istui sohvalle:
- Aika makeaa tää... vai kuuluuks tähän laittaa maitoo tai jotain?
- Täh? Mikä on makeaa?
- Tää kiisseli. Paljon tässä on sokeria?
- Mistäs sie kiisseliä... ? Hei, se on sitä hilloa!
- Ai... koskas sä oot hilloa tehnyt?
Ai kauhee... onks tää jotain luumua? Mä oon jo kohta syönyt tän kaiken! Helvet, jos mie nyt saan koko huomisen istua paskalla tän takia!
- No... ninhän sitä sanotaan, että ahneella on jne...
Sitä hilloa jäi sit yli, siis ei sopinut lasipurkkeihin, sellainen pieni lasikupillinen, joista meillä usein syödään kiisseliä tai jotain, jos sellaista on tehty.
Sen jätin tiskipöydänkulmalle jäähtymään.
Mies tuli remonttipuuhistaan, ja istui sohvalle:
- Aika makeaa tää... vai kuuluuks tähän laittaa maitoo tai jotain?
- Täh? Mikä on makeaa?
- Tää kiisseli. Paljon tässä on sokeria?
- Mistäs sie kiisseliä... ? Hei, se on sitä hilloa!
- Ai... koskas sä oot hilloa tehnyt?
Ai kauhee... onks tää jotain luumua? Mä oon jo kohta syönyt tän kaiken! Helvet, jos mie nyt saan koko huomisen istua paskalla tän takia!- No... ninhän sitä sanotaan, että ahneella on jne...
