A
apua.....
Vieras
Mua ahdistaa nyt kun en tiedä mitä tekisin, mihin suuntaan lähtisin vai lähtisinkö minnekään.
Miehen kanssa menee jo nyt ihan suht. hyvin, lukuunottamatta riitoja jotka ajautuu aina vanhojen asioiden muisteluun ja se, että mies elää vielä joskus viikonloppuisin turhan villiä elämää.
Meillä on siis 3kk ikäinen lapsi ja olen tässä nyt odotellut koska hän rauhottuu. Ei mies mene enää niin usein tuolla yöelämässä, että kyllä on vähentänyt, mutta saisi vähentää vielä enemmän. Olemme puhuneet aiheesta ja hän on luvannut monta kertaa, mutta aina tuntuu tulevevan joku tapahtuma tai vastaava johon on päästävä juhlimaan. Sanotaanko, että n.2 kertaa kuukaudessa vähintään ja maksimissaan saattaa lähteä jopa kolmena viikonloppuna perätysten
Pahin asia on kuitenkin tuo menneet asiat. Kumpikin on törttöillyt osansa... Minä suhteemme alussa, josta on nyt 2 vuotta. Mies on antanut anteeksi. Mutta mies on törttöillyt viimeksi varmaankin loppusuksyllä ja sitä ennen koko raskausaikani ja ennen raskauttakin, eli yhteensä vuoden päivät sillontällön jäänyt kiinni paskamaisista tempuista. Aina luvannut muuttua, aina ollut muka pahoillaan.
Koska tota mokailua on noin paljon hänen osaltaan, niin en oo päässyt ollenkaan yli. Olkoonkin niin et hän ei oo syksyn jälkeen hölmöillyt. Tuntuu et mun ajatukset junnaa vaan noissa hänen tekosissaan ja yli en pääse.
Mies tässä pikkuhiljaa on alkanu kunnostautumaan, myönnetään. Mutta mä toisaalta odotin sitä kunnostautumista raskausaikana kun tätä rakasta lastamme odotettiin maailmaan. Sanoin jo silloin, että sitten kun vauva on syntynyt niin on kuule hyvin vaikeaa tehdä muutoksia, koska vauva itsessään on jo niin suuri elämänmuutos.
Eli en tiedä onko mieheltä nyt liian myöhäistä yrittää olla kunnolla ja vähentää myöskin tuo viihde-elämä minimiin.
En tiedä pääsenkö katkeruudestani menneitä asioita kohtaan koskaan yli ja kiinnostaako mua enää yhtään hänen hyvittelynsä ja petraamisensa.
Mitähän ihmettä tässä tekee. Miten katkeruudesta pääsee yli?
Miehen kanssa menee jo nyt ihan suht. hyvin, lukuunottamatta riitoja jotka ajautuu aina vanhojen asioiden muisteluun ja se, että mies elää vielä joskus viikonloppuisin turhan villiä elämää.
Meillä on siis 3kk ikäinen lapsi ja olen tässä nyt odotellut koska hän rauhottuu. Ei mies mene enää niin usein tuolla yöelämässä, että kyllä on vähentänyt, mutta saisi vähentää vielä enemmän. Olemme puhuneet aiheesta ja hän on luvannut monta kertaa, mutta aina tuntuu tulevevan joku tapahtuma tai vastaava johon on päästävä juhlimaan. Sanotaanko, että n.2 kertaa kuukaudessa vähintään ja maksimissaan saattaa lähteä jopa kolmena viikonloppuna perätysten
Pahin asia on kuitenkin tuo menneet asiat. Kumpikin on törttöillyt osansa... Minä suhteemme alussa, josta on nyt 2 vuotta. Mies on antanut anteeksi. Mutta mies on törttöillyt viimeksi varmaankin loppusuksyllä ja sitä ennen koko raskausaikani ja ennen raskauttakin, eli yhteensä vuoden päivät sillontällön jäänyt kiinni paskamaisista tempuista. Aina luvannut muuttua, aina ollut muka pahoillaan.
Koska tota mokailua on noin paljon hänen osaltaan, niin en oo päässyt ollenkaan yli. Olkoonkin niin et hän ei oo syksyn jälkeen hölmöillyt. Tuntuu et mun ajatukset junnaa vaan noissa hänen tekosissaan ja yli en pääse.
Mies tässä pikkuhiljaa on alkanu kunnostautumaan, myönnetään. Mutta mä toisaalta odotin sitä kunnostautumista raskausaikana kun tätä rakasta lastamme odotettiin maailmaan. Sanoin jo silloin, että sitten kun vauva on syntynyt niin on kuule hyvin vaikeaa tehdä muutoksia, koska vauva itsessään on jo niin suuri elämänmuutos.
Eli en tiedä onko mieheltä nyt liian myöhäistä yrittää olla kunnolla ja vähentää myöskin tuo viihde-elämä minimiin.
En tiedä pääsenkö katkeruudestani menneitä asioita kohtaan koskaan yli ja kiinnostaako mua enää yhtään hänen hyvittelynsä ja petraamisensa.
Mitähän ihmettä tässä tekee. Miten katkeruudesta pääsee yli?
