Mennessäni ensimmäistä kertaa naimisiin ei ahdistanut, olin nuori ja varsin naiivi- enkä oikeastaan sen syvällisemmin edes miettinyt, mitä olin tekemässä. Menin naimisiin ehkä osaksi siksi, että kaikki tuntuivat olevan sitä vastaan :ashamed: .
Toisen kerran olinkin sitten jo tosissani, ja ajatus parisuhteemme "sinetömisestä" oli alunperin syntynyt omasta aloitteestani. Takana oli jo useamman vuoden yhdessäolo ja tiesin kenen kanssa elämäni jaan- en rakennellut vaaleanpunaisia pilvilinnoja, enkä hypännyt tuntemattomaan.
Olin puntaroinut parisuhdettamme monelta kannalta, joten mikään hetken huumassa syntynyt idea ei naimisiinmenomme ollut liioin. Mutta kaikesta tästä huolimatta postiettuani hääkutsut, iski sellainen ahdistus ja epävarmuus. Olinko tekemässä virhettä ja voisiko kaiken vielä perua.
Sanoin äidilleni silloin, etten ole varma voinko mennä naimiisiin ja äitini käski minun vain kysyä itseltäni, että voinko olla menemättä.
Menimme naimisiin ja se ahdistus ja epävarmuus väistyi kyllä sitten häihin mennessä. Joskus ohikiitävinä hetkinä riidellessä tai arjen ahdistuksissa on mielessä häilähtänyt ajatus, että mitäs jos olisinkin valinnut toisin.. ja olettevasti samankaltaisia ajatuksia on myös miehelläni. Mutta olemme kuitenkin yhdessä. Takana jo pitkä taival yhteistä matkaa ja hyvä niin. =)
Toisen kerran olinkin sitten jo tosissani, ja ajatus parisuhteemme "sinetömisestä" oli alunperin syntynyt omasta aloitteestani. Takana oli jo useamman vuoden yhdessäolo ja tiesin kenen kanssa elämäni jaan- en rakennellut vaaleanpunaisia pilvilinnoja, enkä hypännyt tuntemattomaan.
Olin puntaroinut parisuhdettamme monelta kannalta, joten mikään hetken huumassa syntynyt idea ei naimisiinmenomme ollut liioin. Mutta kaikesta tästä huolimatta postiettuani hääkutsut, iski sellainen ahdistus ja epävarmuus. Olinko tekemässä virhettä ja voisiko kaiken vielä perua.
Sanoin äidilleni silloin, etten ole varma voinko mennä naimiisiin ja äitini käski minun vain kysyä itseltäni, että voinko olla menemättä.
Menimme naimisiin ja se ahdistus ja epävarmuus väistyi kyllä sitten häihin mennessä. Joskus ohikiitävinä hetkinä riidellessä tai arjen ahdistuksissa on mielessä häilähtänyt ajatus, että mitäs jos olisinkin valinnut toisin.. ja olettevasti samankaltaisia ajatuksia on myös miehelläni. Mutta olemme kuitenkin yhdessä. Takana jo pitkä taival yhteistä matkaa ja hyvä niin. =)
