Ahdistaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja rv 14+3
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

rv 14+3

Vieras
Kertokaa hyvät ihmiset pääseekö tästä keskenmenon pelosta koskaan eroon?? Pelkään jatkuvasti, että vauva on kuollut mahaani. Sydänäänien kuuntelu helpottaa maksimissaan viikoksi, sitten taas pelot alkaa. Huomenna on seuraava neuvola, pelkään jo nyt niin kovin niiden äänien kuuntelua. Kaksi viikkoa sitten ne onneksi kuului.

Minulla ei ole mahakaan kasvanut sitten yhtään, enkä tunne kohtua kun kädellä kokeilen. Pitäisikö sen jo tuntea,kun olen aika hoikka ja kohdunkin pitäisi olla eteenpäin kallistunut...AHDISTAA!!!
 
Heippa! Minulla on taustalla kaksi hoidoilla aikaansaatua keskenmenoa ja alan nyt olla puolivälissä kolmatta raskauttani. KM:t ja lapsettomuusvuodet tuovat kyllä taakkaansa tähän aika mukavasti.

En tiedä miten sinun kohdallasi, mutta voin kertoa omista tuntemuksistani tähän saakka. Alussa pelkäsin ihan hirveästi. Tuntui, että mitään menojakaan ei voi sopia, kun kuitenkin tulee km ja sitten joutuu perumaan ja kertomaan, miksi. Varhaisultrassa kävin rv 7, ensimmäisessä neuvolassa rv 10 ja sen jälkeen kävin pitkään joka ainoa viikko neuvolassa, jossa ultrattiin joka kerran. Nyt olen koettanut kovettaa itseäni ja olen käynyt vain joka toinen viikko. Jokaisen onnistuneen ultran myötä pelko on helpottanut aina ihan pikkuisen. Käy ihmeessä sinäkin joka viikko kuuntelemassa ne sydänäänet.

Päivien ja viikkojen karttuessa kohdallani pelot ovat helpottaneet, mutta en usko, että ne täysin lakkaavat koskaan. Minulla ei myöskään näy yhtään mahaa, vaikka olen jo tosiaan 20. viikolla.

Voimia ja rohkeutta! Toivottavasti pikkuinen osoittaa syksyllä kaikki pelkosi turhiksi :)
 
Kiitos ihanista lohduttavista viesteistä. Minulla myös kaksi keskenmenoa takana, niiden takia en kai pystykkään olemaan huolettomasti tämän raskauden kanssa. Tänään oli neuvola, onneksi sydänäänet kuului, uskon että nyt pysyn rauhallisena ainakin viikon verran :) neuvolan täti sanoikin että voin mennä sinne milloin vain kuuntelemaan sydänääniä jos huolettaa. Sen aijon kyllä jatkossa tehdä.

Olen miettinyt myös kotidoplerin hankkimista. Mutta sitten jos en saakkaan ääniä kuuluviin niin sittenhän se paniikki vasta alkaakin :) pitää vielä miettiä sitä.
 
SYDÄNJÄÄ, minulla on muuten aivan samoja tuntemuksia kuin sinulla. Mitään suurempia menoja en uskalla sopia..ettei vaan joudu sitten selittelemään jos menot pitäisikin perua. Ehkä sitä sitten rauhoittuu kun rupeaa tuntemaan liikkeitä..kai :)
 

Yhteistyössä