H
"harmaavarpunen"
Vieras
Olen eronnut miehestäni alle vuosi sitten hänen alkoholisminsa ja epäluotettavuutensa takia. Meillä on pieni lapsi, joka asuu tietenkin minun kanssani. Exäni ei nyt varsinaisesti ole mikään täysi rapajuoppo, mutta kuitenkin aika lailla viinaan ja muihin päihteisiin menevä kuitenkin ollut aina. Muuten hän on kyllä ihana ihminen ja meillä on ollut tosi mukavaa yhdessä.
Olen eron jälkeen haaveillut siitä, että mies olisi saanut erosta sysäyksen raitistumiseen (ja sitten voisimme ehkä palata yhteen), mutta kävikin päin vastoin. Minun ja lapsemme muutettua eri osoittteeseen, mies masentui entistä enemmän (hän on siis myös kärsinyt kroonisesta masennuksesta lähes koko ikänsä) ja kerran meinasi myös tappaa itsensä lääkkeillä. Tänään sitten kävi ilmi, että hän on käyttänyt erostamme lähtien suonensisäisesti subutexia ja on nyt ihan kunnolla sitten koukussa. Hän haluaisi lopettaa, ja kuulemma onkin pienentänyt annosta ja yrittää itse itseään vieroittaa.
Tuntuu niin pahalta lapsen takia, että isä on tuollainen retku ja rassukka, joka ei tunnu saavan millään elämäänsä hallintaansa, vaan aina korjaa jotain ongelmaa sellaisella tavalla, joka tuo vain lisää ongelmia. Pelottaa myös exän puolesta, että miten hänen käy.
Olemme käyneet perheterapiassa eron jälkeen, mutta siellä en ole uskaltanut puhua exän (silloin vielä satunnaisesta) huumeiden käytöstä mitään miehen pyynnöstä. Ollaan siis puitu lähinnä juomista ja muita ongelmia. Huomenna olisi taas yksi käynti, mutta mietin, että kannattaako sinne edes mennä, jos en saa siellä puhua kaikesta mikä mieltäni painaa. Tätä asiaa nimittäin ei todellakaan voi sivuuttaa.
Ahdistaa hirveästi tämä tilanne. Mitä ihmettä teen tuon miehen kanssa!!??
Olen eron jälkeen haaveillut siitä, että mies olisi saanut erosta sysäyksen raitistumiseen (ja sitten voisimme ehkä palata yhteen), mutta kävikin päin vastoin. Minun ja lapsemme muutettua eri osoittteeseen, mies masentui entistä enemmän (hän on siis myös kärsinyt kroonisesta masennuksesta lähes koko ikänsä) ja kerran meinasi myös tappaa itsensä lääkkeillä. Tänään sitten kävi ilmi, että hän on käyttänyt erostamme lähtien suonensisäisesti subutexia ja on nyt ihan kunnolla sitten koukussa. Hän haluaisi lopettaa, ja kuulemma onkin pienentänyt annosta ja yrittää itse itseään vieroittaa.
Tuntuu niin pahalta lapsen takia, että isä on tuollainen retku ja rassukka, joka ei tunnu saavan millään elämäänsä hallintaansa, vaan aina korjaa jotain ongelmaa sellaisella tavalla, joka tuo vain lisää ongelmia. Pelottaa myös exän puolesta, että miten hänen käy.
Olemme käyneet perheterapiassa eron jälkeen, mutta siellä en ole uskaltanut puhua exän (silloin vielä satunnaisesta) huumeiden käytöstä mitään miehen pyynnöstä. Ollaan siis puitu lähinnä juomista ja muita ongelmia. Huomenna olisi taas yksi käynti, mutta mietin, että kannattaako sinne edes mennä, jos en saa siellä puhua kaikesta mikä mieltäni painaa. Tätä asiaa nimittäin ei todellakaan voi sivuuttaa.
Ahdistaa hirveästi tämä tilanne. Mitä ihmettä teen tuon miehen kanssa!!??
