Ahdistaa!! Minulla on salaisuus, jota KUKAAN ei tiedä..

["vieras"]

Sairastin syömishäiriötä noin 13 vuotta. Pelkäsin kamalasti lihomista ja oksensin usein osan syömästäni ruoasta.. Taudinkuvaan ei juurikaan liittynyt ahmimista. Häpeän tätä asiaa kovasti ja kenellekkään en ole asiasta koskaan kertonut. En edes miehelleni. Nyt ollu kohta vuoden "kuivilla" ja olo on alkanut olemaan syyllinen, koska olen tämän mieheltäni salannut. Meillä kaksi lasta, joiden raskausajat olen ollut oksentamatta.
Onko kyseessä bulimia, vaikka en ahminutkaan?

Väliin mahtui myös pitkiä "terveitä jaksoja".

Miten pääsen tästä syyllisyyden tunteesta eroon, ilman että kerron miehelleni asiasta?

 

[LisaMarie]

Puhumalla, jonkun muun kanssa, jos et miehelle halua puhua. Syyllisyydestä pääsee eroon vain käsittelemällä asiaa niin kauan, että voi antaa itselleen anteeksi ja hyväksyä tapahtuneen osana omaa elämäänsä, vaikka ei tekoa sinänsä hyväksyisikään.
Muta oikeasti, miksi et kertoisi miehellesi? mitä hävettävää on syömishäiriössä? :hug:

 

[tuota]

Tuothon kysymykseen että onko bulimia; Syömishäiriöt on harvoin pelkästään jotain tiettyä "tyyppiä", sinulla on bulimian oireita, mutta syömishäiriö on niin laaja käsite että vaikea eritellä mikä oikea nimitys olisi. Mutta syömishäiriöltähän tuo kuullostaa, minusta sinun kannattaa kertoa miehellesi, olemalla rehellinen muille oot samalla sitä itelles. Syyllisyyden tunne voinee johtua osittain myös salailusta. Kannattaa myös ottaa yhteyttä ammattiapuun, syömishäiriöt ovat usein elinikäisiä vaikket oireilisikaan. Terapeutit/psykologit osaavat asiansa ja ymmärtävät ettet pysty olla oksentamatta/tarkkailematta ruokavaliotasi tms vain oman, yhtäkkisen päätöksen avulla vaan että syömishäiriö on mielen sairaus siinä missä esim masennuskin on ja tarvitsee hoitoa yhtälailla.