Ahh! Saan olla edes hetken yksin...ja tietsikkaa heti rämplään..

[24/7 äiti]

Eilen meillä 4 v pojan kans oliki takkuinen,kiukkuinen, kärttyinen päivä heti aamusta. Pojalla ei kavereita mailla halmeilla,ei isi kotona, äitillä hermot tiukilla omista asioista ja kaikki oli tyhmää, ulkona kylmä tuuli,uimaan ei halunnut lähteä,vaatteiden pukeminen päälle vei monta tuntia,ruoka oli pahaa, kaikki oli niin tyhmää ja äiti NIIN kiukkuinen ja ärtyisä,että suuttui joka asiasta.

Nyt äitikin eilisestä ihan pahoillaan,mutta onneksi isi vei serkkuja tapaamaan ja äiti pääsi hetkeksi "omalle ajalle".

Siis onko muilla koskaan sellaista tunnetta ettei ole hyvä äiti??? Minulla oli eilen täydellisen kammoittava tunne,että herranen aika, miten mä en jaksa tätä äitiyttä. Ehkä tässä olen pyörinyt liikaa pienissä ympyröissä ja ensi vko.n ankea ja karmaiseva arki masensi mut eilen kun todellisuuden tajusin.

 

[kohtalotoveri]

Voi kuule, kahden pojan 2 ja 5 v äitinä voin sanoa että kyllä noita fiilareita on noin keskimäärin
5 krt päivässä. Enemmänkin se on niin et niitä päiviä jolloin ei mikään mene pieleen (lue käyttäydyn kuten aikuisen vanhemman kuuluisi) on harvassa ja syyllisyys ainainen. Mutta se taitaa olla tämä vanhemmuus ainaista oppimista ja selviytymistä.
Tsemppiä sulle ja mukavaa syksyä!

 

[ap]

Kiitos kohtalotoveri! Syyllisyys tulee lisäksi siitä,että kun itse on ärtyisä se tarttuu lapseekin ja siinä on noidankehä valmis joka pyörii hurjaa vauhtia kunnes joku suuri riita saa lopulta kiukkuitkun aikaiseksi ja se helottaa lapsen oloa. Meillä poika lisäksi oppinut kiusan teon aakkoset täydellisesti eli kokeilee tahallaan ja tarkoituksella mun hermoja. SIT ku on tuollainen huono päivä NIIN ei huumorintajua ja ymmärrystä ei ainakaan löydy.