ärsyttääkö teitä vanhemmat jotka

ei kiellä lastaan/lapsiaan kyläillessä kahvipöydässä?
Mua sieppaa aika suunnattomasti se että kun yks kaveri tulee kylään, poikansa tai poikiensa kanssa niin ne saa mättää jotain tiettyä herkkua suut täynnä, vaikka sitten silleen että muille ei jää niitä ollenkaan!
Esimerkkinä nyt sitten vaikka se että kun oon pellillisen tehny mokkapaloja, sitä silmällä pitäen että yks jokaiselle; kun on synttärit vaikkapa siinä käsillä.
Niin eikö sitten nää pojat mee ja syö vaikka 5 kerralla niitä, ihan kun olisivat nälkään kuolemassa just sillon! Joten niitä ei sit muille paljon jää |O
Sit tää äiti vaa sillee lepsusti oikeen muutaman palan jälkeen sanoo: "hei Ja**** nyt ei enää", ja eihän ne ipanat mitään tolleen usko, eikun jatkaa vaan.
Ymmärrän kyllä että ne on hyviä, mut hei oikeesti, jos mennään kylään niin eikö jotain käytöstapoja kuuluis olla? Mun lapset ei kyllä ikinä saa tollee tehä jos kylässä ollaan, aina kiellän aika topakasti jos meinaa liiallisuuksiin rueta menemään ja se lappaminen sitten loppuukin siihen.
Kauhulla ootan su pojan synttäreitä jos tää kyseinen porukka tulee käymään...Oon tehny nyt yhen pellin niitä mokkapaloja, ja just sanoin ukolle tossa ennekun töihin lähti et joutuu varmaan toisen pellin viel tekee tuon takia just että kukaan muu vieras ei niihin ehi nykästäkään
Kiva tässä vähistä rahoista koittaa sitten leipoa muutakin vielä :ashamed:

 

No kauniit pöytätavat nyt kuuluu jokaisen PERUSSIVISTYKSEEN ja ne opitaan, mistäs muualta kuin, kotoa.
Mikäli asia sinua noin vaivaa, mielestäni sinulle on oikeus huomauttaa siitä kun tämä poppoo seuraavan kerran ilmaantuu kahvipöytää.
Sanot topakasti (niinkuin omille lapsillesikin kerroit sanovasi), että yksi pala jokaiselle.Luulisi tällöin noiden lasten äidinkin huomaavan mikä on homman nimi.
Meillä yleensä pöydässä kyllä on senverran tarjottavaa, ettei joka suupalaa tarvitse laskea, ei kai siitä haittaakaan ole, jos leivot vielä toisen pellillisen.Juu, ei se oikeuta silti ketään alkamaan ahneeksi, mutta parempi liikaa kuin liian vähän...mielestäni.

 

No kauniit pöytätavat nyt kuuluu jokaisen PERUSSIVISTYKSEEN ja ne opitaan, mistäs muualta kuin, kotoa.
Mikäli asia sinua noin vaivaa, mielestäni sinulle on oikeus huomauttaa siitä kun tämä poppoo seuraavan kerran ilmaantuu kahvipöytää.
Sanot topakasti (niinkuin omille lapsillesikin kerroit sanovasi), että yksi pala jokaiselle.Luulisi tällöin noiden lasten äidinkin huomaavan mikä on homman nimi.
Meillä yleensä pöydässä kyllä on senverran tarjottavaa, ettei joka suupalaa tarvitse laskea, ei kai siitä haittaakaan ole, jos leivot vielä toisen pellillisen.Juu, ei se oikeuta silti ketään alkamaan ahneeksi, mutta parempi liikaa kuin liian vähän...mielestäni.

Jep, kyl mä tosiaan sen toisen pellin viel teen, kun kyse synttäreistä kuitenkin Pitää rueta tästä lähtien sit tosiaan varmaan sanomaan että yks pala jokaiselle, jos se äitikin sitten tajuis

 

Joo onhan se ikävää kun osa porukkaa esim synttäreillä ahmii karkkeja ihan tosissaan, mutta kyllä saatan huomauttaakin asiasta! Siis lapselle itselleen. Muutenkin kyllä komennan toisten lapsia jos he meillä ovat, eihän tuosta onneksi kenenkään äiti ole vielä suuttunut...

 

Toiset pelkää kieltää lapsiaan yleisillä paikoilla toisten nähden jos lapsella tapana järjestää kohtaus. Alkaa kiukuttelemaan, huutamaan, haukkumaan...Voisithan itse ilmoittaa kun laitat tarjolle että yksi jokaiselle, ennen kuin kukaan ennättää ottaa. Näin se tulee kaikkien tietoon eikä vain näille ko. kaverisi lapsille. Auttaisiko tämä?

ai tästä olikin jo puhetta...en lukenut toisten vastauksia

 

Minä kyllä reilusti sanon ja kiellän muittenkin lapsia jos siis meidän kahvipöydässä ollaan eikä kukaan siitä ole pahastunut.

 

Joo, kannattaa sanoo heti alkuun et yks jokaiselle.
Mua ärsyttää vieraiden lapset jotka ronkkivat kahvipöydästä jo ennen kuin on katettu kaikki ja kutsuttu pöytään. Juoksevat aina pöytään ronkkimaan ja sotkeman jos laitan vaikka kahvikupit ja keksit pöytään ja sit kaivelen muuta jääkaapista.

 

meillä kans sellanen sukulaisperhe, joka yksissä tuumin tyhjentää koko pöydän. Viimeksi pojan synttäreillä tämä nelihenkinen perhe söi melkein kokonaisen voileipäkakun

 

No kauniit pöytätavat nyt kuuluu jokaisen PERUSSIVISTYKSEEN ja ne opitaan, mistäs muualta kuin, kotoa.
Mikäli asia sinua noin vaivaa, mielestäni sinulle on oikeus huomauttaa siitä kun tämä poppoo seuraavan kerran ilmaantuu kahvipöytää.
Sanot topakasti (niinkuin omille lapsillesikin kerroit sanovasi), että yksi pala jokaiselle.Luulisi tällöin noiden lasten äidinkin huomaavan mikä on homman nimi.
Meillä yleensä pöydässä kyllä on senverran tarjottavaa, ettei joka suupalaa tarvitse laskea, ei kai siitä haittaakaan ole, jos leivot vielä toisen pellillisen.Juu, ei se oikeuta silti ketään alkamaan ahneeksi, mutta parempi liikaa kuin liian vähän...mielestäni.

Jep, kyl mä tosiaan sen toisen pellin viel teen, kun kyse synttäreistä kuitenkin Pitää rueta tästä lähtien sit tosiaan varmaan sanomaan että yks pala jokaiselle, jos se äitikin sitten tajuis

tai sit turvaudut äärimmäisiin keinoihin.. ostat kertisastioita tai jos sulla on riittävästi ihan astioita, niin katat jokaiselle mokkapalan valmiiksi lautaselle ja lykkäät sen nokan eteen... jos sit oppisivat olemaan... tai sit nokkivat naapurinkin lautaselta...

 

Joo onhan se ikävää kun osa porukkaa esim synttäreillä ahmii karkkeja ihan tosissaan, mutta kyllä saatan huomauttaakin asiasta! Siis lapselle itselleen. Muutenkin kyllä komennan toisten lapsia jos he meillä ovat, eihän tuosta onneksi kenenkään äiti ole vielä suuttunut...

Mä olen ottanu vähän semmosen asenteen, että meillä pelataan meidän säännöillä ja mikäli lasten omat vanhemmat ei komenna ni kyllä mä sitten sanon lapsille.

Usein olen sanonu meillä joillekin lapsille, että pitää jättää muillekin herkkuja jos ei ole ensin vihjailu vanhemmille auttanut.

Ja todellakin ottaa muaki päähän vanhemmat, jotka ei tosiaan pidä kunnolla jöötä lapsilleen kyläpaikoissa. Annetaan remuta miten sattuu ja ite istutaan vaan sohvalla mukavia juttelemassa.

 

Jos minä leivon tai teen ruokaa vieraille, olen iloinen ja pelkästään mielissäni jos / kun maistuu. Teen sen verran, että riittää ja jos joku laji loppuu, niin muista voi jatkaa. Jos jotain on oltava yksi per nenä, sanon sen reilusti jo pöytään tullessa. Jos haluan, että jotain jää esim. seuraavaan päivään, otan sen erilleen jo etukäteen. Siitä en kuitenkaan minäkään pidä, jos pöydästä napsitaan ennen kuin pöytään on kutsuttu ja pikkulapselle voin siitä huomauttaa ystävällisesti, vaikka ei oma olisikaan. Omalle lapselle sanon, että otetaan kylässä yhtä sorttia kerrallaan yksi eikä nyt muutenkaan kohtuuttomia määriä. Lisäksi omat lapset pyytävät kauniisti lupaa saada poistua pöydästä, jos eivät lopppuun asti jaksa esim. aikuisten kekkereillä istua.

 

Mä taas ajattelen niin, että kun kerran kutsutaan, niin syödä saa niin paljon kuin jaksaa. Mun syyni, jos loppuu kesken.

Muoks: Näyttipäs tylyltä. Siis rajansa tietty kaikella, ainakin itse pidän huolta, että omani eivät vieraissa sikaile, mutta meillä saa kyllä ihan rauhassa syödä ja olen tyytyväinen, jos leivonnaiset maistuu.

 

Jos minä leivon tai teen ruokaa vieraille, olen iloinen ja pelkästään mielissäni jos / kun maistuu. Teen sen verran, että riittää ja jos joku laji loppuu, niin muista voi jatkaa. Jos jotain on oltava yksi per nenä, sanon sen reilusti jo pöytään tullessa. Jos haluan, että jotain jää esim. seuraavaan päivään, otan sen erilleen jo etukäteen. Siitä en kuitenkaan minäkään pidä, jos pöydästä napsitaan ennen kuin pöytään on kutsuttu ja pikkulapselle voin siitä huomauttaa ystävällisesti, vaikka ei oma olisikaan. Omalle lapselle sanon, että otetaan kylässä yhtä sorttia kerrallaan yksi eikä nyt muutenkaan kohtuuttomia määriä. Lisäksi omat lapset pyytävät kauniisti lupaa saada poistua pöydästä, jos eivät lopppuun asti jaksa esim. aikuisten kekkereillä istua.

Peesi siis tälle.

 

ei kiellä lastaan/lapsiaan kyläillessä kahvipöydässä?
Mua sieppaa aika suunnattomasti se että kun yks kaveri tulee kylään, poikansa tai poikiensa kanssa niin ne saa mättää jotain tiettyä herkkua suut täynnä, vaikka sitten silleen että muille ei jää niitä ollenkaan!
Esimerkkinä nyt sitten vaikka se että kun oon pellillisen tehny mokkapaloja, sitä silmällä pitäen että yks jokaiselle; kun on synttärit vaikkapa siinä käsillä.
Niin eikö sitten nää pojat mee ja syö vaikka 5 kerralla niitä, ihan kun olisivat nälkään kuolemassa just sillon! Joten niitä ei sit muille paljon jää |O
Sit tää äiti vaa sillee lepsusti oikeen muutaman palan jälkeen sanoo: "hei Ja**** nyt ei enää", ja eihän ne ipanat mitään tolleen usko, eikun jatkaa vaan.
Ymmärrän kyllä että ne on hyviä, mut hei oikeesti, jos mennään kylään niin eikö jotain käytöstapoja kuuluis olla? Mun lapset ei kyllä ikinä saa tollee tehä jos kylässä ollaan, aina kiellän aika topakasti jos meinaa liiallisuuksiin rueta menemään ja se lappaminen sitten loppuukin siihen.
Kauhulla ootan su pojan synttäreitä jos tää kyseinen porukka tulee käymään...Oon tehny nyt yhen pellin niitä mokkapaloja, ja just sanoin ukolle tossa ennekun töihin lähti et joutuu varmaan toisen pellin viel tekee tuon takia just että kukaan muu vieras ei niihin ehi nykästäkään
Kiva tässä vähistä rahoista koittaa sitten leipoa muutakin vielä :ashamed:

Osaa sanoa että ärsyttääkö, mutta onhan se kieltämättä outoa. Itse en koskaan kiellä, että kyllä se on vanhempien tehtävä sanoa, mutta jos eivät sano, niin... Mulla tosin on tapana laittaa pöytään kertamäärä, että jos loppuu niin ei mun tarvitse nolostella.

Mulla tosin yx tuttuperhe mistä tullaan suoraan pöytään, syödään nälkäänsä ja sitten pian jo häipyvätkin. Mutta hyvä konsti on ollut laittaa esim. pipareita pöytään jotka eivät ole niin syötävän näköisiä, eikä sen seitsemän sortteja ole pöydässä. Ja nuo masaliisat leikkaan tosi pieniksi paloiksi. Eri asia syntymäpäivillä, mutta jos ihan muuten tullaan kylään, niin se syöminen ei ole pääasia.

Ja jos ilmoittamatta tullaan, niin ei mua nolota jos ei mitään ole tarjota. Tuskin kukaan kyläreissulla nälkäänsä on "kuollut".

Vähät rahat on itsellänikin aina, ja pääpaino ei ole noissa syömisissä. Minusta vierailujen pitäisi olla mukavaa jutustelua ja yhdessäoloa, eikä pääpaino saisi olla siinä tarjoilussa. Että vieraat odottais kieli pitkällä että mitähän ne tarjoo.

Mulla oli ennen sukulaisperhe, ja perheenäiti sanoi että teillä aina kehtaa ottaa kun sä laitat niin paljon esille eri sortteja. :headwall: :headwall: Mutta eihän se silti tarkoita että sitä voi itsenä ähkyksi syödä. Varsinkin syntymäpäivillä kun porukka tulee porrastetusti kylään, niin koitan selvitä yhellä kattauksella. Mutta vaikeetahan se on kun edellisen "tuholauman" jälkeen ei ole kuin murut pöydällä. Ja siinä on vaikea tietää että miten suhtautuu, jos perheen vanhemmat ovat pahempia kuin jälkikasvunsa.

Ehkä sun aapee kantsis leipoa vain se yx pellillinen, eikä mitenkään edes nolostella ja selitellä että miksi on vähemmän tarjoiltavaa. Jospa se oppi menisi perille.

Olishan se kivaa että vieraiden lähdettyä sitä naposteltavaa jäis omallekkin perheelle. Kun kuitenkin sen vaivan on nähnyt leipomisen kanssa. Kun itse aina omaa jälkikasvuani pyydän ottamaan hillitysti pöydästä, siitä omastakin, niin tosi kiva sitten kun kylään tulleet lapset ja vanhemmat mässäilevät kuin pahimpaan pula-aikaan.

Saattaahan se olla että vieraani ovat myös näitä kädestä suuhun eläjiä, köyhyysrajalla hädin tuskin toimeentulevia. Mutta koen ettei mun silti tarvitse heitä ruokkia .

 

Mä taas ajattelen niin, että kun kerran kutsutaan, niin syödä saa niin paljon kuin jaksaa. Mun syyni, jos loppuu kesken.

niin no siis kyl mä aina aattelen että pitäs nyt yhen pellin mokkapaloja riittää (n.30kpl ) yhelle kahvitukselle jos pöydän ääressä istuu 5 henkilöä...Ja kyllähän niitä jääkin rasiaan jääkaappiin sitten. Mutta kun hain tässä sitä tosiaan että nää lapset rohmuaa aina pelkästään ne mokkapalat, mitään muuta ei oteta; vaan niitä paloja syyän niin pitkään että lautasella ei oo enää yhtään, ja muut (aikuiset 3kpl; minä, mies ja se äiti ) tuskin keretään yleensä niitä maistamaankaan, meiän poika saattaa siitä ihme kyllä 1 saaha :O
Ja kaikki muut herkut mitä pöytään katan esille, jää sitten syömättä.
Että yhtä lajia tuntuu uppoavan, ja äiti ei oo moksiskaan.
Sitä jotenkin vierastaa koko ajatusta tuosta rohmuamisesta kun ei oo kovin paljon rahaa laittaa siihen leipomiseen, sit vaan harmittaa aina itteä kun yhet syö kaikki...

 

No kauniit pöytätavat nyt kuuluu jokaisen PERUSSIVISTYKSEEN ja ne opitaan, mistäs muualta kuin, kotoa.
Mikäli asia sinua noin vaivaa, mielestäni sinulle on oikeus huomauttaa siitä kun tämä poppoo seuraavan kerran ilmaantuu kahvipöytää.
Sanot topakasti (niinkuin omille lapsillesikin kerroit sanovasi), että yksi pala jokaiselle.Luulisi tällöin noiden lasten äidinkin huomaavan mikä on homman nimi.
Meillä yleensä pöydässä kyllä on senverran tarjottavaa, ettei joka suupalaa tarvitse laskea, ei kai siitä haittaakaan ole, jos leivot vielä toisen pellillisen.Juu, ei se oikeuta silti ketään alkamaan ahneeksi, mutta parempi liikaa kuin liian vähän...mielestäni.

Jep, kyl mä tosiaan sen toisen pellin viel teen, kun kyse synttäreistä kuitenkin Pitää rueta tästä lähtien sit tosiaan varmaan sanomaan että yks pala jokaiselle, jos se äitikin sitten tajuis

tai sit turvaudut äärimmäisiin keinoihin.. ostat kertisastioita tai jos sulla on riittävästi ihan astioita, niin katat jokaiselle mokkapalan valmiiksi lautaselle ja lykkäät sen nokan eteen... jos sit oppisivat olemaan... tai sit nokkivat naapurinkin lautaselta...

Hei tässä neuvossa oli ideaa. Laittaa jokaiselle ns. annospalat valmiiksi. Ainakin itse olen huomannut että runsas kattaus pimentää järjen äänen. Sitä saattaa aikuinenkin tulla ahneeksi vrt. seisova kattaus jossain juhlatilaisuudessa, ja jos niitä sortteja on oikein runsaasti, niin kaikkeahan tekisi mieli maistaa. Esim. jossain Raxissa siellähän on ihan pakko syödä...
.

 

Toiset pelkää kieltää lapsiaan yleisillä paikoilla toisten nähden jos lapsella tapana järjestää kohtaus. Alkaa kiukuttelemaan, huutamaan, haukkumaan...Voisithan itse ilmoittaa kun laitat tarjolle että yksi jokaiselle, ennen kuin kukaan ennättää ottaa. Näin se tulee kaikkien tietoon eikä vain näille ko. kaverisi lapsille. Auttaisiko tämä?

ai tästä olikin jo puhetta...en lukenut toisten vastauksia

Juu ja tämmöisessä tilanteessa se tuppaa etenemään ainakin meillä siihen, että minä kiellän raivarin saanutta sanallisesti normaalilla äänellä aika monta kertaa(lue:n.20 krt). Ja kun sana ei mene perille, niin isä komentaa kovemmalla äänellä. Niin eiköhän joku ole heti mussuttamassa, että älä huuda lapselle. Ei kyllä mussuttaja osaa sanoa mitä pitäis tehdä jos puhe ei auta ja huutaa ei saa, täytyis varmaan tukkaan tarrata kiinni.
Siis niinku julkisella paikalla tämmöinen on tapahtunut meille.

 

Köyhälle:
Ei muakaa niin harmita se että itelle ei jää mitn synttäreiden jälkeen, vaan tosiaan se että meinaa ne murut olla aina siinä lautasella sen perheen jälkee kun muut tulee pöydästä jotn ottamaan
Ja tällä mainitsemallani perheellä kans tuskin on rahasta pulaa kun kumpikin vanhempi hyvissä töissä.. mut ovat vaan niin herkkuper*eitä että pitää rohmuta :kieh: :ashamed:

 

Miksi ihmeessä kutsutte kylään tai ylipäänsä tarjoatte niitä mokkapaloja, jos se kerran on noin suuri ongelma? Tee ruisleivästä voileipiä ja kaupan pipareita yksi per henkilö, niin ei tarvitse emännän kireänä pöydässä olla. Tai sano suoraan, että teillä sitten saa kukin syödä pöydästä vain inan verran. Hiukan ärsyttää vieraiden puolesta kun noin nimitellään.

 

Mua ärsyttää myös tuollaiset vieraat. Tykkään kyllä leipoa ja laittaa kun ihmisille maistuu, mutta en kyllä pidä siitä, että koko pöytä pitää tyhjentää. Enkä todellakaan pidä siitä, että lapset rynnivät pöytään ennen kuin on kutsuttu ja napsivat pipareita odottaessa mehua.

Meillä on tuttavaperhe jossa kohta 4v tyttö. En ole koskaan ennen tavannut lasta joka murustaa ja sottaa sillä tavalla kuin se tyttö. Oikeesti, piparista tai pullasta ei mene suuhun kuin kolmannes, muu osa on murusina pöydällä ja lattialla. Mehua on pitkin pöytää ja lattiaa. Syynä on ihan se, että kakara ei todellakaan tajua istua paikoillaan kun syö. Koko ajan pitää pyöriä ja heilua. Vanhemmat ei sano mitään. Mä olen muutaman kerran sanonut, että meillä on tapana istua pöydässä kauniisti. Ei ole tehonnut.

 

Ärsyttää ja suututtaa. Siksi ruokin aina omat lapseni ennen vierailua(jos nyt ei olla sitten aivan syömään menossa), että pystyvät noudattamaan hyviä tapoja.

 

Tuli mieleen että monena kertana olen nykyään kutsunut lapset ensin pöytään. Toisaalta joskus taas ensin vanhemmat. Mutta aina se järjestely ei onnistu kun lapset tulee ovelle kuikuilemaan ja nappaamaan jotain pöydästä. Mutta olen huomannut että lapset ovat jotenkin pitelemättömämpiä jos omat vanhemmat ovat pöydässä. Ja jos vanhemmat vaan katsoo sivummalle niin lapsi tekee takuulla kaiken jos ei kielletä.

 

Kerran sanoin yhdelle lapselle että jätä edes mallipala Siis mua alkoi ärsyttään kun meidän tyttö kattoi vierestä ihan huulipyöreenä kun toinen syö ja syö, siis kyllä meillä syödä saa mutta pöytätapoja olis kiva kuitenkin olla.

 

ei kiellä lastaan/lapsiaan kyläillessä kahvipöydässä?
Mua sieppaa aika suunnattomasti se että kun yks kaveri tulee kylään, poikansa tai poikiensa kanssa niin ne saa mättää jotain tiettyä herkkua suut täynnä, vaikka sitten silleen että muille ei jää niitä ollenkaan!
Esimerkkinä nyt sitten vaikka se että kun oon pellillisen tehny mokkapaloja, sitä silmällä pitäen että yks jokaiselle; kun on synttärit vaikkapa siinä käsillä.
Niin eikö sitten nää pojat mee ja syö vaikka 5 kerralla niitä, ihan kun olisivat nälkään kuolemassa just sillon! Joten niitä ei sit muille paljon jää |O
Sit tää äiti vaa sillee lepsusti oikeen muutaman palan jälkeen sanoo: "hei Ja**** nyt ei enää", ja eihän ne ipanat mitään tolleen usko, eikun jatkaa vaan.
Ymmärrän kyllä että ne on hyviä, mut hei oikeesti, jos mennään kylään niin eikö jotain käytöstapoja kuuluis olla? Mun lapset ei kyllä ikinä saa tollee tehä jos kylässä ollaan, aina kiellän aika topakasti jos meinaa liiallisuuksiin rueta menemään ja se lappaminen sitten loppuukin siihen.
Kauhulla ootan su pojan synttäreitä jos tää kyseinen porukka tulee käymään...Oon tehny nyt yhen pellin niitä mokkapaloja, ja just sanoin ukolle tossa ennekun töihin lähti et joutuu varmaan toisen pellin viel tekee tuon takia just että kukaan muu vieras ei niihin ehi nykästäkään
Kiva tässä vähistä rahoista koittaa sitten leipoa muutakin vielä :ashamed:

Erään ihmisen kanssa oli puhetta just tällaisesta ja mietittiin et johtuuko se siitä ettei kotona saa paljon koskaan mitään herkkuja? Sitten kun mennään kylään ja siellä näkee kaikkee hyvää niin täytyy ahmimalla ahmia kun kerrankin saa.. En tiiä sit mut on tuo törkeetä kuitenki.

 

Voi, että miten mua hävetti serkkupojan valmistujaisissa, kun meidän 1-vuotias mätti varmaan seitsemän lusikkaleipää...muu tarjoilu ei sille kelvannut...vaan muut keksit yms lensi pöydän alle, siellä sitten suhteellisen lyhyessä hameessani pyllistelin niitä noukkimassa...
Koitin kieltää poikaa, mutta isomummo työnsi pojalle aina uuden lusikkaleivön kouraan kun entinen oli syöty.....
Kauhulls odotan mikä rohmu tuosta pojasta kasvaa..... toivottavasti saan opetettua sen tavoille