Ahistaa... menen 4 kuukaudeksi töihin paikkaan, joka paljon vaativampaa työtä kuin mihin olen tottunut, pitää osata paljon kaikkee

[ob]

kaikki sanoo et "kyllä sä siellä pärjäät" mutta mitäs jos leimaudunin ihan pelleksi ja typeräksi kun kyselen ja olen "uunona" ....

 

[Micosa]

Mitään leimaudu jos itselle uudesta asiasta neuvoja kyselee.
Otat vain asenteen että pärjään kyllä niin homma taatusti onnistuu.

 

[myy]

Se ei ole uunoa, jos kysyy asiallisesti. Jos ei tartu toimeen ja karttelee sellasia asioita, joita ei uskalla kysä, niin se on uunoa. Kysyt rohkeesti jos on tarvis ja tartut reippaasti toimeen. Kun huomaavat et hoidat työs niin kyllä se siitä.

 

[ap]

Mitään leimaudu jos itselle uudesta asiasta neuvoja kyselee.
Otat vain asenteen että pärjään kyllä niin homma taatusti onnistuu.

Olen kyllä avoin ja kyselen ja tulen toimeen ihmisten kanssa... harva tietää millaista myllerrystä mun sisällä tapahtuu ja kuinka paniikissa olen asioitten suhteen.... vaikutan päällepäin tyynelle ihmiselle mutta eivät arvaakaan kuinka lähellä luovuttamista ja hajoamista olen kun jännitän niin kamalasti kaikkea uutta

 

[juuei]

Mut määrättiin töissä vapaaehtoiseksi projektiin, joka todella ylitti mun resurssit.

Mutta nyt vuoden kuluttua alkaa olla semmoinen olo, että ehkä osaan vähän.
Mut meillä on semmoinen homma, että kysyminen ja uudestaan varmistaminen on tuhat kertaa parempi vaihtoehto kuin kämmääminen.

 

[pelkuri]

Mitään leimaudu jos itselle uudesta asiasta neuvoja kyselee.
Otat vain asenteen että pärjään kyllä niin homma taatusti onnistuu.

Olen kyllä avoin ja kyselen ja tulen toimeen ihmisten kanssa... harva tietää millaista myllerrystä mun sisällä tapahtuu ja kuinka paniikissa olen asioitten suhteen.... vaikutan päällepäin tyynelle ihmiselle mutta eivät arvaakaan kuinka lähellä luovuttamista ja hajoamista olen kun jännitän niin kamalasti kaikkea uutta

Mä oon ihan samanlainen. Päällepäin vaikutan viilipyttymäiseltä, joka selviää "kaikesta", mutta paskan marjat. Jännitän TOSI paljon kaikkea uutta. Noin vuosi sitten mua pyydettiin tekemään esimiehen sijaisuutta, johon suostuin. No, olen vieläkin ihan paniikissa kun joudun tekee näitä sijaisuuksia, musta ei vaan kertakaikkiaan ole tähän. Tuntuu vaan hassulta, että oman esimieheni mielestä sovellun tähän, mutta omasta mielestäni en lainkaan. En ole yhtään esimiestyyppiä, päinvastoin. Olen jo viikko ennen aivan paniikissa, jos on tulossa vaikka joku päällikkö paikalle, puhumattakaan jostain lehtihaastatteluista.. hitto, että olen surkea!