Ahdistaa tuttavan tapa kohdella lastaan!!

Voisitko jutella ystäväsi kanssa hänen lapsuudestaan ja siitä miten hän sen koki? Ja millaisen hän olisi sen halunnut olevan... usein omia lapsia kohdellaan samoin kuin itseään lapsuudessa, mutta tiedostetusti toimintatapoja voidaan myös muuttaa. Ehkä tästä keskustelu voisi saada alkunsa ja sä voisit kertoa myös huolesi hänen lapsensa puolesta.

 

Ls-ilmoitusta lämpimästi suosittelen. Tottakai jokainen väsynyt vanhempi huutaa lapsille, siitähän tässä ei ollut kysymys. Vaan henkisestä väkivallasta.

 

[QUOTE="Vieras";25236194]Ls-ilmoitusta lämpimästi suosittelen. Tottakai jokainen väsynyt vanhempi huutaa lapsille, siitähän tässä ei ollut kysymys. Vaan henkisestä väkivallasta.[/QUOTE]

Lapsi tuskin menee rikki huutamisesta. Huutaminen on eri asia kuin henkinen väkivalta. Hienovarainen pikkupiruilu voi olla kamalaa väkivaltaa huutamiseen verrattuna.

Mitä mieltä olet, kun ls-alalla työskentelevä ihminen uhkasi pientä lastaan, että mustalainen vie, kun lapsi ei totellut? Ja muutenkin tämän ls-ihmisen käsityksissä olisi paljon korjattavaa.

 

[QUOTE="vieras";25236312]Hienovarainen pikkupiruilu voi olla kamalaa väkivaltaa huutamiseen verrattuna.
[/QUOTE]

Eikä 1v 8kk vielä edes taida ymmärtaa pikkupiruilun päälle...?

 

Eniten olen huolissani siitä että illalla ennen 7 alkaa raivoaminen. Ensin lapsi huutaa ja sitten äiti. Musta tuntuu että lasta selvästi pelottaa nukkumaan meno,ja äiti pahentaa asiaa lähes joka ilta. Kun välillä lapselta vaaditaan että osaa nukkua yksin pimeässä huoneessa,seuraavaksi saakin nukkua äidin sylissä.

Mä ymmärrän että jokainen meistä saattaa joskus huutaa lapselleen,mutta mun mielestä on erikoista että melkeinpä joka ilta ennen nukkumaan menoa huudetaan. Oon ehdottanut tälle tutulle että voisi lohduttaa lasta joka itkee,mutta ei kuulemma auta. Ja kun nukuttaminen on rankkaa,alkaa tämä äiti huutamaan kirosanoja,uhkauksia lähtemisestään ja muuta inhottavaa.

Usein koitan saada nämä meidän kanssa pihalle leikkimään,koska yksin ei taida lapsen kanssa kauheasti ulkoilla. Toisaalta en mielelläni enää vietä aikaa tämän äidin kanssa koska ajatusmaailmamme eivät kauheasti kohtaa.

Mä olen myös yksin lasten kanssa joten ymmärrän kyllä että joskus väsyttää..

 

Jos äiti on yh ja väsynyt, voisit kehoittaa hankkimaan apua jaksamiseen neuvolan tai perhetyön kautta (jonka tarkoitus on ehkäistä ls-tarvetta). Toivottavasti paikkakunnallanne toimii nämä!

 

ls-ilmoitus on merkki siitä, että joku on lapsesta huolissaan. sillähän nimenomaan halutaan että joku tsekkaa perheen tilanteen ja voi tarvittaessa antaa apua. ei välttämättä aapeen rahkeet riitä siihen mitä perhe tarvitsee, ja onhan hänellä omatkin pienet lapset, toki ystävänä ja kuuntelevana korvana voi olla, mutta ei se välttämättä riitä. ei se ls-ilmoitus mikään peikko ole, vaan avunhuuto ko. perheelle =)

 

No se on ihan normaalia että tuon ikäinen voi vielä huutaa paljonkin. Meillä kuopus on nyt 1v5kk ja se huutaa tosi paljon verrattuna meidän kahteen isompaan vastaavassa iässä. Oon ollu vähä ihmeissäni kun tää on tällänen kitinäkalle. Mutta se on mun mielestä kyllä tosi väärin että jättää pinnasänkyyn itkemään ja uhkaa ettei enää ikinä tuu takas. se on lapselle ihan hirveä kokemus. Lapselle ei myöskään sais huutaa mutta tietysti jotkut voi sortua siihen jos ovat väsyneitä. Mutta siis mun korviin kuulostaa siltä että tää äiti on väsynyt ja tarvii ehdottomasti apua. Lastensuojeluilmoitus ois mun mielestä hyvä tapa koska eihän se heti tarkoita että lapsi huostaanotetaan. Yleensä heillä on ensisijaisena toimenpiteenä järkätä äidille apua ja tukea, esim perhetyöntekijän ja tukiperheen muodossa.

 

On tosi hankala tehdä ls-ilmoitusta,koska jo perhetyöntekijöille esitti että kaikki on hyvin. Ja mulle sanoi että se apu on niin vähäistä ettei kannata ottaa vastaan.

En tajua että mistä kiikastaa kun ikääkin jo on,eli ei mee enää ees nuoruuden piikkiin tämä. Jos vaan suostuis ymmärtämään että se lapsi ei huuda huvikseen,kyllä sen huutoa aiheuttavan murheen saa vaikka puhumalla pienemmäksi niin että uni tulee.

Lapsi on ollut pari kertaa yöhoidossa tämän äidin vanhemmilla ja on kuulemma käyttäynyt hyvin nukkumaan mennessä. Jotenkin taitavat molemmat olla yliväsyneitä kun lapsi on alkanut kiukuttelemaan lähes joka asiasta päivälläkin. Musta on inhottavaa lähteä puistoon kun tämä lapsi selvästi kaipaa lisää huomiota,mutta äiti ei sitä oikein jaksa antaa lapselleen.

 

Jotenkin taitavat molemmat olla yliväsyneitä kun lapsi on alkanut kiukuttelemaan lähes joka asiasta päivälläkin. Musta on inhottavaa lähteä puistoon kun tämä lapsi selvästi kaipaa lisää huomiota,mutta äiti ei sitä oikein jaksa antaa lapselleen.

Anna sinä huomiota sille lapselle ja katso, miten lapsen käytös muuttuu.

 

[QUOTE="vieras";25237698]Anna sinä huomiota sille lapselle ja katso, miten lapsen käytös muuttuu.[/QUOTE]

Olen kyllä antanut paljon huomiota,ja tämä lapsi tarrautuu minuun kun olemme vaikka puistossa tms.
Mutta,mulla on 2 aika pientä lasta itsellä,mun voimavarat ei vaan yksinkertaisesti riitä. Mulla ei oo energiaa jota voisin keskittää tähän lapseen ja olenkin nyt vähän vältellyt heitä.

Kuulostaa kauhealta,mutta mulla on kädet täynnä omissa,joten toivoisin että tämä tuttuni hoitaisi itsensä ja lapsen asiat kuntoon ihan itse.

 

Olen kyllä antanut paljon huomiota,ja tämä lapsi tarrautuu minuun kun olemme vaikka puistossa tms.
Mutta,mulla on 2 aika pientä lasta itsellä,mun voimavarat ei vaan yksinkertaisesti riitä. Mulla ei oo energiaa jota voisin keskittää tähän lapseen ja olenkin nyt vähän vältellyt heitä.

Kuulostaa kauhealta,mutta mulla on kädet täynnä omissa,joten toivoisin että tämä tuttuni hoitaisi itsensä ja lapsen asiat kuntoon ihan itse.

Ei se oo sun velvollisuus hoitaa naapurin lasta. Jos äitinsä ei siihen kykene niin sitten hän tarvii ulkopuolista apua. Tee lastensuojeluilmoitus että lapsi saa apua.

 

Olen sitä mieltä, ettei ensimmäiseksi kannata tehdä ls-ilmoitusta. Itse varmaan menisin hänen luo, istuisin kahvipöydän ääreen ja aloittaisin keskustelun näin; "Tämä on hirveän vaikeaa minulle ja toivon että ymmärrät, että haluan sun ja lapsesi parasta, koska olette mulle tärkeitä. Oletko sinä väsynyt? Tarvitko apua, tiedäthän että voit luottaa mun tukeen" jne jne. Jos ihminen on yh, voi olla että on rakentanut muurin itsensä ympärille, ettei kukaan voisi enää satuttaa. Jos hän torjuu tuollaisen keskustelun, voithan koittaa johdatella, kerrot kuinka sua väsyttää ja suututtaa lapsesi uhmaaminen/kiukuttelu ym. Voisi johtaa siihen että tämä ystäväsi avautuisi vertaistuen edessä.
Missään nimessä ei ole oikein tuo miten hän lastaan kohtelee! Jos et saa ystävääsi avautumaan, ja hakemaan apua esim neuvolasta, sillon sun täytyy varmaan ottaa itse yhteys lastensuojeluun, mutta siten että kysyt heidän neuvoaan tilanteeseen. eikä heti ilmoituksen tekemällä. Jos ilmoitus on paikallaan heidän mielestä, niin sillon teet sen. Lapsen tätyy kuitenkin saada turvallinen ympäristö, jossa ei tarvitse pelätä.
Ja paras olisi ettet aikailisi tuossa asiassa.

 

[QUOTE="Äiti minäkin";25237787]Olen sitä mieltä, ettei ensimmäiseksi kannata tehdä ls-ilmoitusta. Itse varmaan menisin hänen luo, istuisin kahvipöydän ääreen ja aloittaisin keskustelun näin; "Tämä on hirveän vaikeaa minulle ja toivon että ymmärrät, että haluan sun ja lapsesi parasta, koska olette mulle tärkeitä. Oletko sinä väsynyt? Tarvitko apua, tiedäthän että voit luottaa mun tukeen" jne jne. Jos ihminen on yh, voi olla että on rakentanut muurin itsensä ympärille, ettei kukaan voisi enää satuttaa. Jos hän torjuu tuollaisen keskustelun, voithan koittaa johdatella, kerrot kuinka sua väsyttää ja suututtaa lapsesi uhmaaminen/kiukuttelu ym. Voisi johtaa siihen että tämä ystäväsi avautuisi vertaistuen edessä.
Missään nimessä ei ole oikein tuo miten hän lastaan kohtelee! Jos et saa ystävääsi avautumaan, ja hakemaan apua esim neuvolasta, sillon sun täytyy varmaan ottaa itse yhteys lastensuojeluun, mutta siten että kysyt heidän neuvoaan tilanteeseen. eikä heti ilmoituksen tekemällä. Jos ilmoitus on paikallaan heidän mielestä, niin sillon teet sen. Lapsen tätyy kuitenkin saada turvallinen ympäristö, jossa ei tarvitse pelätä.
Ja paras olisi ettet aikailisi tuossa asiassa.[/QUOTE]

No sillä lastensuojeluilmoituksellahan äiti saa pian apua jota tarvii!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! On paljon kuntia joissa apua ei muutoin saa, ei oo olemassa mitään ennaltaehkäisevää työtä. Ja toisekseen jos tämä äiti on niin ylpeä ettei voi ottaa vastaan apua niin sitte sitä on tarjottava vähä painokkaammin. Tietenkin ap voi toimia tukena jossain määrin, mutta ei ole ap:n tehtävä alkaa selvitellä kyseisen perheen tilannetta ja uhraamaan omia voimavarojaan liikaa siihen. Ettei käy niin että siinä taloyhtiössä on kohta kaksi väsynyttä äitiä...

 

Mä oon lukuisia kertoja puhunut asiasta,sanonut että ehkä nukkuminen ja muut tärkeät asiat olis helpompia jos lapselle ei huutais. Mä oon ehdottanut että pyytää apua omilta vanhemmiltaan,perhetyöstä tai pyytäisi vaikka tukiperheestä. Mutta kun vastaus on yleensä se että jokainen tekee virheitä ja silti lapsista tulee ihan hyviä.

Olen kertonut että meillä ulkoillaan yleensä 2 kertaa päivässä jotta me jaksetaan olla virkeitä ja illalla saadaan unta. Ulkoilu ei häntä kauheasti innosta,eikä heillä noudateta minkäänlaisia rutiineja. Aamupalaa ei syödä ollenkaan koska lapsi ei halua. Oikeestaan jokaisesta asiasta äiti antaa periksi välillä,mutta toisena päivänä saattaakin vain räyhätä lapselleen. Kerran oltiin menossa vaunuilla lähikauppaan eikä lapsi halunnut istua. Vartin huutamisen jälkeen äiti haki kantorepun sisältä ja kantoi lapsen kauppaan. Parin päivän päästä lapsi ei suostunut istumaan rattaisiin ja äiti huusi naama punaisena että miksi et ikinä tottele mitään..
Mä en tarkoita että mun tapa olla äiti olis se ainoa oikea,mä vaan koen et on helpompaa pyörittää arkea kun on kunnolliset rutiinit.

 

Mä luulen et monella on alunalkujaan hyvin epärealistiset kuvat äitiydestä. Tähän toivoisin jo odotusaikana tarkempaa suhtautumista ja opastusta neuvolassa.
Totuuso n se että kaikista ei ole äidiksi. Onko oikein huutaa vain 1.8 kuiselle ja uhata et äiti ei tule takaisin...vaikuttaa todella todella epäkypsältä. Oikeesti rupee jo kuvottamaan nämä useat äidit.

Itse olin yksin 21 vuotiaana ja yritin selvitä äitiydestä ja raha-asioista,eikä kyllä mielessäkään käynyt että lapsen olisin laittanut oman pahan olon purkamisen kohteeksi. Eikö lapsen pitäisi olla juuri se asia jota vaaliitaan ja suojellaan kaikelta pahalta. Nykyään ihmisillä se menee niin, että lapsi on sellainen jonka päälle voi kaataa oman pahan-olonsa.... oikeesti mua etoo!!!!!

 

niin ja lisään et tän päivän sana jolla äideiltä siirretään vastuu ns yhteiskunnalle ja muille on se että, äitin hormonit heittelee,äiti on väsynyt yms...... ikäänkuin äitiys olisi joku juttu joka jokaisen naisen pitäisi saada kokea ja sitten kun se ei ollutkaan niin ihanaa niin sairastutaan synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja lapselle saa suurinpiirtein tehdä mitä vaan...ymmärtäjiä löytyy kun syy oli hormonit..... ei luoja....

 

Itse olin yksin 21 vuotiaana ja yritin selvitä äitiydestä ja raha-asioista,eikä kyllä mielessäkään käynyt että lapsen olisin laittanut oman pahan olon purkamisen kohteeksi. Eikö lapsen pitäisi olla juuri se asia jota vaaliitaan ja suojellaan kaikelta pahalta. Nykyään ihmisillä se menee niin, että lapsi on sellainen jonka päälle voi kaataa oman pahan-olonsa.... oikeesti mua etoo!!!!!

Hyvä että sinä jaksoit hyvin nuorenakin, en kuitenkaan ymmärrä millä tapaa sinun henkilökohtainen kokemuksesi pitäisi kumota muiden ihmisten vaikeudet. Koska sinä pärjäsit niin kaikkien muidenkin pitää pärjätä tai sitten ei pitäisi tehdä lapsia ollenkaan? Mistä tietää etukäteen pärjääkö?

Tässä tapauksessa äiti on selvästi avun tarpeessa. Jos sitä ei oteta vastaan suosiolla, niin sitten voi olla se ilmoitus paikallaan, että saadaan apua vaikka puoliväkisin. Ihminen voi käyttäytyä kylmästi ja jopa julmasti muita kohtaan ollessaan itse masentunut ja ahdistunut, hän ei välttämättä ole ihmisenä kuitenkaan mitenkään paha.

 

Hyvä että sinä jaksoit hyvin nuorenakin, en kuitenkaan ymmärrä millä tapaa sinun henkilökohtainen kokemuksesi pitäisi kumota muiden ihmisten vaikeudet. Koska sinä pärjäsit niin kaikkien muidenkin pitää pärjätä tai sitten ei pitäisi tehdä lapsia ollenkaan? Mistä tietää etukäteen pärjääkö?

Tässä tapauksessa äiti on selvästi avun tarpeessa. Jos sitä ei oteta vastaan suosiolla, niin sitten voi olla se ilmoitus paikallaan, että saadaan apua vaikka puoliväkisin. Ihminen voi käyttäytyä kylmästi ja jopa julmasti muita kohtaan ollessaan itse masentunut ja ahdistunut, hän ei välttämättä ole ihmisenä kuitenkaan mitenkään paha.

Pointti oli se että alusta alkaen pitäisi olla mahd realistiset kuvat siitä mitä äitiys voi olla ja mitä se vaatii.... Lapsi on niin suuri lahja ja se vaatii lahjan saajalta paljon. Moni haluaa vaan lapsen miettimättä asiaa sen suuremmnin. Tottakai jos äiti voi huonosti tai sairastuu tarvitsee apua.... mutta miten voisi ennaltaehkäistä tätä yliväsyneitten äitien ilmiötä jo ihan sieltä alusta alkaen????

 

Ottakaapa selville varhaisenvuorovaikutuksen merkityksestä lapselle. Ette neuvoisi enään seuraileen tilannetta. Lapsi menee oiekasti rikki tuolla käytöksellä. Hän oikea tunteva ihminen ja aistii jo syntymästä asti mielialoja mitä äidillä on. Ymmärtää ja tulkitsee ilmeitä. Ei vauva mikään aivokuollut ole tiettyyn ikään vaan ihan tunteva ihminen.
Äiti tekee todella turvattoman olon lapsellle. Joskus ehkä korvaava toiminto tulee korjaamaan asian mutta jäljet jää ja syvät.

 

Ottakaapa selville varhaisenvuorovaikutuksen merkityksestä lapselle. Ette neuvoisi enään seuraileen tilannetta. Lapsi menee oiekasti rikki tuolla käytöksellä. Hän oikea tunteva ihminen ja aistii jo syntymästä asti mielialoja mitä äidillä on. Ymmärtää ja tulkitsee ilmeitä. Ei vauva mikään aivokuollut ole tiettyyn ikään vaan ihan tunteva ihminen.
Äiti tekee todella turvattoman olon lapsellle. Joskus ehkä korvaava toiminto tulee korjaamaan asian mutta jäljet jää ja syvät.

iso iso peesi tälle! jo vastasyntynyt tarvitsee vuorovaikutusta ja turvallisuuden tunnetta. Ei lapsi tosiaan ole sellainen että se unohtaisi tai voisi kuvitella että voi sitä kohdella miten sattuu siihen saakka kunnes se tajuaa. Tuo äiti aiheuttaa tod todella suurta turvattomuuden tunnetta tuossa pienessä. Nyt tilanteeseen pitää puuttua napakasti!!!!

 

iso iso peesi tälle! jo vastasyntynyt tarvitsee vuorovaikutusta ja turvallisuuden tunnetta. Ei lapsi tosiaan ole sellainen että se unohtaisi tai voisi kuvitella että voi sitä kohdella miten sattuu siihen saakka kunnes se tajuaa. Tuo äiti aiheuttaa tod todella suurta turvattomuuden tunnetta tuossa pienessä. Nyt tilanteeseen pitää puuttua napakasti!!!!

Tämä nykytietämyksellä. Lapset eivät tainneet juuri huomioita saada 40, 60 tai 80 vuotta sitten, mutta silti heistä kasvoi ihan ihmisiä toisin kuin monista nykyajan lapsista, jotka vaativat huomiota jatkuvasti.

Sen sijaan, että äiti huutaa lapselleen, hän voisi sanoa asiat vain ilmoitusluonteisesti: nyt mennään kauppaan ja sinä menet rattaisiin. Jos lapsi huutaa, niin antaa lapsen huutaa, äiti voi olla hiljaa ja vain laittaa sen lapsen rattaisiin kylmän viileästi.

 

Nyky-Suomessa pitäisi olla niin täydellinen äiti, että olisi oikeus hankkia lapsi tai pitää se. On se nyt kumma, kun huutaakaan ei saisi omassa kotonaan. En tarkoita, että se olisi aina oikein, mutta miksi Suomessa ollaan niin kamalan tarkkoja kaikesta. Väsynyt ja stressaantunut ei saisi olla tai ainakaa ilmaista sitä. Pitäisi viimeseen asti pitää kaikki sisällään. Hymyillä vaan. Jossain Italiassa kyllä huudetaan, läpsitään ja annetaan luunappeja lapsille tuosta vaan. Täällä ollaan kauhuissaan, jos ääntään korottaa.
Ihmisiä on vaan niin erilaisia. Jotkut sopivat paremmin äideiksi sen suhteen, etteivät ikinä menetä hermojaan tai korota ääntään. Onko sekään niin hyvä? Eikö lapsia ole oikeus hankkia, jos ei etukäteen suunnittele kaikkea ja tiedä olevansa täydellinen äiti? Pitääkö kaikki sysätä yhteiskunnan harteille, jos kaikki ei sujukaan täydellisesti?

 

[QUOTE="vieras";25238038]Tämä nykytietämyksellä. Lapset eivät tainneet juuri huomioita saada 40, 60 tai 80 vuotta sitten, mutta silti heistä kasvoi ihan ihmisiä toisin kuin monista nykyajan lapsista, jotka vaativat huomiota jatkuvasti.

Sen sijaan, että äiti huutaa lapselleen, hän voisi sanoa asiat vain ilmoitusluonteisesti: nyt mennään kauppaan ja sinä menet rattaisiin. Jos lapsi huutaa, niin antaa lapsen huutaa, äiti voi olla hiljaa ja vain laittaa sen lapsen rattaisiin kylmän viileästi.[/QUOTE]

hoh hoijaa tämä sinun tietämykselläsi....

 

[QUOTE="vieras";25238061]Nyky-Suomessa pitäisi olla niin täydellinen äiti, että olisi oikeus hankkia lapsi tai pitää se. On se nyt kumma, kun huutaakaan ei saisi omassa kotonaan. En tarkoita, että se olisi aina oikein, mutta miksi Suomessa ollaan niin kamalan tarkkoja kaikesta. Väsynyt ja stressaantunut ei saisi olla tai ainakaa ilmaista sitä. Pitäisi viimeseen asti pitää kaikki sisällään. Hymyillä vaan. Jossain Italiassa kyllä huudetaan, läpsitään ja annetaan luunappeja lapsille tuosta vaan. Täällä ollaan kauhuissaan, jos ääntään korottaa.
Ihmisiä on vaan niin erilaisia. Jotkut sopivat paremmin äideiksi sen suhteen, etteivät ikinä menetä hermojaan tai korota ääntään. Onko sekään niin hyvä? Eikö lapsia ole oikeus hankkia, jos ei etukäteen suunnittele kaikkea ja tiedä olevansa täydellinen äiti? Pitääkö kaikki sysätä yhteiskunnan harteille, jos kaikki ei sujukaan täydellisesti?[/QUOTE

hyvin kärjistetty.... totuus on se että lapset ovat meidän peilejämme. Asioilla kun on seuraamukset...