Ahdistaa nyt tämä suhde!

Olen seurustellut vähän reilu puol vuotta lapseni isän kanssa. Raskaudessa hän ei ollut ollenkaan läsnä eikä kertaakaan silloin nähty. Kuitenkin lapsen ollessa pari kuukautta nähtiin ja jostain syystä meidän välille syntyi jotain enemmän. En kyllä ymmärrä miten pystyin anteeksi antamaan..

Mies ei kertaakaan, ei ikinä herännyt lapsen kanssa jotta mä voisin nukkua. Ei kyllä paljoa yö heräämisiä ole, mutta kuitenkin ois kiva jakaa edes vähän vastuuta. Lasta hän ei syötä/ vaihda vaippaa ilman, että sitä pyydän. Asutaan erillään joten ainakin kotonaan mies voi nukkua rauhassa. Joten miksi tulee meille jos ei mua edes auta.

Nyt oma asuntoni on pari kuukautta ystäväni käytössä, joten ajattelin että voitais lapsen kanssa olla miehen luona enemmän. Kyllä meidän kodissakin mahdutaan olemaan, joten ollaan miehen luona n. 4 yötä viikossa. Kuitenkin muutama päivä sitten mies ehdotti että maksaisin puolet vuokrasta. Kuitenkin mulla on omakin vuokra maksettavana, eikä tulot kotiäitinä päätä huimaa. Ei mulle ole tullut mieleenkään pyytää mieheltä vuokraa, kun hän on meillä ollut.

Mies kylä hemmottelee ja muistaa minua pikku lahjoilla, käy käupassa yms. Mutta kuitenkin on kovin itsekästä toimintaa. Jos joku viitsisi kommentoida..

 

Jos haluat kuitenkin olla lapsesi isän kanssa,eikä sulla ole varaa oman vuokrasi lisäksi maksaa hänen vuokrastaan puolta,niin mikset kysyisi ystävältäsi josko hän maksaisi asumisestaan luonasi... Olisi mielestäni kohtuullista että ystäväsi maksaisi sinulle vuokraa..

 

Unohdin mainita tuossa, että maksaa kyllä osan vuokrasta. Mutta kerrankin kun on vähän "ylimääräistä" niin sillä rahalla tahtois tehdäkkin jotain. Ei maksaa miehelle jolla on muutenkin isommat tulot, ja vain yhden ihmisen tulisi sillä elää...

 

Mun mielestä kuulostaa todella itsekkäältä. En käsitä, että mies kehtaa vaatia sulta vuokraa, varsinkin kun kyse on parista kuukaudesta Ja asian vahvistaa vielä se, ettei hän ota isän tapaan vastuuta lapsestaan. Onko mies käynyt jatkuvasti kaupassa myös teillä ollessaan, vai oletko joutunut ruokkimaan häntä? Ja osallistuuko muulla tavalla taloudellisesti sun ja lapsesi elämään? Ehkä teidän tulisi puhua asiasta kunnolla jos vaan pystytte. Tietysti on ristiriitaista kun ette asu yhdessä, mutta voihan tuon tilanteen tavallaan sellaiseksikin luokitella. Jaksamista! :hug:

 

:attn: voi kuinka ikävä tilanne. Lyhyen kertomuksesi perusteella (minun mielestäni) mies on käyttäytynyt erittäin itsekkäästi, ensin jättämällä sinut yksin raskausaikana, sitten hän ilmestyy paikalle kun haluaa, mutta ei oikeastaan auta sinua arjessa - ja nyt kun hänellä olisi mahdollisuus auttaa myös toisella tapaa kuin vauvanhoidossa, hän ei kykene tekemään sitäkään vaan haluaa taloudellista hyötyä. Jotenkin tulee mieleen, että sinulla on pieni sylivauva ja myös ikänsä puolesta aikuinen, mutta aivan lapsellisella tavalla käyttäytyvä mies. Missä on miehen vastuu lapsesta ja lapsensa äidistä???? Millä tavalla hän aikoo pitää teistä huolta? Haluatko todellakin jakaa arjen ihmisen kanssa, joka ei ole valmis tinkimään omista eduistaan oman lapsensa hyväksi? Olet selkeästi vahva ihminen, kun olet jaksanut raskausaikana ja ne niin kovin rankat ensimmäiset viikot vauvasi kanssa yksin, älä nyt menetä itsekunnioitustasi vain sen takia, että toinen nyt haluaakin olla kanssasi silloin kun se hänelle sopii ja hänen ehdoillaan.