Agressiivisia tunteita vajaa 3v lasta kohtaan

[Totaalisen paska mutsi]

Minä en jaksa enää tuota tavan taulapää 2v8kk lasta.
Se ei osaa mitään muuta kuin kiljua ja rääkyä. Ei itkeä, vaan riehua ja räyhätä. Ei auta vaikka mitä tekisi tai olisi tekemättä. Saakelin kakara on ihan jotain kammottavaa.

Sanokaa mulle että tuosta kuoriutuu vielä ihminen jonka kanssa haluan olla ja viettää aikaa!

Esikoinen 5v on oikein kiva ihminen, sen kanssa voi jo tehdä jotain, jutella ja ymmärtää.

 

[bud]

Sitten viimestään helpottaa, kun se täyttää 18v ja voit heittää sen pihalle.

 

["Ehkä"]

negatiivisyys lisää negatiivisyyttä. Pieni hakee huomiotasi ,janoaa rakkautta. Varmaan mustasukkainenkinkun ismman kanssa vaan juttelet ja touhuat. Kokeile uutta lähestymistapaa ,alle 3vee. vielä pieni.

 

["Aloittaja"]

[QUOTE="Ehkä";29484053]negatiivisyys lisää negatiivisyyttä. Pieni hakee huomiotasi ,janoaa rakkautta. Varmaan mustasukkainenkinkun ismman kanssa vaan juttelet ja touhuat. Kokeile uutta lähestymistapaa ,alle 3vee. vielä pieni.[/QUOTE]

Luulet siis etten yritä olla lapsen kanssa, tehdä jotain hänen kanssaan... huoh, ei ole kyse siitä, teen parhaani myös hänen kanssaan mutta välillä vaan kiehun raivosta ja vihaan tuota kiukuttelevaa olentoa.

 

[Hengetär]

Huomaa lapsesi jo ennen kuin kiukuttelee.Eli kehu jostakin,silitä,katso hymyillen hänelle. Anna omaa hyvää energiaasi hänelle.Tunteet tarttuvat puolin ja toisin.Ole sinä AIKUINEN ja pidä kotisi tunnelma iloisena,rauhallisena,rakkaudellisena.Sinä olet kotisi hengetär ja luot ilmapiirin omilla tunteillasi.Ota käyttöösi oma voimasi=mielesi.Pysy positiivisena ja tietoisena omasta voimastasi.Kiukkuun vastaatkin lempeydellä,vaikka teeskennellen aluksi.Katso kuinka lapsesi käytös siitä muuttuu.

 

["vieraana"]

tommonen uhmis voi olla ihan hemmetin hankala ja koettelis lehmänkin hermoilla varustettua ihmistä. kyllä siitä kuitenkin vielä ihminen kasvaa, ehkä tempperamenttisempi kuin esikoisesi, ihana kuitenkin. tsemppiä!

 

["Lili"]

Njoo, mun 3 lapsen kokemuksella tuo on aika haastava ikä. Esikoinen taisi itkeä ja huutaa suurimman osan päivästä. Kakkonen kiukutteli ja suuttuessaan yritti purra, lyödä ja potkia kaikkia ja kaikkea. Kolmosella alkaa tuo ikä olla käsillä ja huutoa riittää taas talossa. Paljon kyllä vaikuttaa se, miten hyvin lapsen puhe on kehittynyt tuohon mennessä. Meillä esikoinen ja keskimmäinen alkoivat puhumaan vasta lähempänä 3v, joten osa riehumisesta ja itkusta oli varmaan turhautumista siihen ettei saanut ilmaistua itseään tarpeeksi. Tämä kolmonen puhuu jo todella hyvin, joten monet tilanteet saadaan ihan puhumalla selviteltyä.

Mutta joo, ymmärrään hetkittäisinä tunteina nuo aggressiot. Kyllä itsekin olen monesti AJATELLUT omassa päässäni, että voi kun voisin tuon rääkyvän ipanan viskata tuonne lumihankeen viilentymään ja paiskasta oven kiinni. Mulla ei meinaa hermot kestää sellaista tuntikausia kestävää jatkuvaa rutinaa ja kränkkäämistä, mihin ei mikään auta, ei vaikka päällänsä seisoisi.

 

[Puuh]

Joo tuo on hankala ikä, samalla hellyyttäviä ne mielenosoitukset ja toisaalta hermoja riipiviä. Meillä on kohta 3v. herkkä poika, joka aistii heti kun isällä tai äidillä on jostain syystä pinna kireällä. Silloin räyhää ja kiukkuaa enempi, ja hysteriaa tavoitellen huutaa "ole äiti suuttumatta nyt, ei saa olla suuttunut!" Samaan aikaa siis kieltäytyy kaikesta (ei halua pukea, ei riisua, ei mennä sisälle eikä olla ulkona jne).

Mulla verenpaine topissa mutta samalla harmittaa että lapsi kokee minun äkäisyyteni (ilmenee tiukkana sanomisensa, ei mitään retuutusta tms) niin voimakkaasti ja aika nopeasti me siten halaillaan ja paijaillaan pahaa mieltä pois. Ja sitten mua jo naurattaakin ja koitan saada lapsenkin nauramaan.

 

["vvieras"]

Onko oikeasti muka yleistä nuo riehuvat "kauhukakarat" Meillä yksi samanikäinen kotona ja päiväkodissa on kyllä tullut sellasta palautetta, että en tiedä onko tuo enään edes normaalia. Näiden perusteella voisi olla hyvinkin normaalia. Tätä kyllä kestänyt jo pari vuotta. Yritän olla niin mukava ja ihana äiti, mutta kun saa toiselta kiljuntaa, riehumista tms., niin välillä ei vaan jaksa. Välillä tuo on kyllä suloinenkin ja ihana, kunhan on rauhallinen. On kun laittaa äidille kampauksia ja muuta tai jaksaa hetken piirtää. Olen itse vaan niin rauhallinen, että tuollainen duracell pupu pompppimassa ympärillä alkaa aina väsyttää jossain vaiheessa päivää.

 

["Lili"]

[QUOTE="vvieras";29484389]Onko oikeasti muka yleistä nuo riehuvat "kauhukakarat" Meillä yksi samanikäinen kotona ja päiväkodissa on kyllä tullut sellasta palautetta, että en tiedä onko tuo enään edes normaalia. Näiden perusteella voisi olla hyvinkin normaalia. Tätä kyllä kestänyt jo pari vuotta. Yritän olla niin mukava ja ihana äiti, mutta kun saa toiselta kiljuntaa, riehumista tms., niin välillä ei vaan jaksa. Välillä tuo on kyllä suloinenkin ja ihana, kunhan on rauhallinen. On kun laittaa äidille kampauksia ja muuta tai jaksaa hetken piirtää. Olen itse vaan niin rauhallinen, että tuollainen duracell pupu pompppimassa ympärillä alkaa aina väsyttää jossain vaiheessa päivää.[/QUOTE]


Meillä onneksi lapset ovat olleet "kauhukakaroita" pelkästään kotona, kerhossa, päiväkodissa, harrastuksissa jne. ovat olleet ihmisiksi. Esim. keskimmäinen oli kova puremaan kiukuspäissään meitä perheenjhäseniä, mutta kodin ulkopuolella ei ole koskaan satuttanut ketään. Voi tietysti olla, että kerhossa tädit ja kaverit eivät ole niin tuttuja, että lapsi uskaltaisi avoimesti riehua. Päiväkotiin mennessä ovat ainakin nuo isommat jo rauhoittuneet ja palaute on ollut pelkästään positiivista.

 

[L@ur@]

Minun poika oli jossain vaiheessa ihan älytön sen huomion kipeyden kanssa. Tais minua purrakkin. Sitten sitä piti kantaa kapalossa ja antaa istua paidan alla ja heijata ja helliä kuin vauvaa niin se oli kivempi persoona. Joku ihme taantuminen tapahtui siinä mut meni onneks pian ohi ja saan kävellä ilman 15kg mötikkää kainalossa..

 

["Piupau"]

Arrgh, muistan tuon ajan. Ikävä kyllä se uusiutuu tavalla tai toisella parin vuoden välein...
Kokeile jotain kikkoja, jotka vois rauhoittaa itseä tai lasta, esim:

-Laita kuulosuojaimet omille korville
-ota muutama pala ihanaa suklaata suuhun
-mene lapsen kanssa suihkuun/kylpyyn, ja anna lapsen ottaa vesileluja mukaan
-syökää jäätelöä
-hiero lasta tai rasvaa lapsen jalat ja kädet jos lapsi tykkää
-muovailkaa muovailuvahalla
-katselkaa valokuvia
-kuunnelkaa kivaa musiikkia ja tanssikaa tai laulakaa
-ota vapaapäivä ja käy hieronnassa tai muuta itselle kivaa
-askarrelkaa jotain yksinkertaista

Tee mitä tahansa joka muuttaisi ikävän ilmapiirin tai tekisi arjesta mukavampaa ja helpompaa Ihan varmasti luonne tuosta tasoittuu, tunnesäätelyä on vaan lapsen harjoiteltava, ja aikuisen oltava siinä esimerkkinä.