Ahdistaa. Itkettää. Ikävä.

[mamma]

Vanhempani asuvat n.300km:n päässä meistä. Isäni on ollut jo vuosikymmeniä sairas, paljon erilaisia sairauksia, ajan kanssa tullut aina uusia ja uusia diagnooseja...mitään sellaista sairautta ei kuitenkaan, joka olisi "välittömästi hengenvaarallinen", mutta on rapistunut ja rappeutunut ajan kanssa hyvin paljon ja taudit etenevät kokoajan.
Eilen sai taas uuden diagnoosin, parkinsonin tauti.
Huokaus.
Isän sairaudet ovat väsyttäneet sekä äidin, että isän itsensä ja he ovat niin sippejä, etteivät juurikaan jaksa ottaa vieraita vastaan, saati että jaksaisivat itse matkustella. Molemmat ovat 60-70ikävuoden välillä, eivät siis ihan kamalan vanhoja sinänsä.
Mutta minulla ahdistaa, minulla on ikävä äitiä ja isää.
Emme sinne varmaankaan pääse käymään.
Isä on niin huonossa kunnossa, että voi kuolla ihan hetkenä minä hyvänsä.
Itkettää.
Tahtoisimme lähdä heitä kovasti, mutta se ei oikein ole mahdollista..........:´(

 

[mamma itsekin]

En osaa oikein sanoa muuta kuin voimia sinulle ja perheellesi.

 

[Kyy]

:hug:

 

[tj]

Menkää nyt hyvät ihmiset käymään vanhempien luona keinolla millä hyvänsä. Jos isäsi nyt kuolee ni et anna itselles ikinä anteeksi sitä ettet menny....
Ettekö voisi yöpyä hotellis? Tai vanhempien luona mut itse teksit ruuat, siivoukset jne...

 

[lisää ehdotuksia]

Tai oisko muita sukulaisia paikkakunnalla joiden luona vois yöpyä? Voisitko sinä mennä yksin käymään? Poikkeustilanteissa löytyy ihmisiltä usein ymmärrystä ja lyötyy sitten keinojakin... Toivotaan parasta

 

[Lilii lisänimetön]

En ymmärrä miksi ette tässä tilanteessa pääse käymään?? Menkää nyt ihmeessä, ei 300km ole mikään hurja etäisyys (ellei ole rajan takana).

Voimia sinulle ja perheellesi.

 

[Pretty]

Tsemiä :hug:

Kyllä minäkin Sinun asemassa koittaisin päästä vanhempia katsomaan, yksin, ellei perhe voi lähteä mukaan. Merkitsisi varmaan paljon äidillesikin.

 

[tj]

Äitini kuoli vakvaan sairauteen pari kk sittem. Kelaan lähes päivittäin mitä olisin voinut tehdä toisin tai mitä kaikkea olisin voinut vielä hänelle sanoa...
Mene ihmeessä käymään ja ole vanhempien tukena. Jos sinun voimat riittävät niin auta heitä kotitöissä jne... Älä ole passattavana ja tee se selväksi vanhemmillesikin. Sano heille että haluat nähdä heitä ja sinulla on oikeus siihen!

 

[toinen]

Kuulostaa ihan mun tekstiltä! Mulla vanhemmat asuu 700km päässä ja just viikonloppuna käytiin ja äiti pyysi et olisin jääny lasten kans sinne, niinku monesti oon tehnykkin. Mua niin kaduttaa että ei jääty, syynä oli huomisen kaks tärkeää lääkäriaikaa. Isällä tänään imetään verta päästä joka vuotanu aivokalvon ja luun vväliin, aika iso toimenpide sen kuntoselle ja ikäselle miehelle. Kai äiti olis halunnu seuraa ja tukea ku pyysi jäämään, koskaan aikasemmin ei oo pyytäny. Mulla kans niin paha olo ja huoli ja huono omatunto ku ei jääty lasten kans sinne!

 

[mamma]

En ymmärrä miksi ette tässä tilanteessa pääse käymään?? Menkää nyt ihmeessä, ei 300km ole mikään hurja etäisyys (ellei ole rajan takana).

Voimia sinulle ja perheellesi.

Sanoin tuon etäisyyden lähinnä siitä syystä, ettei vanhempani jaksa sitä ajaa. Meille se ei ole mikään ongelma, todellakaan.
Siksi emme oikein pääse käymään, kun he eivät jaksaisi ottaa vieraita vastaan!

 

[Lilii lisänimetön]

En ymmärrä miksi ette tässä tilanteessa pääse käymään?? Menkää nyt ihmeessä, ei 300km ole mikään hurja etäisyys (ellei ole rajan takana).

Voimia sinulle ja perheellesi.

Sanoin tuon etäisyyden lähinnä siitä syystä, ettei vanhempani jaksa sitä ajaa. Meille se ei ole mikään ongelma, todellakaan.
Siksi emme oikein pääse käymään, kun he eivät jaksaisi ottaa vieraita vastaan!

Vieraita? Oma tytär! Oma tytär, joka tulisi ehkä viimeistä kertaa katsomaan isäänsä. Ei teidän tarvitse perheenä sunnuntailounaalle mennä, mene yksin vaikka. Kadut varmasti muuten myöhemmin. Ajakaa vaikka sinne koko perhe, ja mies+lapset menee siksi aikaa jonnekin vaikka syömään tai leikkipuistoon tms.

 

[tj]

Meidän äiti myös sanoi loppu ajsta ettei jaksa ottaa vieraita vastaan mut teimme hänelle selväksi et saat olla ihan oma itsesi vaikka kyläilemme ja hän voi levätä aina kun haluaa, meistä ei tarvinnut välittää. Meni aikansa ennen kuin äiti hyväksyi tilanteen koska oli aina niin toimelias ja passannut meitä vieraita. Mut se toimi kun sanoimme topakasti et nyt sinä olet passattavana jne...