Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Onko täällä muita joilla ongelmana/sairautena ahmimishäiriö tai jokin muu syömishäiriö? Minulla on ja se vaivaa niin paljon mutta vielä en ole hakenut apua, syyttelen vain itseäni ja häpeän tätä niin paljon, tämä on nyt ensimmäinen kerta kun tästä puhun. Tätä on jatkunut todella kauan, sain laihdutettua yli 20kg, nyt kun ahmin välillä niin vaikeaa se painon pitäminen kurissa on ja olen vieläkin hyvin ylipainoinen. Osasyy ahmimiseen on lapsesta saakka opittu/opetettu tapa että ruoka lohduttaa ja on ystävä, yksinäisyys jatkuu näin 3kymppisenäkin vaikka on lapsia ja mies. Elämä tuntuu niin umpikujalta, ahmimispäivänä en halua edes näyttäytyä ulkona, vihaan niin paljon itseäni. Toisinaan saatan olla viikon terveellisellä ruoalla ja kaikki menee putkeen mutta sitten iskee yksinäisyys tai joku vastoinkäyminen joka laukaisee ahmimisen. No ei tästä enempää. Tuntuipa hyvältä kun sai tämän sanottua.
just noin täälläkin. ihan säännöllisesti käyn puhumassa ravitsemusterapeutin kanssa, oon käyny jo puolisen vuotta.
itse asiassa mulla on diagnosoitu syömishäiriö, anorexian ja bulimian välimuoto.viiko tolkulla eteenpäin joko terveellisellä ruualla, tai sitten ei melkeen millään ruualla, ja sitten, kuten tänään, kaikki nassuun mitä jääkaapista löytyy.
ravitsemusterapeutin luona käyminen on auttanut paljon, vaikka se alussa tekiki kaupassa käynnin hankalaks, kun oli koko ajan tietoinen kaikesta mitä osti. siis tarkennettuna kyseen alaistin kaiken minkä ostin, ja miksi sen ostin.
perimmäiset syyt syömishäiriöön puidaan ravitsemusterapeutin luona, ja niistä keskustellaan ja yritetään selittää, miksi ja miten ne vaikuttavat, sekä miten niihin ovi itse vaikuttaa, vaikka syy olisikin pitkällä lapsuudessa.
suosittelisin siellä käyntiä, jos tuntuu että ei ole sun juttus, niin ovi lopettaa ja yrittää selvitä "omillaan", mutta ehdottomasti asiasta kannattaa puhua. mulle kaikista eniten hyötyä on ollut siitä että kysyttäessä olen avoimesti kertonut kaiken. en mitenkään piilottele tai häpeä sairauttani vaikka psyykkinen onkin.
pientä parantumista on tapahtunut, mutta kokonaan eroon en pääse vielä pitkään aikaan.
voimia sulle, ja toivottavasti viestistäni oli sinulle jotain hyötyä :hug:
