Ahdistaako kuolema alle 6-vuotiasta

[Kirsikka]

Hei 5 - 6 vuotiaiden lasten äidit / isät ?

Kyselisin vähän muiden samanikäisten lasten vanhemmilta
onko Teidän lapsenne tunteneet kuoleman pelkoa ?

Meillä tyttö vajaa 6 v ja hänellä on kauhea kuoleman pelko,
joka tietysti tulee mieleen yleensä iltaisin, mutta myös
päivisin se askarruttaa.
Kuolema on ollut hänellä mielessä jo pari - kolme kuukautta
lähes päivittäin, lähinnä oma tai vanhempien kuolema pelottaa.
Kukaan läheisistämme ei ole kuollut tms. kuuluuko normaalisti
tähän kehitysvaiheeseen.

Tyttö on ikäisekseen hyvin kehittynyt ja ns. pohdiskelija, miettii
kaikkia asioita hyvin ( lue: liiankin ) tarkkaan.
Kaipaisin vinkkejä miten asiaa voisi hänen kanssaan käsitellä,
tai jos Teillä on ollut vastaava tilanne, miten kauan se kesti ym.

Olisin erittäin iloinen kommenteista tai vinkeistä,
joilla pienen tytön mielen saisi paremmaksi.

 

[iltatähtien äippä]

Jos se häntä todella mietityttää niin siitä on vain keskusteltava sitten niin monesti että on tyytyväinen.Meillä minä olen sairastanut 3v sitten rintasyövän ja silloin 4v. tyttäremme kysyi että voitko sä äiti kuolla?
Hänelle sitten selitin aivan rehellisesti että nyt minua on hoidettu ja lääkärit on kaiken tehneet mitä voidaan, että jos äitille tulis tämä uudestaan ja niitä "patteja" kuten hän kasvaintani nimitti joka puolelle kehoa niin paljon ettei lääkärit voi leikata niitä pois niin sitten voisin mutta nyt tähän en kuole.
Nyt muutama viikko sitten juhannuksena ison sisikonsa 22v.avomies menehtyi auto-onnettomuudessa, joten taas on ollut surua ja hautajaisia.
Minä olen vain sanonut kuten asia on että sitä ei kukaan ihminen tiedä koska kuolee, mutta ei sitä kannata alkaa pelkäämään ja odottamaan koska sitten ei ehdi nauttia näistä päivistä mitkä saa elää ja olla iloinen , onnellinen ja hyvä toisille, koska kukaan ei tiedä eikä ole voinut "kokeilla" kuolemaa niin ei siihen voi valmistautuakaan mitenkään, muuten kuin iloitsemalla joikaisesta päivästään ja rakkaistaan ympärillään.Lapselle kaikki on hyvin konkreettista, eli kannataa kysellä mikä "luulo" tai mielikuva hänellä on kuolleena olemisesta tms.ja sitten vastailla tilanteen mukaan lohduttavasti ettei kuolleena tunne mitään....jne

 

[ElliNoora]

Tuon ikäinen on sen verran iso, että "osaa" pelätä jo kunnolla, pienempien pelot ovat jotenkin konkreettisempia.

Luulen että tuon ikäisellä kuolema voi liittyä yksinäisyyden ja erillisyyden pelkoon. Meidän kuusivuotias alkoi pelätä kuolemaa kun pikkuveli syntyi viime vuonna. HÄn jotenkin tunsi jääneensä yksin, vaikka oikeasti oltiin aina kotona ja lähellä. Jotenkin vauvan syntymä vain sai hänet tuntemaan oman erillisyytensä kauhean dramaattisesti. Tyttöparka ei ollut veljelleen mustasukkainen vaan riipaisevan alakuloinen. Se meni siitä sitten ohi,ja nyt puhumme kuolemisesta aika arkisesti. Eli varomme välttämästä aihetta, ja kerromme kyllä jos joku on kuollut mutta emme jää puimaan aihetta kovin paljon.

 

[äiti-78]

Meillä tyttö (4v7kk) on kysellyt kuolemasta jo jonkin aikaa.Naapurimme poika (ekaluokkalainen) kuoli liikenneonnettomuudessa jo muutama vuosi ennen kuin muutimme tänne,mutta heillä on paljon kuvia pojasta esillä ja lapsemme tunnistavat hänet niistä kyllä.
Olen kertonut tapahtuneesta tytöllemme hänen siitä kysyessä ihan asiallisesti (auto ajoi ylitse,lääkärit eivät osanneet "korjata" häntä jne) mutta sellaisella kielellä että hän on asian ymmärtänyt.Olemme myös käyneet naapurin pojan haudalla.
Omasta mielestäni tyttärellemme ei ole jäänyt pelkoa kuolemaa kohtaan.Keskustele lapsesi kanssa avoimesti asiasta,ehkä se lievittää hänen ahdistustaan.