Ärsyttävintä odotusajassa??!!

Kertokaahan, mikä on teille ollut odotusajassa ärsyttävintä. Täällä esikoista ootellaan ja viikkoja kasassa 37+0. Nyt sitä vaan oottaa jo 24/7 että josko se syntyis :heart: Mutta, kyl ärsytyskynnys alkaa oleen jo niin matalalla et ajattelin tehä tän ketjun missä saa valittaa :kieh: on sulla siis menossa mikä vaihe raskaudesta tahansa tai vaikka jo synnyttänytkin, niin mikä tai mitkä asiat ärsyttänyt eniten.

Alkuun tulee mieleen ku raskaus oli niin alussa ettei vielä halunnut kertoa niin muiden töksäyttelyt juhlissa tms: kyllä sä oot raskaana kun ei viinikään maistu jne..mielessään huutaa et pidä ny se pääs kii, en ehkä halua asiaa vielä julki.. Ja sillon ku alko maha kasvaan niin kaikki kommentit siitä jatkuvasti..säähän oot jo ison kokonen, oot sitte lihonu jne jne..itelle ei ees oo painoo kauheesti kertyny et lähinnä vaan maha ja tissit kasvanu niin silti olo on ku valaalla mut ei siitä tarvi muistuttaa joka käänteessä!!!!!!!!!! :stick: :kieh:

Mutta voiton vie kyllä jo aikasemmin lapsen saaneet kaverit ja tutut..Joille ilmeisesti on jotenki kilpailua se et kenellä on ollut huonoin olo tai huonoin aika odottaa tms..Yks päivä just kaverilleni tuskailin ku selkä niin kipee jatkuvasti et ei oikein pysty mitään tekeen tai saa unta. Niin kommentti siihen takas: hei älä sää ny valita ku mulla oli paljon isompi vatsa ja mikä taatusti rasitti selkää enemmän ja ku tein töitäkin ihan viimesilleni että sun selkäkivut tuskin on samaa luokkaa ku mulla. Sit yhen kans puhuin siitä et ku on koko ajan niin kuuma ja hiki, niin siihen et hei sulla ei oo varaa valittaa koska mä olin viimesilläni kesällä ja se on takuulla pahempaa ku nyt talvella. Päänsärystä yhelle kans mainitsin niin siihenki takas vaan et hei mulla on sentään ihan migreeniä et jos sulla nyt kk ajan joskus särkee päätä niin älä valita ku ei varmaan oo niin kipeitä päänsärkykohtauksia ku mulla raskausaikana!!!

Siis mistään ei sais valittaa kun aina on joku jolla on huonommin. MINÄHÄN VALITAN JOS SILTÄ TUNTUU!!!!! :kieh: jokainen raskaus on kumminki erilainen ja jokainen tunte kivun jne eri tavalla..että aaaarghhhhh!!!!!! menee hermo!!!!!!!!! Jos joku ärsyttää olossa tai muissa ihmisissä niin tänne voi purkaa kiukkuaan mutta jaksamista kaikille odottajille :heart: =)

ai niin P.S. ei tää jatkuva vessassa ramppaaminen ja alapään vihlominenkaan niin kovin herkkua oo

 

Vauvamasu88 Kiitos tästä ketjusta! V*****s täällä jo melko ylimmillään myös!

Mulla viikkoja nyt 39+2. Koko ajan itsekin odottaa, että koska ne ne kunnon supistukset alkaa ja pääsee tästä mahasta eroon. Huoh, vaikka voihan tässä vielä reilu pari viikkoa mennä.

Ärsyttävää on se jatkuva kysely, että jokos lähdet synnyttämään ym., kun sitä nyt itsekin alkaa olla aika kypsä. Mm. yks sinkkukaveri on viikon sisällä laittanut jo kolmasti viestiä tyyliin "joko oot jakautunut", "vieläkö oot kasassa". Voi perse, niinkun siitä ei sitte kerrottais, kun se muksu on syntynyt! Käly soitti eilen, että joko oot synnyttämässä. Mä tuumasin sille vaan, että joo, oota vähän, pitää tässä puhelun välissä välillä ponnistaa...

Mä tiedän, että tarkoittavat hyvää ja odottavat myös, mutta jotain rajaa niihin kyselyihin! Takuulla lähtee ystäville, sukulaisille ja tutuille viesti, kun homma on hoidettu.

Ja toinen asia koko raskauden aikana on ollut se mahan koon päivittely. "onpa sulla iso maha", "Ai mä luulin, että sulla on jo paljon enemmän viikkoja, kun oot noin iso", "no ei sulle oo vbissiin muualle tullu ylimääräistä, vaikka toi maha on niin iso". Raskaana olevan painonnousu ja mahankasvu on kaiketi sitten asia, jota jokaisella on oikeus kommentoida.

 

Joo hyväähän ne monet tarkottaa mutta...kun joskus vois vaan olla päästämättä suustaan ihan mitä sattuu. Ite ainakin olin tosi varovainen mitä sanoin kavereille ku ne odotti. Ku ei oo oikein tiennyt ees et mitä tavallaan voi sanoo ja mitä ei mut joo toi mahan koon päivittely kyl on rasittavaa ja kaikenlisäks tyhmää..ku sille nyt ei hirveesti mitään voi minkä kokoseks ja muotoseks se kasvaa

Niin ja yks mikä unohtu mainita niin ihmisten vahtaaminen siitä mitä syö. Yks puhuu yhtä ja toinen toista. Mun vanhemmat oli suurinpiirtein survomassa ruokaa mun suuhun koska söin kuulemma niin vähän..sit mun sisko tuli sanoon mulle odotusajan alussa että paas kattoen sitten ettei sitä painoo sitte kerry liikaa..ja oli heti kommentoimassa jos jotain herkkua söin. Yhen jäätelön kesällä otin ku oltiin kaupungilla niin heti siitäkin, ei tarvi sunkaan sit enää muuta tänää syödä.. Muutenki ku toi painonnousu on itelle tosi arka paikka niin ottaa päähän ku ollaan kommentoimassa kaikesta mitä suuhunsa laittaa!!!!!!!

 

Mua ei oo saanut ärsyyntymään se, että päivitellään vatsan kokoa. Enemmän ärsytti se, että kun olin vielä töissä, niin kukaan ei tajunnut että olen raskaana. Työvaatteet peitti sen niin hyvin, että luultavasti kaikki vain ajatteli, että onpas toi tyyppi lihonut. "Ai mitä, sä jäät ens viikolla äitiyslomalle vai?! Mä en yhtään arvannut!"

Toinen mikä on ärsyttänyt, on se, kuinka jotkut kehtaa kysyä, että oliko raskaus suunniteltu. Mitä se kenellekään kuuluu?! Tollanen kysymys tuntuu tosi pahalta sen jälkeen, kun on keskenmenonkin kokenut. Ja hitto, ollaan me 8 vuotta oltu yhdessä, joten ei siinä vaiheessa enää vahinkoa tapahdu. Ja vaikka tapahtuis, ni luuleeko ne että me kerrottais se.

Jotkut ei myöskään ymmärrä, ettei olla haluttu kertoa vauvan sukupuolta kaikille etukäteen. Näyttää olevan sietämätön tilanne joillekin, kun eivät tiedä, mutta tietävät meidän tietävän. Ja sitten yritetään urkkia sitä sukupuolta selville kaikenmoisilla vihjailuilla.

Muuten odotusaika on mennyt hyvin. Raskaus on ollut helppo. Tietysti nyt loppuvaiheessa alkaa olla jos jonkinmoista kolotusta ja kiristystä, mutta se kuuluu asiaan ja on vaan kestettävä. Tänään viikkoja 36+5.

 

Tähän on pakko kommentoida, vaikka tautailija yleensä olen!!! Ärsyttävintä on se, että nyt kun odotan kolmatta lastamme, 2 edellistä on poikia... Niin tämän lapsen ilmeisesti pitäisi, ja ainakin meidän pitäisi toivoa tyttöä!!! "pitäähän teidänkin se tyttö vielä saada!" "josko nyt sitte olis jo se tyttö" oikeen toivon että se olis poika, ja saisin paistatella kuinka meidän perheen onni on nyt sinetöity kolmannella pojalla! Tuttu sanoi hyvin, tästä asiasta kun purkasin ahdistusta ja hänelle sanoinki että tuota lausetta käytän jatkossa kyseisiin tyttö-kommentteihin! "Sitten kun sen vauvan saa ensimmäistä kertaa syliin, niin se on JUURI SE, mikä sen kuuluukin olla!!!" Ja uskallan väittää, että jos jollakin on monta samaa sukupuolta olevaa lasta, ei varmasti yhdestäkään niistä luovu vaikka vaihdossa tulisi 10 ns.puuttuvan sukupuolen omaavaa.. Huh, ku helpotti avautua!!!

Jenhy 14+2

 

LeenaT Komppailen ihan täysillä tuota kuinka jotkut kehtaavat kysyä, oliko raskaus suunniteltu! Me ollaan miehen kanssa myös oltu yksissä jo paria viikkoa vajaa kahdeksan vuotta ja naimisissakin on tästä ajasta oltu yli kaksi vuotta. Silti raskaudesta kerrottaessa parikin kaveria kysyi ihan suoraan ilman mitään pahoitteluja tms., että oliko suunniteltu juttu. :stick: Ihan uskomatonta. Yhdeksän kuukautta tätä vauvaa tehtiin, että ei ihan mikään "hups, pillerit petti" -tyyppinen juttu ollut ollenkaan. Ja tosiaan, vaikka olisikin, niin mitähän himputtia sekään kuuluis yhtään kenellekään...

 

Mulla on ärsyttävintä painon nousu ja se että entinen ahkera ja aikaansaava nainen häviää väsyneen,saamattoman ja kiukkuisen vatsan taakse:kieh:

 

Komppaan lily-rosea Mitään ei jaksais, väsyttää vaan ja koti on ku sikolätti vaikka mies urheasti yrittääkin pitää paikkoja kunnossa. Minä en vaan jaksa.

Täällä ei vielä viikkoja ole kovin hirmuisesti mutta itseäni on alkanu ärsyttää eräiden ihmisten hirveä holhoominen (joo, tiedän, tekevät sen kaikella rakkaudella, mutta se ärsyttää silti!!). Joko syön liian vähän tai liian paljon ja väärää ruokaa, kun nukun päiväunia ollaan huolissaan että eihän tuo ole normaalia ja onko se nyt varmasti kunnossa, ulkoilla pitäisi mutta muista nyt herran jestas että ulkona voi olla LIUKASTA. Toistaiseksi olen osannut jättää nämä kommentit omaan arvoonsa koska tiedän että henkilöt tarkoittavat niillä vain hyvää mutta pinnani tuntuu lyhenevän mitä enemmän viikkoja kertyy...

 

Aivan ihana valitus ketju

Tää on suoraan sanottuna ihan tuskaa koko homma. Selkä kipee, alapää kipee, jalat kipeenä, ja noita saatanan supistuksii jotka ei voi muuttua kovemmiks et sais tän neidin ulos mahasta. Tunnin välein saa rampata vessassa, kaikki on tosi huonosti täällä. Masentaa jne. :headwall:

-Sokruli ja pikku neiti 41+0-

 

täällä ollaan kans ihan kypsiä raskaana oloon..olen niiku tehny 3 mukulaa 3.5vuoden sisällä,tuntuu siis että oisin ollut raskaana ja imettänyt 3 vuotta putkeen,aika rankkaa..nyt 34+2 viikot ja toivon vaan että muksu syntyis tyyliin rv 38+..kauheet vatsakrampit,suonenvedot,lonkkasäryt,vatsankiristykset,huonovointisuus jne vatsa painaa tonnin huhhei--ei tosiaan jaksais enää päivääkää,mut pakko...onneks kuopus (11kk) opettelee juuri kävelemään niin helpottaa tätä arkea pikkasen..

 

LeenaTtä komppailen tossa masunkoko asiassa. Mulla ei esikon aikana maha ollut kovinkaan kummoinen ja just tuli sitä ihmettelyy et "ai oot raskaana?"
Nyt tosin (menossa rv16) toista odottaessa mun maha on iltaturvoksissaan samankokoinen kun esikkoa odottaessa viimeisillään...

Olen hoitoalalla ja mua ärsyttää että joudun töissä antamaan/delegoimaan omia töitäni -jo muutenkin ylityöllistetyille- työkavereille, koska mä en raskaana suostu hoitamaan eristyspotilaita (esim. MRSA, HIV, C-hep. ym.) tai muutoin riskipotilaita (esim. agressiivisuus, päihtymys..). Tottakai sitten otan itselleni näitä riskittömämpiä hommia työkavereilta, mutta sen näkee kyllä että työkavereitakin ärsyttää..

Mua ärsyttää mun appivanhempien (ja miehen) toiveet pojasta. (esikko on siis tyttö, miehen sukuun ei oo syntynyt 30 vuoteen yhden yhtä poikaa) Ihan kun mä pystyisin vaikuttamaan kumpi siellä on tulossa. Ja hitto, mulle on kuitenkin tärkeintä että ois terve lapsi! Mä oon ihan varma että mies murjottaa ainakin viikon jos rakenneultrassa paljastuu tyttö, sekin tuntuu tosi väärältä..

Sitten mua ärsyttää kyllä se jatkuva vertailukin. Minkälaisia raskausarpia on tullut, kenen maha on ollut isoin, minkäkokoinen lapsi on syntynyt ym. Joka sitten jatkuukin koko lapsuus ajan (kuka lähti ryömimään ensin, "meidän Bertta se oppi soittamaan viulua 3-vuotiaana" ym.)

Sitten kaikki selkäkivut, raajojen puutumiset, väsyneisyys, turvonneisuus ym. Aiheuttaa V-käyrän nousua itsessään mut ne vielä pitäisi ottaa hymyillen ja ilolla vastaan koska on "niin etuoikeutetussa asemassa kun voi saada lapsia" -Totta, mutta ei se mun kipuja ym. pois vie. :vampire:

Lihominen ja laiskistuminen. Mä näytin vielä 1 1/2 vuotta sitten ihan tajuttoman hyvältä bikineissä (vaikka itse sanonkin). Harrastin uintia ja tanssia, juoksin koirien kanssa ym. Esikko ilmoitti tulostaan ja siinä odottaessa tulikin +20kg. Ei vois vähempää kiinnostaa lähtee uimaan matkaa (varsinkin kun näyttää uimapuvussa jabba the huttilta) tai muutenkaan liikkua. Syödä tekee mieli vaan kaikkee epäterveellistä ja jatkuvasti mussuttaa. Mä olen kyllä nyt päättänyt, että ensi syksynä (la kesäkuussa) aloitan laihdutuskuurin ja otan itseäni niskasta kiinni!

Ja vielä: Mua ärsyttää raskaudessa se, että menetän oman oikeuteni kroppaani eli että mun pitää aina laittaa masukki itseni edelle. En saa juoda saunakaljaa, polttaa tupakkaa, joudun miettii mitä suuhuni laitan ym. Totta että raskaus on lyhyt aika, että ei se niin ylimääräisen vaikeaa/ ylipääsemätöntä ole, mutta ärsyttävää silti.

Huh tulipas tilitys. Varmaan jos hetken vielä miettisin niin löytys lisää valitettavaa.
Mutta loppujenlopuksi onhan tää kaiken ton paskan arvoista. Mutta valitan silti. Niin.

 

Pakko kommentoida että ehdottomasti ärsyttävimmät kommentit on "Toivottavasti teille tulee tyttö kun poika teillä on jo!"
"Toivotaan että tälläkertaa tulis tyttö ni teillä ois molemmat"
"Toivotaan että tulee tyttö kun niille löytyy paljon ihanempia vaatteita"

Voi VI**U SAA*A*A!!

Joo kyllä olen aina toivonut omaa pientä tyttöä, nyt lähiaikoina olen alkanut miettimään että ehkä lapsille olisi kivempi jos oisi samaa sukupuolta, voi olla että löytyisi vanhempanakin enemmän yhteistä.
Itseltäni muistan kun ala-yläasteen rajoilla luokkakaverilla oli pari vuotta vanhempi isosisko ja ittelläni isoveli niin mua aina harmitti ettei mulla ollut isosiskoa!
Ja joo, voi olla että vaikka ois samaa sukupuolta ni ois ihan eri puusta veistetty, mutta miehellä ja hänen veljellään on vieläkin samat harrastukset ja kiinnostuksen kohteet.
Musta ois tosi ihanaa että munkin lapsilla tulis niin läheiset välit :heart:

Ainiin, ja sekin ärsyttää että kokoajan joku kysyy että kumpaa toivotte, varmaan tyttöä?
Oon sanonut vaan että kumpikin on meille erittäin tervetullut, niille jotka tietää meidän vaikeuksista lapsen saamisen kanssa niin olen sanonut suoraan että olen vaan niin onnellinen että meidän poika saa sisaruksen kun pelkäsin että jää ainoaksi lapseksi.
Sen jälkeen on aikalailla jäänyt mölyt mahaan heiltäkin

Huhhuh, tulipas avauduttua :ashamed:

 

mua ei ole vielä muiden jutskat päässyt ärsyttämään...koska pahoinvointi on ollut jotain niin kammottavaa että koko raskaus on tuntunut pelkästään hirveältä kidutukselta. Oksennettu 7 viikkoa putkeen ja maattu yöpaita päällä joka päivä aamusta iltaan (paitsi päivinä jolloin en ole saanut esikoiselle hoitajaa ja on ollut pakko toimia henkihieverissä). Nukutuksi ei saa kuin muutaman tunnin yössä kun paha olo on niin sanoin kuvaamatonta jne. Siis ihan tappomeininki.

Yhtään positiivista ajatusta ei ole tämä raskaus suonut. Sitä kun ajatteli että tämä olisi samaa auvoista ihanuutta kuin esikoisen raskaus. Ja paskat. Pelkkää kidutusta, siis kirjaimellisesti. Pahoinvointi ollut niin lamaannuttavaa että jouduttu tipassakin käymään ja koko elämä mennyt ohi. Siis käytännössä olen ollut kodin vankina puolitoista kuukautta eikä loppua näy vaikka 14 viikko jo menossa.

Että raskaus ei ole muka sairaus...tuntuu kuin olisi syöpäsairas!!! Ihan hirveetä ja itkettää vaan tämä helvetti. Jos olisin tiennyt tämän olisin suosiolla jäänyt yksilapsiseksi!!! Tiedän että kun vauva on joskus sylissä kaduttaa nämä ajatukset ja tämä on jo unohdettu, mutta olot on nyt niin sanoinkuvaamattoman masentuneet että ei voi muuta. Ja tämähän oli onneksi valituspino

Ehkä muissa ärsyttää se, että kukaan joka ei ole tätä kokenut ei voi tietää mitä tämä on. Että kommentit "hyvän asian puolesta" ja "kyllä se siitä kohta helpottaa", "yritä vaan syödä", "lähde vaan ulos"....VITUTTAA SUUNNATTOMASTI.

 

Mulla henkilöhohtasena ärsytyksenä on välillä mun oma rakas äitini: melkein heti kun olin raskaudesta kertonu, niin se ehti jo huolehtia että "kannataa sitten vähän kattoa ettei tulisi kauheasti raskauskiloja kun säkin oot vähän sellasta herkästi lihoavaa tyyppiä", ja sitten perään, että" noh kerkeehän sitä sitten synnytyksen jälkeen laihuttamaan" |O Sitten kun se näki mua jouluna viikolla 11 niin heti sano "että ihanaa, siis yhtään ei oo sulle tullu kasvoihin tai muuallekaan mitään", "kun jotku menee ihan hirveen näköseksi raskaana"

Ja toinen on se, että jos vähänkään valitin alussa pahaa oloa (oma äitini ei siis ikinä itse kärsiny raskauspahoinvoinnista) niin heti tuli että " niin mutta sun pitää nyt vaan olla onnelinen että oot raskaana!" Juu, olen olen, mutta se ei poista tätä 24/7 oksetusoloa...

 

oi vitsit, ompas omalla tavallaan mukavaa lukee kun muillakin on vaikeeta, vaik siinä ei tietysti mitään mukavaa oo että on!!!

Äh, taas eksyin tänne koska ärsyttää..mies lähti kaverinsa synttäreille vaikka taas niin sadannen kerran lupas ettei lähe baareihin kivaa olla hei kotona yksin vaivoineen ku toinen viilettää jossain!!!!!! ja miehen kaverit ja osittain myös munkin kavereita niin ne joilla ei oo lapsia ei voi tajuta millään sitä et haluisin näin viimesillä viikoilla pitää sen mieheni kotona ku arkena niin harvoin nähdään ku sil on pitkät työpäivät, et kaiket päivät aika lailla yksinään niin sit viä vkloppunakin..mut heti jos sanon ettei ois kivaa et se lähtis niin sit ne tekee musta sen ilonpilaajan.." niin akkasko ei sua päästä" ja kommentteja et "no hei lähe ny, ei kai se nyt viä synny" NO MISTÄ SEN TIETÄÄ VAIKKA SYNTYIS SIIHEN PAIKKAAN :stick: ku ei vaan tajua meijän tilannetta..ku on viä ite vapaita meneen ihan miten sattuu..en oo valittava akka PAITSI NYT KU MUUTENKIN VITUTTAA!!!!!!!!! on kyl helpottavaa purkaa vitutustaan tänne, huoh

 

mua ei ole vielä muiden jutskat päässyt ärsyttämään...koska pahoinvointi on ollut jotain niin kammottavaa että koko raskaus on tuntunut pelkästään hirveältä kidutukselta. Oksennettu 7 viikkoa putkeen ja maattu yöpaita päällä joka päivä aamusta iltaan (paitsi päivinä jolloin en ole saanut esikoiselle hoitajaa ja on ollut pakko toimia henkihieverissä). Nukutuksi ei saa kuin muutaman tunnin yössä kun paha olo on niin sanoin kuvaamatonta jne. Siis ihan tappomeininki.

Yhtään positiivista ajatusta ei ole tämä raskaus suonut. Sitä kun ajatteli että tämä olisi samaa auvoista ihanuutta kuin esikoisen raskaus. Ja paskat. Pelkkää kidutusta, siis kirjaimellisesti. Pahoinvointi ollut niin lamaannuttavaa että jouduttu tipassakin käymään ja koko elämä mennyt ohi. Siis käytännössä olen ollut kodin vankina puolitoista kuukautta eikä loppua näy vaikka 14 viikko jo menossa.

Että raskaus ei ole muka sairaus...tuntuu kuin olisi syöpäsairas!!! Ihan hirveetä ja itkettää vaan tämä helvetti. Jos olisin tiennyt tämän olisin suosiolla jäänyt yksilapsiseksi!!! Tiedän että kun vauva on joskus sylissä kaduttaa nämä ajatukset ja tämä on jo unohdettu, mutta olot on nyt niin sanoinkuvaamattoman masentuneet että ei voi muuta. Ja tämähän oli onneksi valituspino

Ehkä muissa ärsyttää se, että kukaan joka ei ole tätä kokenut ei voi tietää mitä tämä on. Että kommentit "hyvän asian puolesta" ja "kyllä se siitä kohta helpottaa", "yritä vaan syödä", "lähde vaan ulos"....VITUTTAA SUUNNATTOMASTI.

Minä ymmärrän!!! Itse esikoista odottaessa oksensin 10 viikkoa (6-16) ja siitä ajasta jouduin olemaan 6vk sairaslomalla ja pomo (Sairaanhoitaja, 2:n lapsen äiti) ihmetteli,että miten se nyt voi olla niin vaikeaa tulla töihin ja muistathan,että raskaus ei ole sairaus...perkele sentään, oli vähän vaikea mennä hoitamaan muita, kun itse oli siinä kunnossa!!! Tuosta pahoinvointi jaksosta seurasi se, että oksennusrefleksi oli pitkän aikaa niin herkillä,että ei tarvinut, kuin kovemmin nauraa, niin johan piti juosta vessaan oksentamaan. Nyt toista odottaessa rv 16+5, oli vain jumalattoman kuvottava olo,makasin sängyssä pari viikkoa ja yritin jotain väkisin syödä. Pahaa oloa kesti n. 5 viikkoa. Kyllä tuli itku moneen kertaan,kun tuntui siltä ettei jaksa toista kertaa enää samaa,mutta onneksi ei IHAN niin pahana tullut.
Ensimmäistä odottaessa tuli vielä raskausmyrkytys kaikkine turvotuksineen, sormenpäistä hävisi tunto,kun oli kädet niin pahasti turvonneet.

Nyt ei ole muuta ärsytyksen aihetta, kuin ristiselän kivut ja iskias. Maha on jo melkoisen iso ja monet tulee taputtelemaan mahaa, että oletko ihan varma, ettei siellä ole kaksoset? Siihen vaan olen vastannut,että jos on, niin tehokkaasti oli piilossa ultran aikana. :O

 

Mulla kanssa samat fiilikset noista mahan komentoijista. Mulla alkoi maha näkyä aika nopeasti vaikka esikoista odotan ja se kasvoi nopeasti valtavasti. Ärsytti niin suunnattomasti ison mahan kommentoijat, varsinkin kun yksi työkaveri vielä kysyi että meneekö edes käyrillä sun mahasi. (sf mitta oli silloin ala ja keskikäyrän välissä)

Toinen mikä ärsyttää on holhoaminen anopin suunnalta, vaikka muuten on ihana ihminen ja tullaan hyvin toimeen (onneksi asuu 400km päässä niin ei tässä nyt nähdä). Siellä kun oltiin vierailemassa viimeksi oli tuputtamassa ruokaa, tarjosi koko ajan lepotuoli paikkaa mulle, ajoi oven eteen. Mitään kevyitä kassejakaan ei saanut kantaa. Yritin vaan muistuttaa että en ole sairas.

Ja sitten jostain syystä mieleen on jäänyt kommentti (jonka myös kyseinen anoppi töksäytti). "Onko sun lantiota kuvattu kun on niin kapea". En tiedä miksi ärsyttää se niin paljon. Mulla on siis ulkoisesti ihan normaali lantio (eihän niistä sisämitoista ulkoisesti voi mitään sanoakkaan, saati että niitä kuvattaisi ellei oikeasti ole tosi kapea tai pieni ihminen).

alanis 37+4

 

Odotan nyt kolmatta lastani, olen vk.15. Kahessa aiemmassa raskaudessa mua otti päähän närästys, alapään vihlaisut, just nää samat päivittelyt, iso maha-pieni maha jne.. Oon ajatellut noi kyselijät jälkeenpäin niin, että niin o vissii joku pakottava tarve saada sille äidille jotenkin huono olo,tai sit he jatkavat perinnettään,koska yleensä ainakin mulla kyselijät olleet vanhempia ihmisiä. Loppuaikana, mulla kummatkin käynnistetty, toinen neljä päivää yli ja toinen KYMMENEN PÄIVÄÄ yli. Tällöin tuli kyllä ihan toivoton olo, ja ajattelin tosiaankin jo lasketun ajan kauan sitten taakse jääneenä, että ole sitten saatana siellä Myös mielialavaihtelut ja väsymys alussa vit`tivat. Noin kahesta ekasta, jotka olivat tyttöjä Tää kolmas onkin ollut sit jo ihan erilainen, jopa pahempi Mun teki pahaa ja oksensin ensimmäiset kuukaudet joka päivä, väsytti, mieli vaihtu nollasta sataan hetkessä. Mut jokainen raskaus on erilainen, ja voi sit taas hymyillen muistella omia hormoonihirmukohtauksia
Ja asiast viidenteen vielä. Mua pistää kans vihaks kaveripiirien äidit. Miksi helvetissä täytyy vertailla lapsia keskenään. Mä ainakin yritän kaikkeni,etten menis vahingossakaan sanomaan toisen lapsen kehityksestä mitään huonoa tai siis tyyliin: Ai teidän Juuso oppi vasta nyt konttaamaan, meidän Nelli konttasi jo monta kuukautta sitten!!!Tämmöset vertailut pistää vihaksi!!!

 

Minua ärsyttää tämä jatkuva epävarmuus Olen vasta viikolla 7, ja olen kärsinyt voimakkaista vatsakivuista plussaamisesta lähtien. Koko ajan pitää rampata vessassa katsomassa alkaako verenvuoto. Välillä olen varma kohdunulkoisesta, välillä tuulimunasta. Öisin en saa nukuttua paniikiltani ja päivälläkin ajatukset karkailee vauvaan vähän väliä. Alkuraskauden ultraan ajattelin mennä mutta tuntuu etten uskalla!

Menetin vauvan viime syksynä 19.viikolla, ja siitä kait tämä paniikki juontaa juurensa. Tuntuu vaan, ettei tämäkään raskaus VOI päättyä hyvin. Ihan mielellään ottaisin ison mahan ja selkäkivut, kunhan vain saisin elävän vauvan syliini

 

Ehdottomasti tämä loppuaika, että koska oikein lähdetään. Itsellä nyt 38+0 ja vaan ootellaan, koska on semmoset fiilikset, että nyt on aika

 

Täällä myös 38+0.. ja ihan valmiina jo lähteen

Ja Viola80, tiedän ton epävarmuuden kyllä..mulla ollut tätä raskautta ennen yksi kohdun ulkopuolinen raskaus ja kun tulin uudestaan raskaaksi en uskonut millään että sielä mitään ois..yöunet oli vähissä kyllä..mutta nyt vaikka viikkoja jo 38+0 niin on se pieni epävarmuus että onko kaikki hyvin...voimia sulle..ja toivotaan et saat sen oman pienoisen..ja kyl uskon niin :heart:

 

Pikkasen mua tympäsee tämä valvominen ja kuseminen... rv 32 menossa ja jos tää loppuaika menee valvoessa niin hulluksi kait tässä tulee.... Yön aikana joutuu pahimmillaan käymään 5 krt veskissä ja siinähän se nukkuminenki sit häiriintyy.. Aivan niinku ois hirvee kohomelo vaikkei tota alkomahooli ole tullut nautittuakaan pitkään aikaan. Päivisin on taas henki niin ahtaalla ettei tiiä missä asennossa ois! Joka paikkaa kiristää ja puristaa eikä jaksais oikein tehä mtn. Jonkin verran oon yrittäny lenkkeillä, mut tuntuu aina kävelyllä et tulee kuset housuun vaik oisin lähties pissillä käynytki. Nenän tukkoisuus on nyt helpottanu, ku sekin oli melko ikävä vaiva hengenahdistuksen yhteydessä. Jospa se tästä:snotty: Painon nousuki hirvittää vaan onneksi meni puntari rikki niin eipä jaksa enää stressata sillä asialla +11kg nyt lasissa

 

huh huh...täällä taas.. ei jaksa enää odottaa, ärsyttää :kieh: tiedän kyl et tää odottaminen on sit sen arvosta mutta kun!!!!!!!!! nii haluaa jo sen nyytin syliinsä :heart: kotona ei oo mitään tekemistä, kaikki on valmiiks laitettu..mieskin ihmetteli jo eilen ku siivosin et mitä mä teen: "sähän siivosit perjantaina ja eilen, mitä sä nyt tänäänki siivoot". niimpä..kai mä tänäänki taas imuroin ja kaikkee et aika kuluis..mies on aika paljon pois kotoa siis ihan töiden takia niin eipä tääl juurikaan yksin tekemistä oo..sanotaan et pitää käyttää aika hyödyks ja tehä sitä mitä tahtoo..no mua ei kyl huvita kotona tehä mitää :O ku vois lähtee vaikka pitkälle juoksulenkille niin sais päästeltyä pahempia höyryjä ulos mutta kun eipä tässä vaiheessa enää juosta..eikä se kävely vaikuta samalla tavalla täällä vaan sekoo pää..eikä huvita nähä ketään kavereita koska ne ei osaa muuta kun päivitellä just tätä mun tilaa..ja vaik sanoo et joo kiitos mieluusti unohtasin koko asian hetkeks niin EI MEE JAKELUUN!!!!!!!!!!!!!!!!!!!!! :kieh:

Viime perjantaina sanottiin että kanavaa on jäljellä 2cm ja auki 1cm..niin eilen illalla sitte "pakotin" mieheni petipuuhiin et nyt tää saa käynnistyä kun mieheni kanssa vähä siinä hommailtiin niin olin jo niin innoissani kun alko pikkusen supistella ja sitte vessassa huomasin et limatulppaa irtoo sen seurauksena. Menin nukkuun ihan toiveikkaana et jos sitä yöllä tuis lähtö, joo niin varmaan..supistukset meni ohi eikä sitä limatulppaa tullu ku ihan vähä.. ääää..sekoan !!!!

 

Täällä ainakin ottaa aivoon toi, kun ihmiset kommentoi, että "EI VOI OLLA!" Kun esim kertoo, että on Iskias vaivaa, että johtuu raskaudesta: "EI VOI OLLA, EI NOILLA VIIKOILLA?!" Millä v**un viikoilla?! Sama kai se on perkele!! :kieh:

Phah! Ja ne helvetin kaikki tietävät.. murr..

Emby^ ja nökö 18+0 :heart:

 

enkä ymmärrä miks kaverit ei voi tajuta sitä et haluisin nää viimeset hetket ennen synnytystä olla yksin. Joka päivä tänne ois tuppaamassa porukkaa "haluan nähä sut viä ton mahan kaa" no jee mää en halua teitä tänne päivitteleen mun tilaani.. ja vaikka ystävällisesti selittää et olo on aika huono, väsynyt ja haluan olla omassa rauhassa ja kerätä voimia, niin ei, tätä ei ymmärretä "no jos tuun sit huomena" tai " no mut jos vaan äkkiä kävisin" jne jne...KUN EI..OON JO KERRAN SANONU JA SEN PITÄS RIITTÄÄ...et ku sanoo ystävällisesti niin ei uskota ja sit ku vähä ääntä korottaa niin loukkaannutaan...laitan koko puhelimen kohta kiinni loppuajaks kun en jaksa joka päivä selittää sitä että haluan olla omissa oloissani..