Agressiivinen 1,7vuotias :(

[täydellisesti avuton]

Avuton olen nyt tämän asian kanssa, joten toivon todella että saan rakentavia palautteita ja neuvoja 1.7vuotiaani käyttäytymisen ymmärtämiseen ja sen korjaamiseen.

Olen yh ja minulla on iso ongelma. Tytär on nykyään todella raivostuttavassa iässä ja tönii ja läpsii muita lapsia. Tai tarkemmin ottaen vasta viikon verran hän on purkanut vihan tunteitaan muihin, aikaisemmin vain itseään läpsimällä.

Tänäänkin perhekerhossa töni ja läpsi kahta lasta puolen tunnin sisällä ja olin luonnollisesti todella vihainen asiasta. Otin tytön syliin ja sanoin että noin ei missään nimessä saa tehdä ja pyysin pyytämään anteeksi. Tyttö rimpuili ja yritti lyödä myös minua ja itseään. Mikään ei saanut häntä rauhoittumaan, mutta kun nousin paikaltani äitien tuijottaessa meitä halveksivasti ja lähdin kotiin, hän rauhoittui. Luulin että oli väsynyt, mutta sama jatkui kotona.

Moneen otteeseen on tänään kerennyt jo loukkaantua tai pettyä kielloistani (ei saa kiivetä pöydälle, tule heti alas!) ja alkaa samantien ensin läpsimään itseään. Yleensä ei yritä tulla läpsimään minua, etten tarkoituksella mene lähelle ja yritä ottaa syliin.

Kokeilin tänään välinpitämättömyyttä. Olin niinkuin en olisi huomannutkaan hänen itsensä läpsimistä, mutta sitten hän alkoi karjua täyttä kurkkua.Olin vieläkin niinkuin en huomaisi, kunnes meni hermot. Karjaisin takaisin, jolloin lapsi alkoi itkeä.

En ihan oikeasti tiedä mitä tehdä. Pelkään jopa, että hän on jotenkin häiriintynyt. Kuulostaa kamalalta, mutta tuntuu että kylmetyn pian häntä kohtaan, kun hän käyttäytyy noin. Onko muilla kokemuksia?

 

[leijona76]

Taapero ei vielä sanallisesti usein kykene ilmaisemaan tunteitaan joten kiukku jne puretaan fyysisesti. Ei oo tavatonta että tonikänen lyö jne. Jokakerta otin käsistä kiinni ja tiukka kielto selittäen ettei saa satuttaa vaikka kuinka suuttuttaa (samalla sanoittaen lapsen tunteita). Tossa vaiheessa poika suuntasi agressiot meihin, ei ulkopuolisiin.

 

[aloittaja]

Kiitos vastauksesta. Aamuinen perhekerho tapahtuma otti niin itsetunnon päälle että vieläkin itkettää. Harmittaa myös omat pahat ajatukseni lasta kohtaan. Toivottavasti vain ohimenevä kausi. Yritän nyt kovasti kestää.

 

["vieras"]

Älä ole huolissasi, kuullostaa ihan normaalin lapsen käytökseltä ja kun ikäkin huomioidaan niin avot! Kokeilee sinua nyt selvästi! Meillä samanlainen tapaus, todella temperamenttinen tyttö muutenkin ja tekee kaiken toisin kun pyydetään. Harrastaa myös tuota läpsintää ja parhaana "hoitona" olen kokenut sen että yrittää kehua häntä silloin kun hän käyttäytyy hienosti. Kiellän kyllä em. tapauksista mutta jos se ei auta niin johdattelen tilanteesta pois ja yritän kannustaa käyttäytymään toisin. En tee liian isoa numeroa noista ettei tyttö tajua että juuri tuolla saa suurta huomiota. Mieli tekisi kyllä joskus huutaa että NYT hel.....!! Mutta kun malttaa mielensä niin yleensä nuo vaiheet menevät itsestään ohi. Meillä tämä sama juttu toimii niin ruokailujen kuin nukkumaan menojen kanssakin.
Sanon kyllä pöydässäkin että sormilla ei kaiveta ruokaa suusta, mutta yleensä tämä vain vahvistaa kys.käytöstä ja lopettaa kun kiinnitän huomion muualle. Eli ilmaistaan että asia on väärin tekemättä siitä järjetöntä showta. Pidän kyllä napakasti kiinni tietyistä asioista esim. kaupassa jos ei saa karkkia ja saa raivokohtauksen niin jatkan ostokset rauhassa loppuun ja annan huutaa. Sitten selitän kun on rauhoittunut ettei karkkia aina kaupasta osteta. Eli vähän tälläista tahtojen taistelua ja hermoja kyllä vaatii, mutta iloitse lapsestasi ja yritä jaksaa!!

 

["iina"]

Älä itke. Meillä mennään samoissa!
Pojalla ikää 1v 10kk, ja lätkii, mätkii, huutaa. Hengähtää ihan hetken, ja taas mennään..
Niin turhauttavaa, mutta pakko pitää järki.
Hieman on valoa näkyvissä. Pari päivää on itse mennyt heti lyötyään pyytämään anteeksi uhriltaan.

 

["Mammam"]

Yritä olla välittämättä muiden katseista. Äläkä syytä itseäsi kasvattajana ja äitinä

Lapsesi kuullostaa normaalilta pieneltä joka ei sanoin osaa ilmaista tunteitaan. Toki ainoa keino silloin on fyysinen ilmaisu. Jokaiseen kertaan kuitenkin on puututtava (Niinkuin olet tehnykkin) pitkäjänteisyyttä ja hermoja kysytään äidiltä taas tässä kohtaa. Voimia ja toivotaan että vaihe alkaa menemään ohi kun sanat löytyy tunteille !

 

[halipupu harmaana]

Lapsesi on ap vielä kovin pieni ja tarvitsee vielä paljon aijuisen fyysistä kieltämistä eli sitä että otat hänet pois pöydältä jos sille ei saa kiivetä jne. Huutaminen lapselle vai pahentaa asiaa, koita ensin rauhoittua itse ja olla huutamatta lapselle. Koita myös perustella lapselle miksi jotain ei saa tehdä lapsen tasoisesti eli pöydälle ei saa kiivetä koska voit pudota ja satuttaa itsesi ja toisia ei saa löydä, koska se sattuu. Koita antaa lapsellesi paljon läheisyyttä ja hyväksyntää vaikka lapsi tekee hölmöyksiä, koska se että lapsi lyö itseään voi kertoa siitä että lapsi ei hyväksy itseään ja koittaa läpsimällä rankaista itseään. Aina torumisen jälkeen kannattaa halia ja sylitellä lasta, jotta lapsi tuntee itsensä hyväksytyksi vaikka tekikin tuhmasti, lapsi ei ole tuhma vaan se mitä lapsi teki oli tuhmaa.

 

[No,]

Kiitos vastauksesta. Aamuinen perhekerho tapahtuma otti niin itsetunnon päälle että vieläkin itkettää. Harmittaa myös omat pahat ajatukseni lasta kohtaan. Toivottavasti vain ohimenevä kausi. Yritän nyt kovasti kestää.

Se on tosi inhottavaa jos lapsi käyttäytyy noin kerhoissa ja vihaisesti katsotaan päälle,väkisinkin tulee negatiivisia tunteita pientä kohtaa...mutta aika normaaliahan tuo on,toivottavasti pian ohimenevää.Yritä pysyä rauhallisena,kyykisty lapsen tasolle ja pidä käsistä kiinni kun kiellät,joka kerta kun näin tapahtuu.

 

[aloittaja]

Kiitos kaikille ihanista ja kannustavista kommenteista! Oli pakko mennä antamaan tyttärelle suukko tuonne sänkyyn, tuli niin paha mieli. KIITOS! Huomenna taas jaksaa.

 

["iina"]

Kiitos kaikille ihanista ja kannustavista kommenteista! Oli pakko mennä antamaan tyttärelle suukko tuonne sänkyyn, tuli niin paha mieli. KIITOS! Huomenna taas jaksaa.

Ja muista kun alkaa kiehumaan, tai alkaa toivo loppumaan. Niin meitä on monta samasta tsemppaavaa äitiä täällä. Ja juuri kun alkaa olee voimat loppu, ni huomaatki että tuo asia jäi, ja seuraava edessä. ;D

 

[Kismett]

Kyllä tuo vaihe menee ohi (kunhan puutut siihen ja näytät ettei ole ok käytöstä, kuten olet jo tehnytkin).

:hug:

 

[juuh]

Älä huoli, tuo on ihan tavallista! Tosiaan kerta kerran jälkeen kiellä tiukasti, kyllä puolen vuoden päästä jo on asia paljon paremmin.
Jokainen samaikäisen lapsen äiti kyllä ymmärtää lapsen käytöksen, älä missään nimessä häpeile itseäsi tai lastasi. Vastaisuuden varalle, on ihan tarpeetonta lähteä paikalta, kun tuollaista tapahtuu. Siirry vaan hetkeksi lapsen kanssa sivuun, että lapsi rauhoittuu ja jatkakaa kerhoiluanne sen jälkeen taas. Missäs muualla kuin sosiaalisissa tilanteissa oppii sosiaaliseksi. Jatkakaa siis rauhassa kerhoilua!

 

[leijona76]

Kiitos kaikille ihanista ja kannustavista kommenteista! Oli pakko mennä antamaan tyttärelle suukko tuonne sänkyyn, tuli niin paha mieli. KIITOS! Huomenna taas jaksaa.

Ja jos yhtään katselet ympärille niin huomaat että moni muukin taapero tekee samaa kun omasi. Onhan se pienelle hämmentävä maailma ja koettaa siinä itteään ilmasta kun ei oo sanoja.

 

["vieras"]

Jos joku katsoo pitkään, niin anna katsoa! Mielestäni hoidat asiaa hyvin, meidän kerhossa on useampikin äiti kenen lapset käyttäytyy huonomminkin, mutta asiaan ei puututa millään lailla. Tsemppiä!

 

[Mummy Sunshine]

Mä olin kanssa viimeksi tänään hoo moilasena kun isosisko meni muskarissa iloisesti juttelemaan 1v11kk ikäiselle siskolleen (siis mun lapsiani) niin eikös tämä pienempi vetäissyt avarilla isosiskoa tyynen rauhallisesti poskelle niin että läpsähti. Muut tietysti katsoi ja itse siinä sitten yritti kaikkien katseet selässään (siltä se tuntui ainakin) hoitaa tilanteen fiksusti...
Mutta tällasta tämä on joidenkin temperamenttisempien lapsosten kanssa. Isosiskon kanssa ei ollut tällaista ja samat kasvattajat kuitenkin tytöillä on

 

["vieras"]

En lukenut muiden kommentteja vielä, mutta meillä oli tuossa iässä aivan samaa paitsi myös pureminen kuvioissa. Lapsi on vieläkin aika impulsiivinen ja sähäkkä (nyt kohta 2,5 vuotta), mutta tuo vahingoittaminen on jäämässä toivottavasti pois. Meillä ei auttanut tuo kiinni pitäminen, samaten kun lapsi on kiihdyttänyt itsensä täyteen raivoon niin ei kannata viedä pyytämään anteeksi, lyö vaan uudestaan.

Luovimalla pois noista tilanteista ilman, että antaa periksi, turha tavallaan kärjistää tilanteita. Meillä on ehdoton sääntö, että itsensä ja toisten vahingoittaminen on kielletty ja siihen puututaan aina. Nyt kun lapsi osaa puhua paremmin ja ymmärtää, meillä on jäähypenkkikäytäntö. Tai ei edes jäähypenkki vaan viedään tilanteesta pois rauhoittumaan ja sitten takaisin pyytämään anteeksi ja takaisin leikkeihin.

Meillä lapsi on onneksi päiväkodissa niin on hyvä yhteisö missä harjoitella kanssakäymistä, puistoissa ja perhekerhoissa ruvetaan ensimmäisestä virheestä katsomaan kieroon eikä sitä kunnon oppimistilannetta tule.