E
en oikeasti enää jaksais
Vieras
Nuorin on jo sen ikäinen että pian ois alkanut "vapaampi" elämä ja stetilisaatiojonossakin jo olin. Yllätys vaan kävi ja vaikka toki onnellinen oonkin niin mua ahdistaa niin paljon.
Taas monta vuotta kiinni eikä voi suunnitella mitään mihin ei kuulu lapsia.
Mieskin voi mennä niin kuin haluaa mutta mä oon raskaana, se rajoittaa ja sitten kjn se syntyy. Se vasta rajoittaa se.
Nytkin mies lähtee lyhyelle reissulle ja mulla on sellainen sisäinen raivo että tuntuu että räjähdän.
Ja kun ajattelen tulevia vuosia niin mun sisällä kuristaa niin etten tiedä miten selvitä.
Miten mä selviän???
Taas monta vuotta kiinni eikä voi suunnitella mitään mihin ei kuulu lapsia.
Mieskin voi mennä niin kuin haluaa mutta mä oon raskaana, se rajoittaa ja sitten kjn se syntyy. Se vasta rajoittaa se.
Nytkin mies lähtee lyhyelle reissulle ja mulla on sellainen sisäinen raivo että tuntuu että räjähdän.
Ja kun ajattelen tulevia vuosia niin mun sisällä kuristaa niin etten tiedä miten selvitä.
Miten mä selviän???