Ahdistus maximus!

[Voihan!]

Tässä viimesillään raskaana, laskettu aika oli eilen, ja se pieni tukiverkosto mitä on, ei auta asian kanssa yhtään. Eli siis, esikoiselle pitäis hoitopaikka saada niin pääsis mies synnytykseen mukaan. Esikoinen synty sektiolla, ja tää uus vauva näillä näkymin tulee syntymään ihan normaalisti.
Eli periaatteessa koko synnytysasia on mulle uus, esikoisen kanssa en kerenny kokemaan supistuksia enkä mitään.
Synnytys pelottaa ja ahdistaa muutenkin, ja nyt se pitäis vielä kokea yksin ilman miehen tukea.

Vaikka se lapsellista onkin, niin suututtaa että jokainen lähipiirissä on vaan ilmottanu että ei voi mitään, että pitää pärjätä yksin. Apua ei ees tarjota, kysellään vaan että "Mitäs meinasitte tehä jos nyt lähette synnyttämään, kun me ei voida auttaa".
Niin, mitäs tehään. Minä lähen yksin ja mies jää kotiin esikoisen kanssa.

Pakko oli johonki päästä avautumaan, hormoonit ei varmasti auta tähän olotilaan yhtään.

Ihanaa olla välillä niin lapsellinen!

 

[Vastaaja]

synnytät yksin, ei siinä muukaan auta. Minä synnytin myös nuoremmat lapset yksin, mies oli isomman/isompien kanssa kotona. Hyvin meni

 

[astrolabe]

Aikamoisia tuttavia teillä.

Itse vein aikoinaan esikoisen naapurille hoitoon (jolla itsellään pieniä lapsia myös ja vahdimme vuorotellen toistemme lapsia) kuopuksen synnytyksen ajaksi. Miestä ei ollut synnytykseen lähtemään ei ekalla eikä tokalla kiekalla, mutta ekaan otin äitini ja tokaan äitini sisaren. Koin, että itsekin synnytyksen kokenut nainen oli oiva apu jeesaamaan minua ja tiesi mitä tunnen.

 

[..]

Mikä on näiden tuttavienne syy, ettei voi auttaa? Jos ei kertakaikkiaan ole ketään hoitamaan esikoista niin sitten synnytät ilman miestä. Oisko mahdollista saada mukaan joku muu, mahdollisesti synnyttänyt ystäväsi tms?