Ahdistaa...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja huuhaa
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

huuhaa

Jäsen
04.01.2008
510
0
16
suhteesta valitusta...
Aikasemmin oon kirjottanut jo meidän suhteesta ja siitä että ero edessä, enkä mä sitä pysty mitenkään hyväksymään jne
Nyt oon hieman alkanut odottamaan sitä päivää kun mies muuttaa pois ja toivoisin että itse saisin uuden asunnon jostain. Olen vihdoin jollain asteella tajunnut ettei tästä tule koskaan enään mitään vaikka kuinka yritettäisiin, mutta silti se järkyttää, pelottaa ja kauhistuttaa aivan järkyttävän paljon. Mä en haluaisi tätä enkä olis uskonut että me ajaudutaan tähän pisteeseen :'(
Stressaan asioista hirveesti ja nyt on viikossa painoa lähtenyt 6kg :o Toisinaan tuntuu että oikeesti alkaa olemaan oravia vintillä ja käyttäydyn toisinaan kuin zombi, niin mitäs se sitten tulee olemaan kun jään oikeesti lasten kanssa yksin, pelottaa ajatuskin... :(
 
Kyllä se ajan kanssa helpottaa, usko mua. Itse erosin lasten isästä pian tasan neljä vuotta sitten, ja hyvin on pärjätty. Samaan aikaan kun erottiin, mä palasin työelämään 6 kotiäiti vuoden jälkeen ,joten mulla oli todella paljon opittavaa kerralla. Kun saa sen päivärytmin kulkemaan lasten kanssa, niin muutkin asiat helpottaa, itsekin piristyy ja löytää sitä uutta valoa elämään.
Ero on uuden elämän alku, ja se voi olla hyväkin :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Sarmiina:
Kyllä se ajan kanssa helpottaa, usko mua. Itse erosin lasten isästä pian tasan neljä vuotta sitten, ja hyvin on pärjätty. Samaan aikaan kun erottiin, mä palasin työelämään 6 kotiäiti vuoden jälkeen ,joten mulla oli todella paljon opittavaa kerralla. Kun saa sen päivärytmin kulkemaan lasten kanssa, niin muutkin asiat helpottaa, itsekin piristyy ja löytää sitä uutta valoa elämään.
Ero on uuden elämän alku, ja se voi olla hyväkin :hug:

Kiitos sullekkin =) Tiedän et se ajan kanssa helpottaa, mut silti se hirvittää et kaiken käy läpi yksin eikä ole ketään kenelle puhua =(

 
Alkuperäinen kirjoittaja orpo piru:
Alkuperäinen kirjoittaja Sarmiina:
Kyllä se ajan kanssa helpottaa, usko mua. Itse erosin lasten isästä pian tasan neljä vuotta sitten, ja hyvin on pärjätty. Samaan aikaan kun erottiin, mä palasin työelämään 6 kotiäiti vuoden jälkeen ,joten mulla oli todella paljon opittavaa kerralla. Kun saa sen päivärytmin kulkemaan lasten kanssa, niin muutkin asiat helpottaa, itsekin piristyy ja löytää sitä uutta valoa elämään.
Ero on uuden elämän alku, ja se voi olla hyväkin :hug:

Kiitos sullekkin =) Tiedän et se ajan kanssa helpottaa, mut silti se hirvittää et kaiken käy läpi yksin eikä ole ketään kenelle puhua =(
Sulla on ainakin tää palsta ja täällä vertaistukea.Mun erosta on viisi vuotta ja lähdin viiden lapsen kanssa täysin outoon kaupunkiin mistä en tuntenut ketään,työttömänä ja rahattomana.
Mä olen pärjännyt,sinäkin pärjäät.Se on selvää että tuntematon pelottaa.
Rohkeasti vaan etenpäin *halii ja tsemppiä* =)

 
On niitä ihmisiä kenelle puhua. Ystävät, sukulaiset, tukiryhmät eronneille. Rohkeesti vaan ihmisten ilmoille, kotiin ei kannata jäädä lasten kanssa surkuttelemaan. Ihan varmasti se ero tuntuu yhden maailman lopulta, mutta on se samalla toisen alku. Varmasti päivä paistaa vielä kirkkaana sulle taas. Tsemppiä!
 
Alkuperäinen kirjoittaja clivia:
Alkuperäinen kirjoittaja orpo piru:
Alkuperäinen kirjoittaja Sarmiina:
Kyllä se ajan kanssa helpottaa, usko mua. Itse erosin lasten isästä pian tasan neljä vuotta sitten, ja hyvin on pärjätty. Samaan aikaan kun erottiin, mä palasin työelämään 6 kotiäiti vuoden jälkeen ,joten mulla oli todella paljon opittavaa kerralla. Kun saa sen päivärytmin kulkemaan lasten kanssa, niin muutkin asiat helpottaa, itsekin piristyy ja löytää sitä uutta valoa elämään.
Ero on uuden elämän alku, ja se voi olla hyväkin :hug:

Kiitos sullekkin =) Tiedän et se ajan kanssa helpottaa, mut silti se hirvittää et kaiken käy läpi yksin eikä ole ketään kenelle puhua =(
Sulla on ainakin tää palsta ja täällä vertaistukea.Mun erosta on viisi vuotta ja lähdin viiden lapsen kanssa täysin outoon kaupunkiin mistä en tuntenut ketään,työttömänä ja rahattomana.
Mä olen pärjännyt,sinäkin pärjäät.Se on selvää että tuntematon pelottaa.
Rohkeasti vaan etenpäin *halii ja tsemppiä* =)

Musta ainakin tuntuu että muutto täysin vieraaseen kaupunkiin saattaisikin helpottaa. Täällä tuppukylässä kaikki tuntee kaikki ja tietävinään toisten asiat niin saamarin hyvin et oikein raivostuttaa...
 

Yhteistyössä