Ahdistaa niin vietävästi...

[Väsynyt88]

Paniikkihäiriö todettu marraskuussa 2011. Itse en usko paniikkihäiriöön. Mielestäni tämä on enemminkin tosi voimakasta ahdistuneisuutta, joka ei niinkään ilmene kohtauksittain. Yhtäkkiä vaan alkaa ahdistamaan, tuntuu että sekoaa ja utlee tosi epätodellinen olo. Tätä kestää niin kauan kuin vain jaksan kiinnittää asiaan huomiota. Toisinaan kestää vain 5min, toisinaan taas useita tunteja, ja joskus, kylläkin harvoin, useita päiviä. Mutta kuukausiin ei taas ole ollut päivääkään etteikö edes hetkeksi olisi tuota ahdistusta tullut.

Jos ahdistus on oikein kovaa, alan pelätä sitä ja kaikkia mahdollisia vaarallisia tauteja. Löydän ja etsin itsestäni oireita vaikkapa esim. skitsofreniasta, ja tämä aiheuttaa pulssin nopeutumista, hikoilua, tärinää ja vapinaa. Joskus jopa tukehtumisen tunnetta, ei kuitenkaan hyperventilointia. Silti tuo tunne tuntuu siltä kuin kuolisin siihen. Alkaa huimata ja pyörryttää, silmissä vilisee ja näkö ikäänkuin heikkenee hetkellisesti.

Minulle aloitettiin lääkitys n. 5kk sitten, sepram 20mg x1 /vrk. Aluksi koin ettei siitä ollut mitään apua. En ilmeisesti niinkään kiinnittänyt huomiota siihen mitkä oireet hävisivät/vähenivät, vaan enemmänkin kiinnitin huomiota siihen mitkä oireet pysyivät. n. 1kk sitten ikäänkuin "unohdin" lääkityksen kokonaan. En viikkon ottanut lääkkeitä, ja tuon tauon vuoksi en enää lääkityksen muistaessani uskaltanut sitä enää aloittaa. Lääkekuuri jäi siis siihen.

Nyt kun lääkkeen vaikutus on jo kokonaan lakkannut, huomaan että siitä olikin apua. Minulla on taas yhtä kamala olla, kuin ennen lääkityksen aloitusta. Ehkä vielä kamalampikin. Sellaiset oireet jotka olivatkin lääkkeen vaikutuksesta hävinneet/vähentyneet, ovat tulleet taas takaisin. Ja uusiakin oireita on tullut. mm. itsetuhoiset ajatukset. Niitä ei ennen ollut.

Mitä olen tehnyt sellaista, että olen ansainnut tällaisen ongelman itselleni? Voi kuinka haluaisinkaan olla hyvinvoiva, ja terve, kuten monet muut. Miksi juuri minä?

 

[Väsynyt88]

Sen verran täytyy korjata, että kun tekstin alussa kirjoitin ettei kuukausiin ole ollut päivääkään etteikö hetkeäkään ahdistaisi, niin tarkoitan aikaa ennen lääkitystä ja nyt lääkityksen jälkeen. Lääkityksen aikana saattoi olla useitakin päiviä ettei ahdistanut.

 

["hmmm"]

En tiedä. Onko sinulle sattunut paljon traumaattisia asioita? väkivaltaa, hyväksikäyttöä, väheksymistä, onko sinut hylätty?

 

[Väsynyt88]

[QUOTE="hmmm";27314785]En tiedä. Onko sinulle sattunut paljon traumaattisia asioita? väkivaltaa, hyväksikäyttöä, väheksymistä, onko sinut hylätty?[/QUOTE]

Onhan minulle sattunut nuoruudessa/lapsuudessa paljon kaikenlaista. Minua on mm.
kiusattu koulussa aikoinaan todella paljon. Olen myöskin ollut huostaanotettuna 11 vuotiaana, n. 1-v ajan.
väkivaltaa ei ole ollut, eikä hyväksi käyttöä. Mutta syrjintää kylläkin. Henkistä väkivaltaa paljon.
En tiedä mitä tarkoitat hylkäämisellä, mutta edellinen mies kun jätti, oli sekin todella hankalaa.
Pienenä minut on myöskin jätetty yksin yöksi kotiin, ilman puhaelinta yms. Ja jos olen sattunut heräämään, olen mennyt vessaan lukkojen taakse odottamaan vanhempia, kun on pelottanut. Siitä syystä en vielä tänäpäivänäkään pärjää yötä yksin kotona. En kuitenkaan koe näiden asioiden tehneen tätä vaivaa minulle. En sitten tiedä, voiko jotenkin alitajuntaisesti vaikuttaa..

 

["vieras"]

Paniikkihäiriö todettu marraskuussa 2011. Itse en usko paniikkihäiriöön. Mielestäni tämä on enemminkin tosi voimakasta ahdistuneisuutta, joka ei niinkään ilmene kohtauksittain. Yhtäkkiä vaan alkaa ahdistamaan, tuntuu että sekoaa ja utlee tosi epätodellinen olo. Tätä kestää niin kauan kuin vain jaksan kiinnittää asiaan huomiota. Toisinaan kestää vain 5min, toisinaan taas useita tunteja, ja joskus, kylläkin harvoin, useita päiviä. Mutta kuukausiin ei taas ole ollut päivääkään etteikö edes hetkeksi olisi tuota ahdistusta tullut.

Jos ahdistus on oikein kovaa, alan pelätä sitä ja kaikkia mahdollisia vaarallisia tauteja. Löydän ja etsin itsestäni oireita vaikkapa esim. skitsofreniasta, ja tämä aiheuttaa pulssin nopeutumista, hikoilua, tärinää ja vapinaa. Joskus jopa tukehtumisen tunnetta, ei kuitenkaan hyperventilointia. Silti tuo tunne tuntuu siltä kuin kuolisin siihen. Alkaa huimata ja pyörryttää, silmissä vilisee ja näkö ikäänkuin heikkenee hetkellisesti.

Minulle aloitettiin lääkitys n. 5kk sitten, sepram 20mg x1 /vrk. Aluksi koin ettei siitä ollut mitään apua. En ilmeisesti niinkään kiinnittänyt huomiota siihen mitkä oireet hävisivät/vähenivät, vaan enemmänkin kiinnitin huomiota siihen mitkä oireet pysyivät. n. 1kk sitten ikäänkuin "unohdin" lääkityksen kokonaan. En viikkon ottanut lääkkeitä, ja tuon tauon vuoksi en enää lääkityksen muistaessani uskaltanut sitä enää aloittaa. Lääkekuuri jäi siis siihen.

Nyt kun lääkkeen vaikutus on jo kokonaan lakkannut, huomaan että siitä olikin apua. Minulla on taas yhtä kamala olla, kuin ennen lääkityksen aloitusta. Ehkä vielä kamalampikin. Sellaiset oireet jotka olivatkin lääkkeen vaikutuksesta hävinneet/vähentyneet, ovat tulleet taas takaisin. Ja uusiakin oireita on tullut. mm. itsetuhoiset ajatukset. Niitä ei ennen ollut.

Mitä olen tehnyt sellaista, että olen ansainnut tällaisen ongelman itselleni? Voi kuinka haluaisinkaan olla hyvinvoiva, ja terve, kuten monet muut. Miksi juuri minä?

itsellä on en pysy yhtään paikallaan! En ees jaksas kirjottaa 300 sanaa!!!!!

 

[hmmmm]

Ikäviä juttuja, mistä itse luulet ahdistuksen johtuvan?

Itse varmaan vastaavassa tilanteessa miettisin, että jaahas, jos nyt on nämä taudit niin mikä on pahinta mikä käy mulle. Ja itse kun en esim. kuolemaa osa pelätä paitsi sillä tavalla, että nuo lapset jäävät ilman mua, en muuten, niin sitten ajattelen, että jaahas, siis pahimmassa tapauksessa se on kanttu vei, ja entäs sitten? sitten saa levätä.heh.

 

["vieras"]

Mulla oli voimakkaita paniikkihäiriön oireita. Sitten selvisi, että jotkin ruoka-aineet turvottivat vatsaa ja aiheuttivat paniikin tunteen. Ruokavalion muutos poisti paniikin tunteen.

 

[Väsynyt88]

[QUOTE="vieras";27314853]itsellä on en pysy yhtään paikallaan! En ees jaksas kirjottaa 300 sanaa!!!!![/QUOTE]

Jaa-a. Minua helpottaa se kun voin jutella asioista. Ja ihan netissäkin keskustelu riittää. Tämä on minulle yksi keino lievittää sen hetken ahdistusta. Ja kuten varmaan huomasit, minulla ei ole ad/hd, vaan todettu paniikkihäiriö, johon en itse usko. Miksi ahdistus estäisi kirjoittamisen? Kyllä minä pystyn istumaan paikallani, vaikka ahdistaisikin. Tosin eriasia jos on se ns. "paniikki" päällä, että kädet tärisee yms.

 

[Väsynyt88]

Ikäviä juttuja, mistä itse luulet ahdistuksen johtuvan?

Itse varmaan vastaavassa tilanteessa miettisin, että jaahas, jos nyt on nämä taudit niin mikä on pahinta mikä käy mulle. Ja itse kun en esim. kuolemaa osa pelätä paitsi sillä tavalla, että nuo lapset jäävät ilman mua, en muuten, niin sitten ajattelen, että jaahas, siis pahimmassa tapauksessa se on kanttu vei, ja entäs sitten? sitten saa levätä.heh.

Minä taas pelkään kuolemaa niin paljon että en kyllä kestäisi ajatella tuolla tavalla. Kun nimenomaan kuolema on se jota pelkään, ei ne taudit itsessään. + sekoaminen on toinen joka pelottaa myös.

 

[Väsynyt88]

[QUOTE="vieras";27314886]Mulla oli voimakkaita paniikkihäiriön oireita. Sitten selvisi, että jotkin ruoka-aineet turvottivat vatsaa ja aiheuttivat paniikin tunteen. Ruokavalion muutos poisti paniikin tunteen.[/QUOTE]

Voi kun mullakin vain saisi tän ahdistuksen ja pahan olon pois pelkällä ruokavalion muutoksella..

 

["hmmm"]

No, et sinä sekoa, etkä kuole. Kuulostat aivan liian järkevältä.

 

[Väsynyt88]

[QUOTE="hmmm";27314926]No, et sinä sekoa, etkä kuole. Kuulostat aivan liian järkevältä.[/QUOTE]

Itseasiassa ihmettelen itsekkin, että tuossa aloituksessa osasin tosi hyvin kuvailla tuntemuksiani. Mutta arvaappas kun lääkäri/psykiatri pyytää kuvailemaan tuntemuksia, vastaus on aina: En mä osaa selittää tai kuvailla niitä.

 

[Väsynyt88]

Olenko tosiaan ainut, joka kärsii tällaisista tuntemuksista?

 

["kaneli"]

Aloita nyt ainakin se lääkitys uudelleen, jos se saisi sinut voimaan paremmin.

 

["hmmm"]

vanhemmiten kaikki pelot helpottaa , ei jaksa enää.

 

[Väsynyt88]

[QUOTE="hmmm";27315051]vanhemmiten kaikki pelot helpottaa , ei jaksa enää.[/QUOTE]

Toivottavasti. Tosin mä oon niin typerä, että pelkään vanhenemistakin. Ikää kun tulee lisää, niin on aina lähempänä kuolemaa..

 

["viiraska"]

Et ole ainut, josta tuntuu tuollaiselta. Miten muuten olisi keksitty lääkitys? Tuntuisi tosi tärkeältä, että pääset kertomaan tuntemuksistasi. Voisitko ehkä vastaisuudessakin kirjoittaa niistä psykiatrille, jos se on sinulle helpompaa kuin puhuminen.

Telkkarissa oli vähän aikaa sitten ohjelma itsetuhoisista (ahdistuneista) nuorista. Siinä kokeiltiin meditoinnin vaikutusta ja sillä pystyttiin osoittamaan aivotasolla ahdistuneisuuden vähenemistä. Toisaalta itse meditointi oli todella rankkaa kuvatullle koehenkilölle.

 

[Väsynyt88]

[QUOTE="viiraska";27315226]Et ole ainut, josta tuntuu tuollaiselta. Miten muuten olisi keksitty lääkitys? Tuntuisi tosi tärkeältä, että pääset kertomaan tuntemuksistasi. Voisitko ehkä vastaisuudessakin kirjoittaa niistä psykiatrille, jos se on sinulle helpompaa kuin puhuminen.

Telkkarissa oli vähän aikaa sitten ohjelma itsetuhoisista (ahdistuneista) nuorista. Siinä kokeiltiin meditoinnin vaikutusta ja sillä pystyttiin osoittamaan aivotasolla ahdistuneisuuden vähenemistä. Toisaalta itse meditointi oli todella rankkaa kuvatullle koehenkilölle.[/QUOTE]

Olet itseasiassa miettinyt tuota samaa. Mutta mietin vain, mitä mahtaa psykiatri sanoa, jos ehdotan että kirjoittaisin puhumisen sijaan.

 

[Iiks]

Mulla oli n 25 vuotiaana vähän samanlaista. Sen laukaisi hillitön työuupumus ja paineet joita itselleni kasasin ( helvetisti töitä jotain 60 tuntia viikossa, ja samalla suoritin vuodessa 40 opintoviikkoa avoimessa yliopistossa.... Aivan järjetöntä siis... )

Yhtenä pv vaan pimahdin ja rupesin tärisemään, itkemään ja panikomaan että nyt lähti järki, musta tuli skitso, tai että menetän hallinnan ja vielä tapan jonkun (rupesin pelkäämään veitsiä ym)

Se meni ohi kun kävin psykologin puheilla joka sanoi mua kuunneltuaan että olet ihan liian järkevä tullaksesi hulluksi. Rauhoitti oloa. Ei lääkitystä, ei saikkua. Sitten kuitenkin monta kuukautta lepoa kun otin loparit silloisesta duunista ja muutin pois paikkakunnalta. Kyllä meni pari vuotta että kokonaan pääsin jalolleni.

Jaksuja

 

[Väsynyt88]

Mulla oli n 25 vuotiaana vähän samanlaista. Sen laukaisi hillitön työuupumus ja paineet joita itselleni kasasin ( helvetisti töitä jotain 60 tuntia viikossa, ja samalla suoritin vuodessa 40 opintoviikkoa avoimessa yliopistossa.... Aivan järjetöntä siis... )

Yhtenä pv vaan pimahdin ja rupesin tärisemään, itkemään ja panikomaan että nyt lähti järki, musta tuli skitso, tai että menetän hallinnan ja vielä tapan jonkun (rupesin pelkäämään veitsiä ym)

Se meni ohi kun kävin psykologin puheilla joka sanoi mua kuunneltuaan että olet ihan liian järkevä tullaksesi hulluksi. Rauhoitti oloa. Ei lääkitystä, ei saikkua. Sitten kuitenkin monta kuukautta lepoa kun otin loparit silloisesta duunista ja muutin pois paikkakunnalta. Kyllä meni pari vuotta että kokonaan pääsin jalolleni.

Jaksuja

Kiitos kertomuksestasi ja jaksamisia sinullekkin! helpotti kuulla että en ole yksin asian kanssa! :=

 

[Mythago]

Olet itseasiassa miettinyt tuota samaa. Mutta mietin vain, mitä mahtaa psykiatri sanoa, jos ehdotan että kirjoittaisin puhumisen sijaan.

Luulee vielä hulluksi?


Sori, oli pakko. Kirjoita ihmeessä, ja sitten luet ne juuri ennen kuin menet psykiatrille, tai luet siellä lapulta tai annat lapun psykiatrille. Monesti on just silloin vaikea muistaa kaikkia oireita kun niitä pitäisi kuvailla. Etenkin ihmisellä jonka ongelma on nimenomaan se, että menee paniikkiin.

Minulla on diagnosoitu yleistynyt ahdistuneisuushäiriö ja vakava masennus, ja on ollut samantyyppisiä oireita. Paitsi en pelkää sairauksia.

Eikä minulla ole traumaattista lapsuutta tms sairauteni syyksi, olen vain joutunut hyväksymään sen, että ihminen voi sairastua myös psyykkisesti, ilman omaa syytään.

Voimaa.

 

[MorbidMama]

[QUOTE="vieras";27314886]Mulla oli voimakkaita paniikkihäiriön oireita. Sitten selvisi, että jotkin ruoka-aineet turvottivat vatsaa ja aiheuttivat paniikin tunteen. Ruokavalion muutos poisti paniikin tunteen.[/QUOTE]

Tää on tosi mielenkiintoista..itse olen yrittänyt jäljittää samaa...mitkä olivat sulla nuo ruoka-aineet? Itselläni epäilen ainakin vehnäjauhoja...

 

["vieras"]

Ikäviä juttuja, mistä itse luulet ahdistuksen johtuvan?

Itse varmaan vastaavassa tilanteessa miettisin, että jaahas, jos nyt on nämä taudit niin mikä on pahinta mikä käy mulle. Ja itse kun en esim. kuolemaa osa pelätä paitsi sillä tavalla, että nuo lapset jäävät ilman mua, en muuten, niin sitten ajattelen, että jaahas, siis pahimmassa tapauksessa se on kanttu vei, ja entäs sitten? sitten saa levätä.heh.

Muista paniikki! Sinä pelkäät. Uskot toisia ja uskot mitä voi sattua! Itse hengittelin 20 veenä pussin kun sain kohtauksen mutta kun älysin mistä johtuu halusin muuttaa! Pelkäsin ihmisiä, kaupassa ja selvinpäin!