ahditus töihin menosta

mia
Mä olen ihan maassa noitten työjuttujen tähden. Ä-loma loppuu kuukauden kuluttua, vakityötä ei ole odottamassa, mutta hoitoalalla töitä kyllä olis. Itseasiassa sieltä on töihin jo soiteltukkin... Ahdistaa. Tyttö on 8kk ikäinen ja 9kk siis, kun hoitoon menisi. Miten noin pieni siellä pärjää, vieraan ihmisen luona, kun on tohinaa ja hulinaa ja ihan toisenlaista mihin on nyt kotona tottunut???

Sitten vielä muita kysymyksiä. Miten luulette lapsen sopeutuvan aikaisiin herätyksiin, aamulla jo ennen kuutta? Kun minun olisi oltava töissä jo 6.30 ja mies menee vieläkin aikaisemmin. Jotain 9 tai 10 tuntia olisi hoitopäivän pituus, kun on työmatkaa sen verran molemmilla. Miten ylipäätään hoitoon sopeutuminen tapahtuu noin pienellä? Olen kuullut, että pieni sopeutuisi paremmin, mutta luulen sen vaan johtuvan siitä, että isompi osaa jo paremmin näyttää ikävänsä ja protestoi niin, että se tuntuu hankalammalta ja vaikeammalta aloittaa hoito myöhemmin. En tiedä, kaipaisin kiperästi kokemuksia ja ajatuksia. Ihan mitä vaan.

En osannut kuvitellakkaan, että tämmöisen sotkun ja stressin saisin töihin menolla aikaan. Siis, että jo nyt valvon yöt ja mietin pääni puhki kaikkia mahdollisuuksia. Miten jos menen töihin ja vaikka raskaudun pian (pikkusisaruskin olisi toiveissa ) ja joutusin heti jättäytymää'n töistä uudelleen pois? Jaksaisinko olla töissä raskaana, kestää työpaineet joita hoitolalla ON, kestää lapsen hoitoon viemisen, ikävä itkut ja muut. Todellakin ahdistaa niin, että sydän meinaa pakahtua. Katson lastani kyyneleet silmissä ja mietin kuinka hän "kärsisi" tuosta hoitoon menemisestä? Niin pieni vielä. Ja toisaalta tulee paineet mennä sinne töihin, hankkia rahaa ja ammattitaitoa, jota ei juuri ennestään olekkaan. Jos jäisin kotiin, pääsisinkö koskaan enää samalle alalle töihin?

Minulle kelpaa kaikki neuvot, mielipiteet, ohjeet, kommentit, kunhan vain jotain ajatuksia saisin päähäni omien ahdistuneiden lisäksi. TIedän, etten varmastikkaan ole ainoa, joka tämmöisiä on joutunut miettimään.
 
Vihdoinkin
Olipa tosiaan ahdistus selkeästi aistittavissa tekstistäsi. Minäkin "joudun" lähteä töihin syksyllä, nuppuni tosin on kyllä silloin jo 1v 2kk, mutta talous pakottaa töihin, velkataakka painaa päälle. Hoitovapaa on yksi vaihtoehto jos ei ole aivan pakko tienata suuren suuria summia. Väittävät että hoitotuella pärjää jos osaa luopua jostain ja muutenki elää soukalti. Kuvittelisin että työaikaa sais ehkä jotenki soviteltua kun on noin pieni ihminen hoitoon vietävänä. En tiedä, haluaisin auttaa, en vaan tiedä miten. Minä ehkä jäisin hoitovapaalle jos olisin sinä, ainakin hetkeksi aikaa kunnes nuppu olis vähän vanhempi. Mieti omaa etuasi ajatellen, mitä sydämesi sanoo, työmarkkinoille ehtii kyllä myöhemminki.
 
mia
\
Alkuperäinen kirjoittaja 19.04.2005 klo 11:51 Vihdoinkin kirjoitti:
Olipa tosiaan ahdistus selkeästi aistittavissa tekstistäsi. Minäkin "joudun" lähteä töihin syksyllä, nuppuni tosin on kyllä silloin jo 1v 2kk, mutta talous pakottaa töihin, velkataakka painaa päälle. Hoitovapaa on yksi vaihtoehto jos ei ole aivan pakko tienata suuren suuria summia. Väittävät että hoitotuella pärjää jos osaa luopua jostain ja muutenki elää soukalti. Kuvittelisin että työaikaa sais ehkä jotenki soviteltua kun on noin pieni ihminen hoitoon vietävänä. En tiedä, haluaisin auttaa, en vaan tiedä miten. Minä ehkä jäisin hoitovapaalle jos olisin sinä, ainakin hetkeksi aikaa kunnes nuppu olis vähän vanhempi. Mieti omaa etuasi ajatellen, mitä sydämesi sanoo, työmarkkinoille ehtii kyllä myöhemminki.
Kiitos sanoistasi. Pelkkä asioiden "ääneen sanominen" helpottaa jo hiukan ja se, että saa pönkitystä omille ajatuksilleen. Aurinkoista kesää sinulle!
 
Amfritrite
Minä olen vienyt vanhemman hoitoon äitiysloman jälkeen. En tekisi enää niin, jos saisin valita uudestaan. Sydänhän siinä särkyy, ja loppuelämän saa syytellä itseään. Mutta toisaalta on hyviäkin hoitopaikkoja olemassa. Oman lapsen ei ollut laadukas paikka. Silloin en ollut tarpeeksi kypsä näkemään lapsen parasta. Toki en ylellisyyksien perässäkään juossut, olin tuolloin ainoa perheessä joka toi rahaa, mutta silti yrittäisin järjestää tänään asiat jotenkin toisin. Tuosta on nyt 5 vuotta aikaa, mutta äidiksi kasvaminen on varmaan tällaista. JOillakin. Jotkut pystyvät heti valita oikein. Siis että eivät kadu valintojaan.

Nyt kun kuopus tuli 1½, tuntuu jo paljon pärjäävämmältä tuonkin ikäinen, ja olisi hirveän paljon valmiimpi hoitoon, onhan hän jo kaksi kertaa isompi kuin äitiysloman jälkeen hoitoon vietävä.
 
myy
Olen itse vielä hoitovapaalla (hoitotyötä teen minäkin), syksyllä olisi tarkoitus töihin mennä, neiti silloin 1v4kk. Alan tekemään puolikasta, kun siihen näin toimen haltiana on mahdollisuus ja mummi hoitaa tyttöä. Ja silti tuntuu pahalta mennä töihin.... Eli ymmärrän, että sulla kurja olo.. :/ Tiesitkö, että voit keikkailla hoitovapaallasi? Etkä menetä kotihoidontukea, kunhan lapsesi ei ole kunnallisessa päivähoidossa. Hoitolisään tulosi vaikuttaisivat, mutta eivät siihenkään ihan yks yhteen. Eli, jos miehesi voisi hoitaa lastanne esim vkl, voisit silloin keikkailla. Keikkatyöstä tienaakin hyvin, kun saa lomarahatkin rahana. Tietysti teidän yhteinen perhe aika vähenisi, mutta niin käy valitettavasti joka tapauksessa, jos/kun töihin menee :'(
 
Kuulostat minulta vähän aikaa sitten!Nyt onkin jo paljon helpompi olo:päätin etten lähde hoitoalan töihin vielä vaan ehkäpä syksyllä.Saan nyt päivärahaa ja lisäksi olen luvannut tehdä joskus keikkaa.Kotihoidontuelle saatan jäädä pian niin ei tarvitse tuntea huonoa omaatuntoa kotona olemisestaankaan!Olen hyvin tyytyväinen päätökseeni,uskon että pikkuisellani on parempi olla kanssani kotona.Niinkuin myös päinvastoin.Töitä hoitoalalla riittää kyllä myöhemminkin!!Tsemppiä sinulle ja hyvää kesää! B)
 
ludde
Mun täytyi tehdä myös raskas päätös ja aion palata töihin elokuussa. Poika on silloin 1v5kk. Tuntuu pahalta mut jos homma ei toimi niin palaan takaisin hoitovapaalle. Käyn kyl monia kertoja siellä tulevassa hoitopaikassa tutustumassa pojan kanssa et ei ole sit niin sokki viedä ja mä haluan nähdä jokaisen hoitajan joka lastani hoitaa. Itse olen myös lastenhoitaja joten aion tehä kyl monia kysymyksiä hoitajille. Haluan lapselleni parasta(no sehän olisi koti) mut taloudellisesti mun on pakko mennä töihin. Voi olla viel mahista et famo hoitaakin poikaa mut se selviää myöhemmin. Silloinhan se kotihoidontuki ei katkea ja voisin tavallaan antaa sen tuen famolle "palkaksi". Nää on vaikeita asioita mut mieti mikä on sulle paras vaihtoehto. Ei se päiväkoti tai vastaava ole mikään huono paikka. Kyl se on lapsista ihan mukavaa kunhan tottuu ja rikkaushan se on lapselle tavata toisia aikuisia ja lapsia.
 
mami74
Lapsen hoitoon vieminen taitaa raasta sydäntä aina... Itse olen ollut töissä helmikuun alusta, lapsi oli 1 v 4 kk silloin. Sopeutuminen kesti meiltä molemmilta aikansa, mutta nyt menee hyvin :) Itse en olisi kyllä millään raaskinut viedä alle vuoden ikäistä hoitoon, kyllä meilläkin oli tiukkaa, mutta ennemmin kituutin kotihoidontuella muutaman kuukauden kuin vein lapsen hoitoon silloin. Pystyisitkö millään järjestämään asioitasi niin, että voisit olla vielä muutaman kuukauden kotona? Parikin kuukautta on lapsen kannalta paljon tuossa iässä! Vuoden ikäinen on jo paljon isompi, puhumattakaan 1.5 v. Kannattaa kuunnella omia tuntojaan, jos kerran tuntuu siltä ettei halua vielä viedä lasta hoitoon! Tsemppiä :hug:
 
Ihanaa kuulla, että muitakin tämä aihepiiri ahdistaa...
Meillä on kolme lasta (nyt nuorimmainen 2v2kk), olen siis ollut ennenkin tässä tilanteessa, mutta silti vain asia valvottaa öisin ja aiheuttaa todella ahdistavaa oloa!!!
Mun piti aloittaa työt vasta syksyllä mutta löytyikin kiinnostavampi uusi työ(sosiaalialalla oon), joka alkaa ensi maanantaina!!
Ehkä mulla tässä vaikuttaa sekin, että enää en jää äitiyslomille, tämä oli nyt vihonviimeinen kerta. On ihan pitänyt itkeäkin tätä haikeutta!!

Voimia kaikille meille töihin menijöille !
 
...Valvoin viime yönä puolille öin ja välillä hiljaa itkeä tihrutinkin..mietin sitä että "kohta"pitäisi muksut päiväkotiin laittaa :ashamed: .No tämä "kohta"on 8kk päästä,mutta nyt jo ahistaa niin maan mahottomasti että!!(muksut silloin 2,4v ja 1v)
En ymmärrä miksi nyt jo panikoin ja ahistun ja mietin ja stressaan..mutta kun :'( ..ahdistaa,kun en tiedä mitä siellä päiväkodin seinien sisällä tapahtuu jne..

Esikoinen oli n.vuoden ikäinen kun minun piti mennä kuukaudeksi töihin ennen taas äippälomalle jääntiä.Poitsu kerkis olla päiväkodissa kolme päivää ja otin hänet sieltä pois.Joka kerta jäi itkemään ja oli päivien aikanakin vain itkenyt,ei syönyt ja itkenyt itsensä aina uneen.Eipä ollu mukavaa töissäkään kun ajatteli vain pienokaista :ashamed: ...Eikä kyllä yhtään helpottanut hoitotätien kommentit kun pojan pois hoidosta otin:"yritettiin lohdutella nyt&sylitellä,kun kerta näin vähän aikaa vain täällä hoidossa on,ettei jäisi traumoja.Mutta jos pidempi aikasesta hoidosta olisi ollut kyse,niin olisi annettu vain itkeä"!!!!!! :eek: !!!!!!!!!Noinko asia todellakin päiväkodeissa on!!!Annetaan lasten itkeä,eikä lohduteta!!!Eipä hirveästi houkuta viedä siis lapsia hoitoon :'( :ashamed: ....

...ties mitä siellä seinien sisällä tapahtuu..
 

Yhteistyössä