olo on taas kamala.. levoton ja ahdistunut.. ei osaa olla paikallaan mutat ei saa mitään tehtyä.. samaan aikaan kun tekisi mieli käpertyä nurkkaan itkemään niin haluaisi hajottaa jotain, satuttaa itseäni, hakata seinää.. katson veitsiä ja mietin että haluaisin tuntea miltä tuntuu viiltää.. tupakalla käydessä taistelen sitä ajatusta vastaan että haluan polttaa itseäni.. en osaa olla mutat en osaa olla olematta
miksi en voi olla normaali, ilman näitä "kohtauksia"?
ei tää ole enää koko ajan, mutta on jotenkin rankkaa kun näitä tulee satunnaisesti, ilman syytä
kun kaikki on hyvin, ei ole elämässä mikään vialla.. mutta silti jostain ajatusten syövereistä iskee vanhat pahat ajatukset, vanhat möröt nousee pintaan.. vajoan taas siihen itsesyytösten, itsensä rankaisemisen,satuttamisen maailmaan.. en osaa olla minä, mutten halua olla kukaan muukaan..
miksi en voi olla normaali, ilman näitä "kohtauksia"?
ei tää ole enää koko ajan, mutta on jotenkin rankkaa kun näitä tulee satunnaisesti, ilman syytä
kun kaikki on hyvin, ei ole elämässä mikään vialla.. mutta silti jostain ajatusten syövereistä iskee vanhat pahat ajatukset, vanhat möröt nousee pintaan.. vajoan taas siihen itsesyytösten, itsensä rankaisemisen,satuttamisen maailmaan.. en osaa olla minä, mutten halua olla kukaan muukaan..