L
Lottanen
Vieras
Taritsen jonku ulkopuolisen näkemyksen tähän kaikkeen, et en vaan kuvittele asioiden olevan noin v*turallaan.
Tilanne. Mulla on 11 & 8 v lapset edellisen kans ja nyt uuden kans 2v ja maaliskuus 22 syntyvä.
Siippa on nyt monesti tuonut ilmi, et hänen mielest mun isompien pitäis muuttaa isälleen, koska mä en voi keskittyä riittävästi 2vuotiaaseen ja maaliskuus syntyvään vauvaan.
Ex ei ole eromme jälkeen pitänyt minkäänlaista yhteyttä lapsiinsa ja hänen elämänsä on tätänykyä vaan juomista ja rahapelejä, ei sillä ole edes omaa kotia.
Tuleeko vaan mulle vai myös ulkopuolisille olo, et mun "entinen" elämä pitäisi tavallaan kadottaa, et mun nykyinen mies vois hyväksyä mut? Mä en siis ole laittamassa mun lapsia muualle hänen takia, vaan ennemmin hän lähtee mun lasten takia. Mun lapset kun ovat mulle kaikki kaikessa.
Tilanne. Mulla on 11 & 8 v lapset edellisen kans ja nyt uuden kans 2v ja maaliskuus 22 syntyvä.
Siippa on nyt monesti tuonut ilmi, et hänen mielest mun isompien pitäis muuttaa isälleen, koska mä en voi keskittyä riittävästi 2vuotiaaseen ja maaliskuus syntyvään vauvaan.
Ex ei ole eromme jälkeen pitänyt minkäänlaista yhteyttä lapsiinsa ja hänen elämänsä on tätänykyä vaan juomista ja rahapelejä, ei sillä ole edes omaa kotia.
Tuleeko vaan mulle vai myös ulkopuolisille olo, et mun "entinen" elämä pitäisi tavallaan kadottaa, et mun nykyinen mies vois hyväksyä mut? Mä en siis ole laittamassa mun lapsia muualle hänen takia, vaan ennemmin hän lähtee mun lasten takia. Mun lapset kun ovat mulle kaikki kaikessa.
