Taas ja taas
Mikä oikeasti olisi järkevää?
Meillä on lapsen isän kanssa todella hyvät välit. Erosta pari kk:ta. Nyt pitäisi mennä tekemään elarisopimus. No tänään juteltiin miten se kummankin mielestä olisi fiksuinta tehdä. Mies lähti ovet pauhaten omaan kotiinsa. Jes!
Mies ei pysty viikko-viikko käytäntöön töiden takia. Nyt on lomalla juhannukseen, tekien joitain päiviä viikossa töitä. Mies haluaisi sopia elarisopimuksen juhannukseen ja muuttaa sitten hänelle sopivammaksi kun työt alkaa kunnolla taas.
Nyt ollaan eletty niin, että ilmoittaa kun tulee käymään tai ilmoittaa kun hakee lapsen ja tuo tai ilmoittaa paria päivää ennenmmin kuin piti lapsi hakea, ettei käykään töidensä takia.
No minä kyllästyin tuohon ja siksi elarisopimus nyt tehdään virallisesti. Mietin miten se nyt käytännössä olisi järkevintä sitten? Nyt juhannukseen voisi olla lapsen kanssa niin, että sovitaan keskenään taas miehen vapaiden mukaan ja lapsi saisi olla tosi paljonkin isällään.
Sitten juhannukselta sovittaisiin uusi käytäntö. Joka miehen mukaan olisi sellainen, että viikolla ottaisi lapsen yhdeksi yöksi ja sitten katsottaisiin hänen vapaiden mukaan koska lapsi voisi mennä isälleen.
Minä en kertakaikkiaan taas jaksa tuollaista käytäntöä. Nyt ollaan 2kk:ta jo menty noin ja mitään varmaa ei ole koskaan. Joskus soittaa tulevansa seuraavana päivänä ja vie lapsen viikoksi, välillä tulee pariksi tunniksi leikkimään tänne ja välillä ei kuulu mitään viikkoon pariin.
Nyt vaadin, että elarisopimus tehdään niin, että siinä on tietyt päivät esim joka toinen viikonloppu. Jos ne ei joskus käy, niin on hänen vastuullaan miten järjestää asiansa ja lapselle mahdollisen hoitajan. Tästä sitten mies poltti päreensä ja alkoi karjua kun en tajua hänen tilannettaan ja sitä, että hän ei voi koskaan etukäteen tietää milloin on töitä, milloin ei. Lähti ovet paukkuen ja minä jäin miettimään jälleen miten kannattaisi toimia.
Pelkään, että jos ajan asiani noin kuten miehelle sanoin, hän ei näe lastaan koskaan kun ei pysty sopimusta töidensä takia sitten noudattamaan. Mitä minä siis teen? Mikä olisi oikein? Tahdon lapsen näkevän isäänsä, mutta en jaksa enää elää miehen menojen mukaan. Jos taas vaadin jotain tiettyä tapaamisrytmiä, mies ei varmasti saa sitä järjestettyä ja jään aivan yksin lapsen kanssa, lapsi ilman isäänsä jne.
Ottaa niin aivoon nyt koko sotku!
Meillä on lapsen isän kanssa todella hyvät välit. Erosta pari kk:ta. Nyt pitäisi mennä tekemään elarisopimus. No tänään juteltiin miten se kummankin mielestä olisi fiksuinta tehdä. Mies lähti ovet pauhaten omaan kotiinsa. Jes!
Mies ei pysty viikko-viikko käytäntöön töiden takia. Nyt on lomalla juhannukseen, tekien joitain päiviä viikossa töitä. Mies haluaisi sopia elarisopimuksen juhannukseen ja muuttaa sitten hänelle sopivammaksi kun työt alkaa kunnolla taas.
Nyt ollaan eletty niin, että ilmoittaa kun tulee käymään tai ilmoittaa kun hakee lapsen ja tuo tai ilmoittaa paria päivää ennenmmin kuin piti lapsi hakea, ettei käykään töidensä takia.
No minä kyllästyin tuohon ja siksi elarisopimus nyt tehdään virallisesti. Mietin miten se nyt käytännössä olisi järkevintä sitten? Nyt juhannukseen voisi olla lapsen kanssa niin, että sovitaan keskenään taas miehen vapaiden mukaan ja lapsi saisi olla tosi paljonkin isällään.
Sitten juhannukselta sovittaisiin uusi käytäntö. Joka miehen mukaan olisi sellainen, että viikolla ottaisi lapsen yhdeksi yöksi ja sitten katsottaisiin hänen vapaiden mukaan koska lapsi voisi mennä isälleen.
Minä en kertakaikkiaan taas jaksa tuollaista käytäntöä. Nyt ollaan 2kk:ta jo menty noin ja mitään varmaa ei ole koskaan. Joskus soittaa tulevansa seuraavana päivänä ja vie lapsen viikoksi, välillä tulee pariksi tunniksi leikkimään tänne ja välillä ei kuulu mitään viikkoon pariin.
Nyt vaadin, että elarisopimus tehdään niin, että siinä on tietyt päivät esim joka toinen viikonloppu. Jos ne ei joskus käy, niin on hänen vastuullaan miten järjestää asiansa ja lapselle mahdollisen hoitajan. Tästä sitten mies poltti päreensä ja alkoi karjua kun en tajua hänen tilannettaan ja sitä, että hän ei voi koskaan etukäteen tietää milloin on töitä, milloin ei. Lähti ovet paukkuen ja minä jäin miettimään jälleen miten kannattaisi toimia.
Pelkään, että jos ajan asiani noin kuten miehelle sanoin, hän ei näe lastaan koskaan kun ei pysty sopimusta töidensä takia sitten noudattamaan. Mitä minä siis teen? Mikä olisi oikein? Tahdon lapsen näkevän isäänsä, mutta en jaksa enää elää miehen menojen mukaan. Jos taas vaadin jotain tiettyä tapaamisrytmiä, mies ei varmasti saa sitä järjestettyä ja jään aivan yksin lapsen kanssa, lapsi ilman isäänsä jne.
Ottaa niin aivoon nyt koko sotku!