Ahdistaa!! Minulla on salaisuus, jota KUKAAN ei tiedä..

["vieras"]

Sairastin syömishäiriötä noin 13 vuotta. Pelkäsin kamalasti lihomista ja oksensin usein osan syömästäni ruoasta.. Taudinkuvaan ei juurikaan liittynyt ahmimista. Häpeän tätä asiaa kovasti ja kenellekkään en ole asiasta koskaan kertonut. En edes miehelleni. Nyt ollu kohta vuoden "kuivilla" ja olo on alkanut olemaan syyllinen, koska olen tämän mieheltäni salannut. Meillä kaksi lasta, joiden raskausajat olen ollut oksentamatta.
Onko kyseessä bulimia, vaikka en ahminutkaan?

Väliin mahtui myös pitkiä "terveitä jaksoja".

Miten pääsen tästä syyllisyyden tunteesta eroon, ilman että kerron miehelleni asiasta?

 

[Ooo]

Kyseesä syömishäiriö, ei sitä tarvitse sen kummemmin enää tuosta määritellä. Mitä kamalaa tapahtuisi, jos mies tietäisi? Mitä pelkäät? Todennäköisesti saisit myötätuntoa, ymmärrystä ja tukeakin jatkossa. Ammattiauttajakin lienee paikallaan, ettet vie vääristyneitä ruoka- ja kehonkuvakäsityksiä sukupolvelta toiselle.

 

[hyytikyppynen]

Mikset vois kertoa? Ehkä sitte huomaisit ettei asiassa ole mittään hävettävää. Mulla on kaveri joka on sairastanu anoreksiaa, sano mulle joskus että vaikeinta on ollu myöntää sitä muille, ihmisten suhtautuminen on niin erilaista. Mutta minun mielestä sinun pitäis kyllä kertoa miehelle. Siltä varalta jos taas alkaa tapahtua, mies ehkä osaa puuttua sitte.

 

["vieras"]

Minulla on myös ollut (kai) lievä syömishäiriö. Söin paljon ja oksensin perään. En ole koskaan siitä kenellekään kertonut, enkä ole tuosta kertomattomuudesta koskaan sen kummemmin kärsinyt.

Miksi sinä syyllistät itseäsi tuosta salaamisesta?

 

[LisaMarie]

Puhumalla, jonkun muun kanssa, jos et miehelle halua puhua. Syyllisyydestä pääsee eroon vain käsittelemällä asiaa niin kauan, että voi antaa itselleen anteeksi ja hyväksyä tapahtuneen osana omaa elämäänsä, vaikka ei tekoa sinänsä hyväksyisikään.
Muta oikeasti, miksi et kertoisi miehellesi? mitä hävettävää on syömishäiriössä?

Peesaan kovasti kaikinpuolin sekä Hyytistä että Ooota

 

[alkuperäinen]

Puhumalla, jonkun muun kanssa, jos et miehelle halua puhua. Syyllisyydestä pääsee eroon vain käsittelemällä asiaa niin kauan, että voi antaa itselleen anteeksi ja hyväksyä tapahtuneen osana omaa elämäänsä, vaikka ei tekoa sinänsä hyväksyisikään.
Muta oikeasti, miksi et kertoisi miehellesi? mitä hävettävää on syömishäiriössä?

Peesaan kovasti kaikinpuolin sekä Hyytistä että Ooota

Varmaan siksi, koska en halua että mies alkaa nähdä minut erilailla.. Tunnen herkästi syyllisyyttä monista asioita, salaisuuksista tms.
Minulla on myös ilm. ahdistuneisuushäiriö..

 

["vieras"]

Eli miehes alkais nähdä sut sellaisesna kuin oikeesti olet...!
En ymmärrä miks ihmiset salailee asioitaan kun siinä tekee hallaa itelleen ja muille.

 

[Ooo]

Kannattaa satsata itsensä kuntoon saamiseen. Jollei itsensä vuoksi, niin niiden lasten. Kaikkea puhumatonta moskaa kaadetaan lasten kannettavaksi ihan ilman vakaata tahtoa, kuin vahingossa ja ajattelematta. Ajatellaan parasta, mutta todellisuudessa meneekin toisin päin. Joku ammattiapu on todella lämpimästi suosituksena ensin, ehkä myöhemmin uskallat puhua miehellekin. Voi olla helpompi näinkin päin.

 

[rgvfdsc]

Ei tosta tarvi tuntea syyllisyyttä. Ei sun ole pakko puhua tosta. Harva nyt käy uuden puolisonsa kanssa koko terveyshistorian. En minä vaan jaksa ainakaan. Harvahan sitä kertoisi miehellensäkään mitä kaikkea on puuhaillut toisen miehen sängyssä aikoinaan tai vastaavaa. Jatka elämää onnellisena ja ole kuin et olisi ollutkaan. Se on ollutta ja mennyttä se ja nyt sitä ei enää ole, eihän?