Ahdistaa antaa poika anopille & appiukolle hoitoon

..synnytyksen ajaksi..

Juuri rustasin aanelosen milloin syödään ja mitä, mut sit tiedän et se on tehny kaiken nurinpäin kuin pyydetty, koska hän on vanha pph ja "tietää lapsista ja niiden hoidosta KAIKEN".

Ei muuten, mut viime su se oli syöttänyt pojalle (siis 1v) puuroa, ja su-ma yönä todettiin, et kun kundi ei ole puuroa pitkään aikaan syönyt, niin se kävi mahalle..(piereskeli ja itki pitkin yötä)

Nyt kun sit anopille sanoo, että älä anna sitä puuroa, niin eipä kuuntele.

Ja jos tarvii antaa särkylääkettä tms (flunssaan), niin ne käy katsomassa netistä, miten ja kuinka paljon sitä annetaan, vaikka mä kirjoitan ohjeen miten, niin ei kelpaa, kun mähän varmaan olen väärässä.

Kerran ne jätti antamatta erään kuurin aikana pojalle lääkkeen (oli iltapäivän+illan ajan hoidossa) kun "hyvin pärjättiin ilmankin"! Ei niille sit tullu mieleen, et sitä ei saa mennä omin päin keskeyttämään!!

Raivostuttaa. :headwall:

Muoks. Ja tuttia ollaan tunkemassa pojalle suuhun väkisin kokoajan, vaikka kaveri itse haluaa ja syö tuttia ainoastaan sängyssä nukahtaessaan.

 

no eikö oo kuitenkin pääasia että joku sitä poika hoitaa?

 

ärsyttävää! olet varmaan heille sanonut että sinä haluat että lapsesi hoidetaan näin ja otat vastuun jos olet väärässä?? koska kyllähän se on niin että lapsen vanhemmat päättää miten lapsi hoidetaa.

ja antibiootista jos on ollu kyse niin todella vastuutonta keskeyttää kuuri,toivottavasti ei aiheuttanut mitään?

 

no eikö oo kuitenkin pääasia että joku sitä poika hoitaa?

Joo. Olisi myös minun äiti, johon luottaisin huomattavasti enemmän, mutta hän on töissä.

Mä nyt kerään itelleni vaan stressiä aina anopista & appiukosta, ja yllä syy miksi.. mua rasittaa tollanen asenne.

 

no eikö oo kuitenkin pääasia että joku sitä poika hoitaa?

No tottakai on, mut se on aika kamalaa olla ite jossain muualla jos oma lapsi on semmosessa paikassa mihin et sitä halua jättää.

Ap. tiedän tunteen, ei oo herkkua! |O

 

meillä sama ongelma anopin kanssa, olen ratkaissut asian siten että en anna hoitoon jos ei ole pakko. ilmeisesti sinullakin on nyt sitten synnyttämään lähtiessä pakko-tilanne, eli jos ei ole vaihtoehtoja niin sitten ei ole. pääasia että lapsi säilyy hengissä hoidossa olo ajan, sen he kai pystyvät hoitamaan?! unohda muu ja yritä rentoutua vaikka se piip vaikeaa olisikin.
meillä mies yrittänyt puhua vakavasti asiasta kun tietää miten minua jännittää ja suututtaa, miestä kun anoppi edes välillä kuuntelee (eri asia muuttaako käytöstään). onko miehesi yrittänyt samaa?
meillä tosiaan allerginen pieni mies jolle anoppi sitten salaa syöttää ruokia joille poika allerginen (jos se ei hänen mukaansa sitten olisikaan allerginen...) ja olen sen muutaman kerran kantanut yön sylissä itkevää, kivusta kirkuvaa lasta ja manannut kyseisen anopin piip jonnekin...että tiedän miltä tuntuu.
mutta kaikkinensa toivon helppoa, PIKAISTA synnytystä ja parantumista että pääsette äkkiä takaisin kotiin oman porukan voimin! ja ps. kannattaa kysyä mahdollisuutta perhehuoneeseen jos tuntuu että se olisi parempi ratkaisu..jos niitä vapaina nin se voisi olla 1 ratkaisu?
meillä synnytys vielä edessäpäin, alkaa kohta kriisiä pukata tännekin, a-apuva!

 

Ole onnellinen etä heitä kiinnostaa lapsen hoitaminen :kieh:

 

Jos appivanhempasi ovat mielestäsi kerrassaan kelvottomia hoitamaan lastasi, niin miksi et palkkaa synnytysreissun ajaksi vierasta hoitajaa, joka hoitaa lapsen just eikä melkein ohjeittesi mukaan.

 

Ole onnellinen etä heitä kiinnostaa lapsen hoitaminen :kieh:

Ihan totta puhuen, olisin onnellinen jos heitä ei kiinnostaisi meidän elämä tippaakaan.


"Mukava" kuulla, että löytyy kanssakärsijöitä.
Kyllä mä sen pojan elossa saan kotiin, mitä nyt vatsavaivaisena ja kantaen hirveää vaippaihottumaa.. :'(

 

Jos appivanhempasi ovat mielestäsi kerrassaan kelvottomia hoitamaan lastasi, niin miksi et palkkaa synnytysreissun ajaksi vierasta hoitajaa, joka hoitaa lapsen just eikä melkein ohjeittesi mukaan.

Siis miks tää menee aina tähän..Joo kaikkien isovanhemmat ei halua lapsen lapsiaan kaitsee, mut minkäs sille voi. Ja joo, saa olla tyytyväinen , et hoidetaan, mut tarvisi se hoitaminen ihan tosissaan ottaa. Toisen on tosi kiva olla kun saa hermoilla ittensä ihan raunioksi.

 

nyt sanon kyllä minäkin,että ole iloinen että katsotaan,nuo ovat loppujen lopuksi suhteellisen pieniä ongelmia ja pääasia että lapsellasi on kuitenkin suht hyvä hoito...kun on meitäkin joilla yksinkertaisesti kukaan ei katso lasta...ei siis millään pahalla,mutta relax =)

 

Ole onnellinen etä heitä kiinnostaa lapsen hoitaminen :kieh:

Ihan totta puhuen, olisin onnellinen jos heitä ei kiinnostaisi meidän elämä tippaakaan.


"Mukava" kuulla, että löytyy kanssakärsijöitä.
Kyllä mä sen pojan elossa saan kotiin, mitä nyt vatsavaivaisena ja kantaen hirveää vaippaihottumaa.. :'(

"Olisit onnellinen jos POIKASI isovanhempia ei kiinnostaisi tippaakaan"??? Oletko kysynyt POJALTASI haluaisiko hän etteivät isovanhemmat hoitaisi ja olisi hänen kanssaan?? On taas niiiiin itsekäs "äiti" siellä että pahaa tekee!! On kuule pieniä ongelmia tollaset. Kyllä sä toisen lapsen kanssa huomaat et olet ollu tosi tiukkapipo ekan kanssa, kun kaikki pitää mennä just kuin olet kotonakin tottunut tekemään. HOHHOIJJJJAAAAAAA..

 

Mun mielestä kuitenkin pitää toimia lapsen vanhempien säännöillä, vaikka ne hoitajasta on "vääriä". On inhottavaa, jos anoppi (tai kuka tahansa) kävelee lapsen vanhempien yli tekemällä asiat mielensä mukaan. Vähättelee vain kaikkia ohjeita: allergia paranee kyllä kun vaan syöttää sitä ruokaa, ei noin oo ennenkään tehty...

 

mä en veis niille ja piste.

 

Siis tämän jutun pointti oli minulla siinä, että miksi hoitajalla (tässä tapauksessa anoppi) on niin suuri "pätemisen" tarve omalle ammattitaidolleen(keksikää parempi sana, jos siltä tuntuu. )että lapsen hyvinvointi on toissijaista? Tämä ko ihminen on hoitanut myös julkisella sektorilla muiden lapsia, ja uskon sydämestäni, että oikeaa ammattitaitoa löytyy, mutta eikö asia olekin niin, että lapsen oma äiti vaan tietää jotkut asiat paremmin?

 

Minulla aikaisemmin sama ongelma. Ei auttanut sanominen. Oli vaan pakko ajatella ja hyväksyä se, että asiat voi tehdä monella tavalla. Eikä se lapsi siihen kuole, vaikka joskus asiat tehdään eritavalla. Pääasia, että saa olla isovanhempien kanssa ja on kuitenkin turvallisessa hoidossa. Minulla ainakin oma asenne muutos auttoi. Ja nyt kun lapset on vähän isompia, niin huomaa ettei kaikki ole aina ihan niin justiinsa. Vaihtelu saattaa jopa välillä virkistääkkin, myös lapsia. Sinuna en jaksaisi ärsyyntyä, jos ei kyse ole mistään oikeasti vaarallisesta tai vakavasta asiasta.