Ärsyttävä elatussopimusriita!

Mikä oikeasti olisi järkevää?

Meillä on lapsen isän kanssa todella hyvät välit. Erosta pari kk:ta. Nyt pitäisi mennä tekemään elarisopimus. No tänään juteltiin miten se kummankin mielestä olisi fiksuinta tehdä. Mies lähti ovet pauhaten omaan kotiinsa. Jes!

Mies ei pysty viikko-viikko käytäntöön töiden takia. Nyt on lomalla juhannukseen, tekien joitain päiviä viikossa töitä. Mies haluaisi sopia elarisopimuksen juhannukseen ja muuttaa sitten hänelle sopivammaksi kun työt alkaa kunnolla taas.

Nyt ollaan eletty niin, että ilmoittaa kun tulee käymään tai ilmoittaa kun hakee lapsen ja tuo tai ilmoittaa paria päivää ennenmmin kuin piti lapsi hakea, ettei käykään töidensä takia.

No minä kyllästyin tuohon ja siksi elarisopimus nyt tehdään virallisesti. Mietin miten se nyt käytännössä olisi järkevintä sitten? Nyt juhannukseen voisi olla lapsen kanssa niin, että sovitaan keskenään taas miehen vapaiden mukaan ja lapsi saisi olla tosi paljonkin isällään.
Sitten juhannukselta sovittaisiin uusi käytäntö. Joka miehen mukaan olisi sellainen, että viikolla ottaisi lapsen yhdeksi yöksi ja sitten katsottaisiin hänen vapaiden mukaan koska lapsi voisi mennä isälleen.

Minä en kertakaikkiaan taas jaksa tuollaista käytäntöä. Nyt ollaan 2kk:ta jo menty noin ja mitään varmaa ei ole koskaan. Joskus soittaa tulevansa seuraavana päivänä ja vie lapsen viikoksi, välillä tulee pariksi tunniksi leikkimään tänne ja välillä ei kuulu mitään viikkoon pariin.

Nyt vaadin, että elarisopimus tehdään niin, että siinä on tietyt päivät esim joka toinen viikonloppu. Jos ne ei joskus käy, niin on hänen vastuullaan miten järjestää asiansa ja lapselle mahdollisen hoitajan. Tästä sitten mies poltti päreensä ja alkoi karjua kun en tajua hänen tilannettaan ja sitä, että hän ei voi koskaan etukäteen tietää milloin on töitä, milloin ei. Lähti ovet paukkuen ja minä jäin miettimään jälleen miten kannattaisi toimia.

Pelkään, että jos ajan asiani noin kuten miehelle sanoin, hän ei näe lastaan koskaan kun ei pysty sopimusta töidensä takia sitten noudattamaan. Mitä minä siis teen? Mikä olisi oikein? Tahdon lapsen näkevän isäänsä, mutta en jaksa enää elää miehen menojen mukaan. Jos taas vaadin jotain tiettyä tapaamisrytmiä, mies ei varmasti saa sitä järjestettyä ja jään aivan yksin lapsen kanssa, lapsi ilman isäänsä jne.

Ottaa niin aivoon nyt koko sotku!

 

No sinun ajatuksesi on aivan järkevä. Eksän elämän epäsäännöllisyys on hänen ongelmansa. Jos lapsensa on tärkeä raivaa tälle aikaa kalenteristaan.
Kannattaa sopia tietyt päivät. Se on lapsellekin selkeämpää.

 

Tässähän tämä tuli, pitääkö sinun todella kysyä?

Sopiminen on kaiken A ja O, eikä yhteistyö ja joustot lopu eroon kun on lapsia. Tosin ihanne tapauksessa molemmat joustavat toisen menojen mukaan.

 

Tässä puhutaan tapaamissopimuksesta joka on eri kuin elatusapu. Tapaamiset voitte sopia vaikka viikoittain, mutta liittyikö tämä nyt jotenkin elareihin?

 

Valitettavasti työpaikoilla ei voida työntekijöiden vuoroja aina järjestellä niinkuin se olisi työntekijän kannalta mukavinta. On tosiaan olemassa se riski, että tiukasti määritelty tapaamissopimus tarkoittaa sitä, että isä ei voi lapsiaan aina tapaamisvuorollaan ottaa. Toki voi selvittää, onko lapsia mahdollista saada vuoropäiväkotiin - siis jos lasten isä asuu järkevän matkan päässä - mutta voi olla, että sellaista mahdollisuutta ei ole, kun kerran lasten lähihuoltajuus on sinulla.

 

Minä vain kokoajan mietin mikä olisi lapselle parasta. Siis pelkään todella paljon, että jos tehdään sopimus tietyistä päivistä kun lapsi olisi isällään, ei tätä sopimusta noudateta kuitenkaan. Pahimmassa tapauksessa asia menee niin, että vaikka sopimus on, minä joustan ja jousta, ei tiedetä koskaan milloin isällä on aikaa ja oma elämäni menee siihen kun joustan vain sen takia, että lapsi näkisi isänsä edes joskus.

Kai minun on sitten vain lyötävä päätös kasaan, mutta mitä tapahtuu jos isä rikkoo elatussopimuspäätöstä? Peruu tapaamisen kun se ei vain käy hänelle juuri silloin, vaikka sopimuksen mukaan olisi hänen aikansa ottaa lapsi? Mitä sitten tapahtuu? Mies tietää kyllä, että minä jätän vaikka työni väliin jos on lapsestani kyse, irtisanomisenkin uhalla, mutta mitä oikeuksia minulla on sitten jos niin käy, että mies rikkoo sopimusta?

En siis ole kohtuuton vaatiessani kunnon tapaamisaikoja ja säännöllisyyttä. Luojalle kiitos, minä kerkesin jo syyttää itseäni siitä, että en osaa joustaa ja suututin eksäni.

 

[QUOTE="heikura";26055094]Tässä puhutaan tapaamissopimuksesta joka on eri kuin elatusapu. Tapaamiset voitte sopia vaikka viikoittain, mutta liittyikö tämä nyt jotenkin elareihin?[/QUOTE]

Anteeksi sanavalintani. Olen untuvikko tässä asiassa. Ei liity mitenkään elareihin...tai kai liittyy sillein, että pitäsi olla joku runko tapaamisista, että tiedetään paljon sitä elatusapua maksetaan.

 

Etävanhemmalla ei ole lakisääteistä velvollisuutta ottaa lapsiaan, vaikka tapaamissopimuksessa olisi määrätty mitä. Elatusmaksut sen sijaan pitää maksaa sopimuksen mukaisesti.

 

[QUOTE="illi";26055052]No sinun ajatuksesi on aivan järkevä. Eksän elämän epäsäännöllisyys on hänen ongelmansa. Jos lapsensa on tärkeä raivaa tälle aikaa kalenteristaan.
Kannattaa sopia tietyt päivät. Se on lapsellekin selkeämpää.[/QUOTE]

Mun mielestä tuli aika selkeesti esille, että epäsäännöllisyys johtuu TÖISTÄ. Niitä kun on ihan pakko tehdä. Ja ihana tämä mammojen asenne. Se on hänen ongelmansa, jääköön vaikka lapsi isättä... Huoh!
Yrittäisin neuvotella ja selittää, miten hän saisi järjestettyä työt parhaiten niin, että säännöllisempi aika järjestyisi. Mun mielestä isän työnantajan pitäis tietää tilanne ja lähteä ratkomaan sitä asiaa. Ei se niinkään voi olla, että työt tietää vain seuraavalle päivälle. Mies ei ehkä vain kehtaa tätä työantajalle kertoa tai vaatia työaikoja etukäteen. Tosi monilla aloilla miehet ei uskalla jäädä edes isyyslomilleen kun työnantaja pitää moista naurettavana...

 

Valitettavasti työpaikoilla ei voida työntekijöiden vuoroja aina järjestellä niinkuin se olisi työntekijän kannalta mukavinta. On tosiaan olemassa se riski, että tiukasti määritelty tapaamissopimus tarkoittaa sitä, että isä ei voi lapsiaan aina tapaamisvuorollaan ottaa. Toki voi selvittää, onko lapsia mahdollista saada vuoropäiväkotiin - siis jos lasten isä asuu järkevän matkan päässä - mutta voi olla, että sellaista mahdollisuutta ei ole, kun kerran lasten lähihuoltajuus on sinulla.

Lapsi on jo vuoropk:ssa meidän kummankin työn takia. On ollut aina siis.

Mitä tulee siihen millaista miehen työ on, niin hän ei voi olla töistään pois, siis oikeasti ei. On päävastuussa kaikesta ja korkeintaan pää kainalossa perunut työnteon. Työ saattaa olla 7 päiväistä viikkoa ilman taukoja ja viikonloput pitkiä työreissuja yöt mukaan lukien tai 12tuntisia päiviä. Vapaapäiviä on kerran pari kuussa ja nekin tietää vasta pari viikkoa ennen mahdollisia vapaitaan ja silloinkaan ne eivät ole vielä varmoja.

Aika sotku sanoisinko...

 

Minä vain kokoajan mietin mikä olisi lapselle parasta. Siis pelkään todella paljon, että jos tehdään sopimus tietyistä päivistä kun lapsi olisi isällään, ei tätä sopimusta noudateta kuitenkaan. Pahimmassa tapauksessa asia menee niin, että vaikka sopimus on, minä joustan ja jousta, ei tiedetä koskaan milloin isällä on aikaa ja oma elämäni menee siihen kun joustan vain sen takia, että lapsi näkisi isänsä edes joskus.

Kai minun on sitten vain lyötävä päätös kasaan, mutta mitä tapahtuu jos isä rikkoo elatussopimuspäätöstä? Peruu tapaamisen kun se ei vain käy hänelle juuri silloin, vaikka sopimuksen mukaan olisi hänen aikansa ottaa lapsi? Mitä sitten tapahtuu? Mies tietää kyllä, että minä jätän vaikka työni väliin jos on lapsestani kyse, irtisanomisenkin uhalla, mutta mitä oikeuksia minulla on sitten jos niin käy, että mies rikkoo sopimusta?

En siis ole kohtuuton vaatiessani kunnon tapaamisaikoja ja säännöllisyyttä. Luojalle kiitos, minä kerkesin jo syyttää itseäni siitä, että en osaa joustaa ja suututin eksäni.

Jos rikkoo elatussopimusta niin sitten haet elatusmaksut KELAlta ja mies maksaa sinne jos ei kerta sulle maksa. :saint:

Elatussopimus on siis sopimus rahan vaihtumisesta sinun ja exäsi välillä, elatustuesta eli rahasta jonka exäsi maksaa sinulle lapsen elatusta varten (ruokaan, juomaan, vaatteisiin, asumiseen, harrastuksiin yms. liittyen).

TAPAAMISSOPIMUS on sitten taas semmonen jossa sovitaan lapsen ja etävanhemman välisistä TAPAAMISISTA. Koita pitää näiden ero selvänä varsinkin kun sinne lastenvalvojalle menet näistä asioista sopimaan niin tiedätte kaikki kolme mistä asiasta puhutaan eikä sinua saada viilattua linssiin.

Et ole mielestäni epäoikeudenmukainen jos vaadit edes jonkunlaista rytmiä noihin tapaamisiin. Se ei nimenomaan ole lapsen etu että tapaamiset on miten sattuu ja voin sanoa kokemuksesta että lastenvalvoja kyllä siihen puuttuu eikä suostu tekemään semmosta tapaamissopparia missä on sovittu vähän niin ja näin, ne sopimukset kun lähtee aina lapsen edusta ja oikeudesta. Lapsella on oikeus säännönmukasiin tapaamisiin ja sitten teidän vaan täytyy sopia sen verran harvat tapaamiset (esim. 1x kuukaudessa) että isä voi ne varmasti saada järjestymään.

Mitähän isä mahtaa tehdä työkseen kun on noin vaikeeta järjestää tapaamisia? Ja hän on ilmeisesti nyt lomautettuna, eikä suinkaan lomalla, vai?

 

Lapsi on jo vuoropk:ssa meidän kummankin työn takia. On ollut aina siis.

Mitä tulee siihen millaista miehen työ on, niin hän ei voi olla töistään pois, siis oikeasti ei. On päävastuussa kaikesta ja korkeintaan pää kainalossa perunut työnteon. Työ saattaa olla 7 päiväistä viikkoa ilman taukoja ja viikonloput pitkiä työreissuja yöt mukaan lukien tai 12tuntisia päiviä. Vapaapäiviä on kerran pari kuussa ja nekin tietää vasta pari viikkoa ennen mahdollisia vapaitaan ja silloinkaan ne eivät ole vielä varmoja.

Aika sotku sanoisinko...

Aika sotku kieltämättä. Kumpi mielestäsi on lapsille parempi: sun joustaminen tapaamisissa vai se, että lapset joutuvat olemaan ehkä pitkiäkin aikoja päiväkodissa? Mä erosin jo aikoja sitten, mutta meillä ei exä olisi juurikaan poikaansa nähnyt, jos mä en olisi joustanut. Elettiin 90-luvun alun lamaa ja töitä oli tehtävä silloin, kun niitä oli. Jokaiselle päivälle ei ollut.

 

Meillä menee vähän niinku sulla. mutta niin meni yhdessä asuessa. kun tietää ettei toinen tiedä töitänsä, niin siihen pitää vain sopeutua. kaikkien. ainahan eiblapsen tartte mennä isälleen, jos on siellä vasta ollut. omia menoja voi sopia jos ne tapahtuu lapsen kanssa ja sanoa ettei nyt voi ottaa. jos sopii tietyt päivät ja etävanhempi ei ota silloin, niin lapsi on lähivanhemmalla. ei etävanhemman tattte järjestää hoitajaa siksi aikaa.

Tiedän, että tilanne on sulle ikävä mutta ei se mieskään varmaan nauti siitä, että ei tiedä omia töitään. meillä mie teen 3- vuorotyötä ja ex-mies on rekkakuski. tapaamiset sovitetaan miten molemmille sopii ja pyrkimyksenä saada molemmille lapsivapaita viikonloppuja/arkipäiviä.

Ei ehkä kannata olla liian tiukka muttei joustaa ihan mahdottomiin. lähivanhempana sinä kuitenkin olet päävastuussa lapsesta ja etävanhempi voi tehdä melkeinpä mitä lystää. jousta juhannukseen ja odota miehen työn vakiintumista. sitten sovitte tarkemmin lapsen tapaamisista. eihän siihen ole pitkästi aikaa kuitenkaan.

tämä siis minjn neuvo ja mielipide. kaikkeen ku tottuu vaikka v*ttuttaisikin.

 

Anteeksi sanavalintani. Olen untuvikko tässä asiassa. Ei liity mitenkään elareihin...tai kai liittyy sillein, että pitäsi olla joku runko tapaamisista, että tiedetään paljon sitä elatusapua maksetaan.

no se selviää siellä lastenvalvojalla. olikos se nyt niin että jos lapsi on puolet kuukaudesta etävanhemmalla (eli isällään) niin silloin hän ei sinulle elareita maksa.

 

valitettavasti asia on niin että et todnäk voi mitään, jos ex ei noudata sopimusta.
Jotenkin tarvitsisi isän päähän saada tolkku että ajattelisi nimenomaan mikä on lapselle parasta.
Älä missään nimessä syytä itseäsi, kun et suostu exän pompotteluun!! Lapsen isän asia on järjestää kalenterina niin että voi ottaa lapsen niinkuin on sovittu.

Meillä myös näillä näkymin tulossa ero miehen kanssa joka ei ole koskaan oppinut ottamaan muita huomioon. Epäilen myös että ei tule järjestämään asioitaan niin että saisimme sovittua tietyt päivät milloin tapaa lastaan.
Itse aion tehdä niin että jos ei tule sovitusti, en ole paikalla.

Kyllä miestenkin pitää oppia ottamaan vastuuta lapsistaan, enhän minäkään voi, jos jään yksinhuoltajaksi, mennä työpaikkaan, jonka työajat ei sovi lastenhoidon kanssa yhteen.

 

Minä en vain jaksaisi rakentaa kaikkea elämässä edelleen sen varaan miten lapseni isälle käy mikäkin parhaiten ja työntää kokoajan omat menoni syrjään. Tätä kai se vaatisi, koska en missään nimessä halua, että lapseni ei näe isäänsä. En vain millään jaksaisi niitä jatkuvia pettymyksiä kun mies lupaa tulla, mutta ei tulekaan, vain siksi, että tietää minun kyllä hoitavan kaiken. Missä minun oikeuteni ovat? Tai lapsemme?

 

Minä en vain jaksaisi rakentaa kaikkea elämässä edelleen sen varaan miten lapseni isälle käy mikäkin parhaiten ja työntää kokoajan omat menoni syrjään. Tätä kai se vaatisi, koska en missään nimessä halua, että lapseni ei näe isäänsä. En vain millään jaksaisi niitä jatkuvia pettymyksiä kun mies lupaa tulla, mutta ei tulekaan, vain siksi, että tietää minun kyllä hoitavan kaiken. Missä minun oikeuteni ovat? Tai lapsemme?

Et kai olettanut että ero korjaisi nuo asiat, jos ne oli ennen eroa ongelmana? Etä voi jättää tulematta sovittuihin tapaamisiin, sinulla on taas oikeus olla antamatta lasta muina kuin sovittuina aikoina. Sanoisin että älkää lupailko etukäteen asioita vaan joustakaa tilanteen mukaan, jotta pettymyksiä ei pääse syntymään.

 

Minä en vain jaksaisi rakentaa kaikkea elämässä edelleen sen varaan miten lapseni isälle käy mikäkin parhaiten ja työntää kokoajan omat menoni syrjään. Tätä kai se vaatisi, koska en missään nimessä halua, että lapseni ei näe isäänsä. En vain millään jaksaisi niitä jatkuvia pettymyksiä kun mies lupaa tulla, mutta ei tulekaan, vain siksi, että tietää minun kyllä hoitavan kaiken. Missä minun oikeuteni ovat? Tai lapsemme?

Ymmärrän paremmin kuin hyvin, koska olen itse ollut aikoinaan vastaavassa tilanteessa. Mä kuitenkin sovin exän kanssa niin, että jos halusin viikonloppuna tehdä jotain, niin tein sen riippumatta siitä, pystyykö exä ottamaan pojan vai ei. Ja jos olin jo varautunut tekemään jotain lapsen kanssa, niin ei exäkään alkanut vääntää siitä, että hänellä olisi nyt vapaata. Me tosin ei tehty koskaan sen paremmin elatus- kuin tapaamissopimustakaan...lastenvalvoja ei tänäkään päivänä tiedä, että ollaan erottu ja poika on jo 20 v.

 

en mä ainakaan uhrais omaa elämääni isän pillin mukaan tanssimiseen, sopisin pitävät aikataulut jotka sopii nyt parhaiten MOLEMMILLE ja etenkin lapselle ja jos miehen työ ei anna periksi niin saisi ukko itse puntaroida että kumpi se on tärkeämpää, lapsi vai työ ja kumman voi korvata helpommin.

 

Jos rikkoo elatussopimusta niin sitten haet elatusmaksut KELAlta ja mies maksaa sinne jos ei kerta sulle maksa. :saint:

Elatussopimus on siis sopimus rahan vaihtumisesta sinun ja exäsi välillä, elatustuesta eli rahasta jonka exäsi maksaa sinulle lapsen elatusta varten (ruokaan, juomaan, vaatteisiin, asumiseen, harrastuksiin yms. liittyen).

TAPAAMISSOPIMUS on sitten taas semmonen jossa sovitaan lapsen ja etävanhemman välisistä TAPAAMISISTA. Koita pitää näiden ero selvänä varsinkin kun sinne lastenvalvojalle menet näistä asioista sopimaan niin tiedätte kaikki kolme mistä asiasta puhutaan eikä sinua saada viilattua linssiin.

Et ole mielestäni epäoikeudenmukainen jos vaadit edes jonkunlaista rytmiä noihin tapaamisiin. Se ei nimenomaan ole lapsen etu että tapaamiset on miten sattuu ja voin sanoa kokemuksesta että lastenvalvoja kyllä siihen puuttuu eikä suostu tekemään semmosta tapaamissopparia missä on sovittu vähän niin ja näin, ne sopimukset kun lähtee aina lapsen edusta ja oikeudesta. Lapsella on oikeus säännönmukasiin tapaamisiin ja sitten teidän vaan täytyy sopia sen verran harvat tapaamiset (esim. 1x kuukaudessa) että isä voi ne varmasti saada järjestymään.

Mitähän isä mahtaa tehdä työkseen kun on noin vaikeeta järjestää tapaamisia? Ja hän on ilmeisesti nyt lomautettuna, eikä suinkaan lomalla, vai?

Kiitos noitten termien selvittämisestä. Ei oikein ole vielä kaikki hahmottunut sanavarastoon...

Isä pystyy ottamaan lapsen kerran viikossa varmasti. Silloin tarkoittaa, että hakee lapsen maanantai-iltana klo 21 ja tuo tiistaina klo 15.
Jos taas joustaisin ja eläisimme miehen menojen mukaan, saattaisi lapsi voida olla isällään enemmänkin, mutta sillä ehdolla, että olisin valmis olemaan lapsen kanssa passissa vuorokauden varoajalla ja olemaan lapselle olkapää kun isä ei tulekaan vaikka lupasi.

Mies tekee ammatikseen jääkiekkotöitä. En kerro sen enempää onko pelaaja vai valmentaja, mutta jompi kumpi.

 

Minä en vain jaksaisi rakentaa kaikkea elämässä edelleen sen varaan miten lapseni isälle käy mikäkin parhaiten ja työntää kokoajan omat menoni syrjään. Tätä kai se vaatisi, koska en missään nimessä halua, että lapseni ei näe isäänsä. En vain millään jaksaisi niitä jatkuvia pettymyksiä kun mies lupaa tulla, mutta ei tulekaan, vain siksi, että tietää minun kyllä hoitavan kaiken. Missä minun oikeuteni ovat? Tai lapsemme?

Sinullahan niitä oikeuksia ei olekkaan mutta lapsellanne on. Mie tekisin nyt sinuna niin että kysyisin lastenvalvojalta neuvoa, pyytäisin sieltä sitä neuvotteluapua, meette sinne yhessä tai sinä yksin. Kyllä tuohon teiän tilanteeseen joku tolkku varmasti löytyy mutta se on sitten eri asia että noudattaako tai pystyykö isä noudattamaan sopimusta. Ja siihen sinä et voi vaikuttaa. Jos isä toistuvasti jättää noudattamatta tapaamissopimusta niin ainahan voit ehottaa sopimuksen tarkistamista uudelleen.

Tärkeintä ois nyt että exäsi tajuais myöskin ettei lapsen maailma pyöri hänen pillinsä mukaan vaan tietty säännönmukasuus on oltava, muuten saattaa käydä niin että lapsi kokee olonsa turvattomaksi. Se taas sitten saattaa enteillä ongelmia myöhemmällä iällä.

 

[QUOTE="vieras";26055173]en mä ainakaan uhrais omaa elämääni isän pillin mukaan tanssimiseen, sopisin pitävät aikataulut jotka sopii nyt parhaiten MOLEMMILLE ja etenkin lapselle ja jos miehen työ ei anna periksi niin saisi ukko itse puntaroida että kumpi se on tärkeämpää, lapsi vai työ ja kumman voi korvata helpommin.[/QUOTE]

Entä jos ex valitsisi työn? On parempi että toinen katsoo lapsen etua kuin että ei kumpikaan.

 

Kiitos noitten termien selvittämisestä. Ei oikein ole vielä kaikki hahmottunut sanavarastoon...

Isä pystyy ottamaan lapsen kerran viikossa varmasti. Silloin tarkoittaa, että hakee lapsen maanantai-iltana klo 21 ja tuo tiistaina klo 15.
Jos taas joustaisin ja eläisimme miehen menojen mukaan, saattaisi lapsi voida olla isällään enemmänkin, mutta sillä ehdolla, että olisin valmis olemaan lapsen kanssa passissa vuorokauden varoajalla ja olemaan lapselle olkapää kun isä ei tulekaan vaikka lupasi.

Mies tekee ammatikseen jääkiekkotöitä. En kerro sen enempää onko pelaaja vai valmentaja, mutta jompi kumpi.

Lapselle ei ehkä kannata luvata etukäteen yhtään mitään. Vasta sitten, kun isä soittaa ja kertoo olevansa tulossa, niin sanoa lapselle asiasta. Mutta ei sun mielestäni tarvitse olla jatkuvasti passissa vaan elätte ihan normaalia elämää. Kyllä mäkin aikoinaan exän soittaessa jouduin sanomaan, että harmi, mutta me ollaan just lähdössä mummolaan. Silloin exä ei tietenkään tullut vaan tapaaminen siirtyi seuraavaan sopivaan ajankohtaan.

 

[QUOTE="piika12";26055154]Meillä menee vähän niinku sulla. mutta niin meni yhdessä asuessa. kun tietää ettei toinen tiedä töitänsä, niin siihen pitää vain sopeutua. kaikkien. ainahan eiblapsen tartte mennä isälleen, jos on siellä vasta ollut. omia menoja voi sopia jos ne tapahtuu lapsen kanssa ja sanoa ettei nyt voi ottaa. jos sopii tietyt päivät ja etävanhempi ei ota silloin, niin lapsi on lähivanhemmalla. ei etävanhemman tattte järjestää hoitajaa siksi aikaa.

Tiedän, että tilanne on sulle ikävä mutta ei se mieskään varmaan nauti siitä, että ei tiedä omia töitään. meillä mie teen 3- vuorotyötä ja ex-mies on rekkakuski. tapaamiset sovitetaan miten molemmille sopii ja pyrkimyksenä saada molemmille lapsivapaita viikonloppuja/arkipäiviä.

Ei ehkä kannata olla liian tiukka muttei joustaa ihan mahdottomiin. lähivanhempana sinä kuitenkin olet päävastuussa lapsesta ja etävanhempi voi tehdä melkeinpä mitä lystää. jousta juhannukseen ja odota miehen työn vakiintumista. sitten sovitte tarkemmin lapsen tapaamisista. eihän siihen ole pitkästi aikaa kuitenkaan.

tämä siis minjn neuvo ja mielipide. kaikkeen ku tottuu vaikka v*ttuttaisikin.[/QUOTE]

Jes kiitos. Taisin saada uutta tarmoa jaksaa tätä tapaamisrumbaa. Yritän siis edelleen tehdä asiat miehelleni helpoksi, koska se on lapsellemme myös parhaaksi.

Mitä tulee tuohon v*tutukseen, niin kyllä vaan otta aivoon mennä kokoajan toisen ehdoilla. Vieläkin ja edelleen, vaikka erossa luulin pääseväni siitäkin, mutta ei. Otettava beroccaa ja jaksettava.

 

[QUOTE="vieras";26055173]en mä ainakaan uhrais omaa elämääni isän pillin mukaan tanssimiseen, sopisin pitävät aikataulut jotka sopii nyt parhaiten MOLEMMILLE ja etenkin lapselle ja jos miehen työ ei anna periksi niin saisi ukko itse puntaroida että kumpi se on tärkeämpää, lapsi vai työ ja kumman voi korvata helpommin.[/QUOTE]

Niin. Tässä vain on se ongelma meidän kohdalla, että ilman puntaroimista me kaikki perheessä tiedämme, että työ menee näissä jutuissa lapsen edelle ja minä olen se k*usipää kun en suostu joustamaan vaikka se olisi lapselleni parhaaksi.