Ahdistipa mennä luokkakokoukseen vain kotiäitinä..

[Gluteus maximus]

Tilanne on se, että asun tuon "elämäni rakkauden" kanssa maalla siis ihan metsässä, käytössä vain yksi auto, ei varaa toiseen, täällä ei kulje bussit ja lähin päivähoitopaikka on 40 km:n päässä. Siksi en opiskele ja laita lasta päivähoitoon. Mies on päivät töissä ihan eri suunnalla.

Miten voisin opiskella joustavasti, kun multa jäi kesken kemian opinnot, joissa on labroja melkein päivittäin!Pienrymätyöskentelyä jne. läsnäolopakollista. Yliopistolle matkaa 65km ja ei tosiaan autoa. Teillä on ihan eri tilanteet, veikkaisin. Täältä ei niin vain lähdetä ja tuo mieskin tuntuu nykyään vähemmän oikealta, vaikka ihan ok ihminen onkin.

Ja ei, mä en osaa nauttia tästä, koska mun kuuluisi asua kaupungissa ja elää elämääni, miksi olin näin tyhmä! Äidille olen purkanut sydäntäni ja hänkin on sitä mieltä, että eihän tämä nyt ihan fiksuin ratkaisu ollut, mutta minkäs teit siinä rakkauden huumassa ja villeinä vuosina..

minkä ihmeen takia ette muuta?

 

[mietihän]

Siis mitä ihmettä sä olet sen 10 vuotta sitten peruskoulun jälkeen tehnyt ??

Minä valmistuin yliopistosta vasta kolmekymppisenä, joten ei se sinänsä niin ihmeellistä ole.

No ei se kyllä ihan tavanomaistakaan ole, että opiskelee 10 vuotta yhtä tutkintoa. Jos kerran ap:lla ei ole mitään ammattia.

No kaikki ei pääse tai halua heti suoraan lukiosta yliopistoon. Meneekö jakeluun? Ovat esim. töissä, ulkomailla töissä tms. Keski-ikä yliopistossa opintonsa aloittaville on 23 vuotta nykyään. Että silleen.