Ahdistaa olla yksin

[Yksinäinen123]

Erosin miesystävästäni vähän aikaa sitten. Päätös oli kokonaan minun, tunteet loppuivat enkä nähnyt enään syytä jatkaa miehen kanssa. Asun nyt siis yksin pari vuotiaan poikani kanssa. En ole aikaisemmin asunut yksin ja nyt yksin oleminen on ruvennut ahdistamaan.
Illalla kun laitan pojan nukkumaan niin ahdistus on suurimmillaan.
Pelkään tulevaisuutta yksin lapsen kanssa ja pelottaa myös ajatus siitä että mitä jos tämä ahdistuksen tunne ei ota loppuakseen.
Päivisin olo saattaa olla todella hyvä, koska pääasiassa meillä pojan kanssa menee hyvin.

Onhan nämä ajatukset vain väliaikaisia ja helpottaahan tämä vielä?
En halua hyppää uuteen suhteeseen vaan sen takia että pelkään olla yksin.

 

[Tsemppiä]

Tiedän, illat on pahimpia.
Sitä kun istuu yksinään sohvalla telkkaria tuijotellen, niin kyllä siinä kaipaa toista lähelleen. Jotakuta jolle jutella, jonka kainaloon käpertyä.

Ei siihen auta kuin aika.
Koita keksiä jotain mielekästä touhua iltoihin, soittele vaikka ystäville, lue hyviä kirjoja, nauti iltapalat kaikessa rauhassa, katsele hyviä sarjoja/elokuvia, ihan mitä vaan mikä saa olon paremmaksi.

Te pärjäätte pojan kanssa varmasti hyvin =) ja ajattele, nyt poikasi saa jakamattoman huomiosi, ei voi pieni mies parempaa toivoa =)

 

["toinen"]

Täällä kanssa toinen. Erosta 6kk, mulla 2 lasta.
Kesä meni ihan ok mutta nyt näin syksyn tullen tullut kanssa tuollaista ahdistuksen tunnetta ja samoja mietintöjä kuin sulla tulevaisuudesta yms. Sekä omasta että lasten.
Kai siihen liittyy jollain lailla sekin kun lapset isällään vain joka toinen vkl ja välillä miettii miten helppoa toisella onkaan ja aikaa itselleen yms. Itsellä tunne että elämässä on vain lapset eron jälkeen.
Itse en edes olisi vielä valmis mihinkään uuteen suhteeseen. Lueskellut että toisilla saattaa mennä erosta toipumiseen muutama kk (jos sitäkään), toisilla jopa 1-3 vuotta. 12vuotta oltiin kuitenkin yhdessä.
Ja miten tällä omalla "vapaalla" ajalla ketään tapailisikaan?

 

["toinen"]

Ja mulle tuota tunnetta tullut nyt vähän pitkiä päivää, ei vain iltaisin.
Tekis mieli mennä johonkin perheneuvolaan tms jutteleen mutta kun olen huono juttelemaan ja saamaan sitä "pahaa" oloa puhuttua.

 

["toinen"]

Onko kellekään muulle tullut tuollaisia tuntemuksia?