Ärsyttääkö puolison ex-elämä????

Nyt rehellisesti naiset...Ärsyttääkö muita ikinä puolisonne ex-elämä???Olenko ainoa lajissani!!???
Mekin olemme mieheni kanssa olleet kohta 5 vuotta yhdessä,naimisissa ja yhteinen lapsikin on...Mutta silti joskus....AGGGRHHH!!!
Miehelläni on ex:n kanssa 2 lasta,joten pakko pitää jonkinverran yhteyksiä. Enemmän tosin melkein häiritsee EX:N tunkeileva suku... :x
En varmaan ikinä ole täysin onnellinen...Huonoina hetkinä mietinkin että rakastanko miestäni TODELLA niin paljon että jaksan tätä loppuelämäni!!!Sain miehen 2 lapsen(JOTKA TÄYSIN OK!!!) lisäksi ääliömäisen ex:n ja koko sen ääliömäisen suvun!!!
Tiedän että minun pitäisi ajatella aikuisesti ja hyväksyä tilanne...Olen kyllä yrittänyt!!!Mutta tämä ex yritti aikoinaan pilata suhteemme kaikin mahdollisin tavoin..Yritti vongata miestäni sänkyyn,haastoi riitaa baarissa ym.ym.Ja nytkin vielä muistaa pilata fiiliksen ja ottaa yhteyksiä juuri kun olemme lähdössä lomalle tms...Ilmeisesti nauttii tilanteesta kun on niin epätoivoinen!!!Ja on kyllä valitettavasti ruennut ärsyttämään NIIIIIN paljon...
Ottakkee kantaa kamut!!!

 

Meillä kans miehen ex on yrittänyt pilata meidän lomat kun on tiennyt että mennään niin puhelin on käynyt kuumana , poika on muka kipe ym. ym. soitteli loman aikana varmaan 20kertaa. No me teimme yhteis päätöksen että puhelimia ei kiinni laiteta kun kaveritkin saattaa soittaa tai jotain tärkeää tapahtua vaan emme kerro miehen ex :lle koska lomailemme ja missä niin olemme saaneet olla rauhassa lomilla. Myös muihin puheluihin mies on sanonut että ex saa soittaa vain hätä tapauksessa muuten lähetelköön viestejä ja jos alkaa usein soitella niin ei vastata puhelimeen , saa jättää viestin vastaajaan.
Ennen vähän ärsytti ,mutta kun mies ei halua olla tekemisissä ex:n kanssa kuin pakolliset niin kyllä se on myös minun mielen rauhoittanut ja kaikilla on parempi olla kun ei tarvitse joka asiasta tapella kun ei olla tekemissä juuri ollenkaan, ex on nimittäin erittäin riitaisaa sorttia mutta me emme lähde riitoihin mukaan ja se ärsyttää häntä, mutta tottakai puolemme aina pidämme. Voimia sinulle , toivottavasti oli apua :hug:

 

mun miehellä 4 edellisestä,mullä 2 ja yx yhteinen.mä olisin vielä yhen halunnu mut ei mies ku sillä on jo niin monta.ja se ex ei kunnolla edes niistä huolehi,saa olla ulkona myöhää,ei tee ruokaa,ja ostattaa kaikki muillä.ei ole ikinä viik.lpoouja kotona meillä joka toinen ja jossain joka toinen..että semmosta

 

ihan ku mun suusta :headwall:

 

Ei niinkään ärsytä miehen "entinen" elämä vaan se ex. Aivan samallalailla sotkee meidän elämää. Miehen kaksi lasta paljon meillä ja meillä yhdessä mukavaa. Jos meillä ollut jotain erikoista - juhlia, matkoja tms. tavallisuudesta poikkeavaa luksusta(jota tosi harvoin meidän perheellä on), niin johan ex alkaa soitella lapsille, että nyt on ostettu sitä ja tätä ja nyt sitten seuraavaksi lähdetään sinne tai tänne. No, eihän meidän aikuisten siitä tarvitse hermostua - vaikka tuntuukin aika idioottimaiselta toiminnalta, mutta lapsille se on kurjaa. Ovat aina ihan sekaisin kun eivät saa rauhassa viettää aikaansa meillä vaan puhelimitse joutuvat koko ajan osallistumaan äidin juttuihin. Nykyään selkeästi jättävätkin puhelimet meille, jos jonnekin lähdemme yhdessä tai sitten pitävät kiinni. Asiasta puhuttu ihan lasten kannalta ja ei vain tilanne muutu. On se sääli että äiti sortuu tollaseen kilpailuun, ja kyse ei ole siitä etteivätkö he tekisi yhdessä matkoja ja muuta.

Mutta on se kumma, että kun on miehensä jättänyt ja uusikin on, niin ei tajua että kaikkea ei voi saada! Yrittäisi tajuta, että meillä on meidän elämämme ja heillä heidän, johon mekään emme puutu. Yleensä tilanteeseen voi suhtautua huumorilla, mutta kyllä se oikeasti ärsyttääkin!

 

Minulla entisestä suhteesta poika ja miehelläni tyttö joilla kuukausi ikäeroa.Mieheni tyttö jäi 3kk.n ikäisenä hänelle. Meillä myös yhteinen poika. Olemme olleet hieman yli 5-vuotta yhdessä. Lapset olivat alle 1v. kun tapasimme. Mieheni ex. kun sai tietää suhteestamme siitä vasta innostui. Alkoi soitella miehelleni vähän väliä kuulostellen tausta ääniä,että oliko hän meillä. Sitten alkoi soitot minulle yöllä ja päivällä. Yritti selittää,että hänellä ja miehelläni jatkui suhde. Että olivat aina silloin yhdessä,kun me emme olleet. Kun piti näet kirjaa mieheni menoista kuunnellen näitä puhelimen tausta ääniä!!! No lopulta se meni siihen,että minä vaihdoin numeroni salaiseksi ja mieheni otti ns. vapaa-aika numeron minkä tiesi vain muutamat. Välillä mieheni joutui nauhoittamaan puheluita ex.n sossussa valehtelun takia. Ex. soitti miehelleni että ei ota tyttöä luokseen,mutta aikoo soittaa sossuun,että mieheni ei ole tuonut tyttöä! Tai repi vaatteensa pihalla riekaleiksi ja meni poliisille sanomaan,että on pahoinpidelty! Kun olisi tarvinnut sitä mikä on mieheni jalkovälissä. "Rakkauskirjeitä" tuli harvase päivä postitse ja kutsuja jos mihinkin suhdeterapiaan. Vaikka mieheni sanoi lopulta asian tosi ilkeästi,että ei kiinnosta olla tekemisissä ja että on uusi elämä niin ei tämä ex. asiaa ymmärtänyt. Sossussa käytiin harvase viikko asioista juttelemassa..hän huutamassa ja valehtelemassa. Kaikkein inhottavinta oli se että tämä ex. pelasi tällä tytöllä ja käytti tätä etujen saamiseen. Välillä oli myös heitteillejättöa. Ensin sossussa puhuttiin lapsen oikeuksista,mutta kun lapsi ei halunnut mennä äitinsä luo puhuttiinkin vain äidin oikeuksista lapseen ja nämä lapsen oikeudet unohtuivat puheista!!! Tilanne rauhoittui vasta kun saimme tämän yhteisen lapsen. Ja mieheni ex. sanoikin,että silloin tajusi että ei saa tätä takaisin. No nykyäänkin tyttö pelkää mennä äitinsä luokse ja yöksi ei uskalla jäädä. Ja äiti ihmettelee miksi näin. Monesti olen sanonut,että miettisi itse että miksi näin on. Tämä tyttö pitää minua äitinä ja äidistään puhuu nimeltä. Meillä kaikki lapset ovat meidän yhteisiä! Ei minun,sinun ja meidän. Mieheni on pojalleni isä siinä missä muillekkin. Onkin niin että minä ja mieheni tyttö teemme usein "naisten juttuja". Ja miesväki "miesten juttuja". Välillä oli tosi vaikeaa kestää miehen ex.n terroria,mutta se rakkaus voitti kyllä!! Ja tuossa oli vain pieni osa tämän ex.n teoista. Kaikkea ei täällä viitsisi edes kirjoittaa... AURINKOISIA PÄIVIÄ KAIKILLE UUSPERHEILLE!! :heart:

 

Ei ärsytä. Omakin ex pitää yhteyttä minuun, vaikka ei ole yhteisiä lapsiakaan. Miksi ei sitten mies ja hänen ex pitäisi yhteyttä kun on lapsikin. Eli molemmin puolin siedetään exiä. Oikeastaan välillä innostutaan yhdessä muistelemaan kumpikin omia "nuoruusvuosien kokemuksia" ja niille yhdessä nauretaan.

Jos joku harmittaa, niin se, että ex laukoo miehelleni vähän turhan herkästi ikäviä asioita perusteettomasti. Harmittaa seurata sivusta, kun toiselle tulee paha mieli ihan turhasta. Ja pari kertaa on lapsen kautta kuullut, kuinka äiti mustamaalaa isää - se ei ole kivaa! Puhukoon muuten mitä tahansa, mutta ei lapselle!

Jonkin verran exän sukulaiset on yrittäneet häiriköidä tai määräillä, mutta mieheni teki selväksi miten asiat on. Sen jälkeen ei ole pahemmin yhteydenottoja tullut.

Välillä melkein toivoisin, että exän kanssa voisi sekä mies että minä enemmän ja avoimemmin jutella lapseen liittyvistä asioista. Olisihan se lapsen etu. Mutta ilmeisesti hän ei tahdo tavatakaan minua. Ehkä parempi näin.

Kaikkea hyvää kaikenlaisille uusperheille!

 

Ei ärsytä varsinaisesti miehen ex-elämä, vaan miehen ex-vaimo!

Naikkonen yrittää kaikin keinoin pilata suhteemme, ja kiristää miestäni heidän yhteisellä lapsellaan
Aivan sairasta touhua...

Exälläkin on kuitenkin jo uusi parisuhde, minä ja mieheni ollaan oltu yhdessä 4v ja heidän erostaan oli kulunut yli vuosi kun tapasimme.

Joillakin on vaan sairas mieli....

:ashamed: Harmittaa vaan mieheni ja minun puolesta, sekä ennen kaikkea kyseessä olevan lapsen

 

Olisko kyseessä myös väärinkäsityksiä?

Minua pidettiin ja taidetaan yhäkin pitää v**mäisenä exänä. Kiristän lapsilla, en anna lapsia tapaamiseen, muuttelen mielivaltaisesti elatusmaksuja, en huolehdi lapsistani, en vietä heidän kanssaan tarpeeksi aikaa, lapseni pelkäävät minua, olen rahanahne ja haluan vain itselleni rahaa exältä, en ole päässyt irti exästä vaan roikun edelleen hänessä ja hänen suvussaan. Lisäksi tahallani hankaloitin tapaamisia ja keksin kesän tapaamisajankohdaksi heitä kiusatakseni sellaisen ajan, mikä ei taatusti heille käy.

Näin minusta väitettiin. Osa syydettiin silmille jo silloin, kun yhteydenottoja tapaamisten takia oli lasten isän suuntaan. Osa syydettiin silmille sitten, kun minusta riippumattomista syistä tapaamiset loppuivat kokonaan.

Ongelma oli enemmänkin se, että minä ja ex emme puhuneet "samaa kieltä". Emme koskaan osanneet kommunikoida toisillemme, olisi pitänyt olla tulkki välissä. :headwall:

Siis ajatelkaa: koko talven minä mietin, valvon öitäkin, että milloinhan ex ja hänen vanhempansa pitävät kesäloman; sinä aikana pidän itsekin lomani enkä anna lapsia heille. :kieh:
Ja tätä rataa väittämiä. Hei halooo!!

Minulla oli kyllä ihan oikeasti oma elämä eikä minua kiinnostanut pätkääkään mitä ex ja hänen sukunsa tekee. Mutta tapaamisista piti vääntää kättä ihan tosissaan, että edes jonkunlainen yhteinen päivämäärä löytyisi. Siksi tuli monta puhelua exän suuntaan.

Exän mielestä minulla ei olisi ollut oikeutta viettää lomaa lasteni kanssa, koska vietän jo arkea heidän kanssan. En voinut muutella ja vaihdella kesälomiani oman mieleni mukaan. Tein sijaisuuksia, ja vyorotyötä, en voinut edes kauheasti toivoa työvuoroja, saati loma-ajankohtia. Exä ei tätä ymmärtänyt.

Exän suku taas ei tiennyt, että exä itse soitteli minulle ja kertoili elämäänsä ja asioitaan. Minua ei olisi kiinnostanut pätkänkään vertaa, mutta kuuntelin - hänhän se puhelinlaskun maksoi ja toisekseen ajattelin, että jospa se yhteistyö tästä lähtisi sujumaan... ja eikös kohta soita ex-anoppi ja ulvo puhelimeen, etten anna lapsia tapaamiselle ja on se niin väärin, naapurissakin käy lapsenlapsia koko kesän ajan, toukokussa tulee ensimmäiset ja elokuussa viimeiset - - naapurilla oli vaan kolme aikuista lasta, joilla jokaisella lapsia, ex-anopilla vain nämä minun (jotka eivät kuulemma "minun" olleet..... \|O ) lapsenlapset..

Että tämmönen tapaus.

Onneksi tuo on jo historiaa, Paitsi että minusta edelleen ko. paikkakunalla kiertää ilkeämielisiä ja täysin vääriä juttuja.

 

No on noita ilkeitä ex puolisoita siten puolin ja toisin, otan osaa edellisen tapaukseen. Meillä taas ex levittelee huhua että jos poika saa lahjaksi vaateita (omilta sukululaisiltaan- itse on riidoissa heidän kanssa) niin me muka emme lähetä niitä kotiin mukana ym. mitä ikinä keksii mutta koitetaan kestää. ei anneta pilata meidän elämää =)

 

Jippii onneksi on muitakin kun minä joka vihaan totaalisesti mieheni ex-puolisoa.Olen kyllä mukana kun haetaa mieheni 2-vuotias lapsi viikonlopuksi kylään, mutta päivä on jo pilalla kun näen ton exän.Muutenkin asiaan liittyy paljon kaikkea paskaa jos nyt suoraan sanon.Eniten ärsyttää just nuo tekstarit joissa se sanoo vielä välittävänsä ja haluavansa takaisin.Eikö sen kaaliin mene että minä ja sen ex mies olemme naimisissa eikä mun mies kaipaa sitä enää.Puhelut aina lapsen verukkeella et ku se haluu soittaa iskälle..mut sit se ite puhuu vaan....mä olen ollu ihan loppu koko ex touhuun mut pakko jaksaa ...Nyt meille tulee yhteinen lapsi ja jos totta sanon ni mua ei kiinnosta se akka eikä se sen pentu pätkänvertaa enää...olen niin loppu koko asiaan.Mun mies ei aina ymmärrä mikä mulla aina on ja miksi vihaan sen exää ni paljon mut se akka on yrittäny kaikella tavalla ppilata meidän suhteemme.


Tosi rasittavaa on elämä ns.toisena naisena!!!
Onneksi en ole ainut näine tunteineni!

 

Koita henrietta kestää, mutta muista myös että tämä lapsi puolesi on vielä pieni ja ei ole tehnyt mitään pahaa. Isä rakstaa lastaan vaikka ei ex puolisostaan välittäisi. Koita suhtautua neutraalisti siihen ex:ään ja muista kuitenkin yrittää välittää heidän lapsestaan koska hän on teidän elämässä koko loppu elämän. Jossain vaiheessa kun lapsi kasvaa , varmaan puhuu "äitinsä suulla" juttuja, koita kestää nekin , se vaihe menee kyllä ohi kun lapsi oppii muodostamaan omia mielipiteitä jos kohtelet lasta hyvin saat myös saman kohtelun takaisin :heart:

 

\

Jippii onneksi on muitakin kun minä joka vihaan totaalisesti mieheni ex-puolisoa.Olen kyllä mukana kun haetaa mieheni 2-vuotias lapsi viikonlopuksi kylään, mutta päivä on jo pilalla kun näen ton exän.Muutenkin asiaan liittyy paljon kaikkea paskaa jos nyt suoraan sanon.Eniten ärsyttää just nuo tekstarit joissa se sanoo vielä välittävänsä ja haluavansa takaisin.Eikö sen kaaliin mene että minä ja sen ex mies olemme naimisissa eikä mun mies kaipaa sitä enää.Puhelut aina lapsen verukkeella et ku se haluu soittaa iskälle..mut sit se ite puhuu vaan....mä olen ollu ihan loppu koko ex touhuun mut pakko jaksaa ...Nyt meille tulee yhteinen lapsi ja jos totta sanon ni mua ei kiinnosta se akka eikä se sen pentu pätkänvertaa enää...olen niin loppu koko asiaan.Mun mies ei aina ymmärrä mikä mulla aina on ja miksi vihaan sen exää ni paljon mut se akka on yrittäny kaikella tavalla ppilata meidän suhteemme.


Tosi rasittavaa on elämä ns.toisena naisena!!!
Onneksi en ole ainut näine tunteineni!

Mun uusi mies erosi samoihin aikoihin kun minäkin ja syynä että hänen avovaimonsa kävi vieraissa.Miehellä on 5-vuotias lapsi joka on meillä joka toinen viikonloppu ja viikolla yhden illan.
Hänen exänsä mustamaalaa minua kertomalla että olen rikkonut heidän suhteensa ym. kaikkea p.askaa mitä keksii ikinä päästään.
Lapsi alkoi sitten kerran puhua että sitten kun isi jättää sinut ja sillä on uusi tyttöystävä....ja nimitteli minua vanhaksi ämmäksi.Olen miestä vanhempi 11 vuotta.Kyllähän ne letkautukset aina mieltä pistää hivenen vaikka varsin hyvin tiedän että lapsen äiti niitä lapselle sanoo,ei tuon ikäinen edes tajua ikäeroa minun ja isänsä välillä.
Se mitä halusin sanoa sinulle on se että älä kanna kaunaa lapselle.Lapsi on isälleen rakas ja tärkeä senkin jälkeen kun uusi vauva syntyy ja lapsi ei voi mitään sille jos sen äiti syöttää sille p.askajuttujaan.Lapsi muistaa sen joka häntä on hyvin kohdellut ja lapsi ei ole ikuisesti pieni lapsi vaan hänen oma ajattelunsa kehittyy.Silloin onkin sillä äidillä miettimistä mitä vastaa kun lapsi jonain päivänä kysyy että miksi sä äiti olet mulle valehdellut.

 

Tuosta, että äiti mustamaalaa isää lapselle. Olen samaa mieltä, täytyy yrittää kohdella lasta hyvin ja toivoa, että hän sen myöhemmin muistaa. Olen myös yrittänyt aina lapsen edessä osoittaa kunnioitusta ja arvostusta hänen äitiään kohtaan, niin että lapsikin oppisi käyttäytymään samoin kaikkia aikuisia kohtaan. Äitihän kuitenkin kantaa huoltajana päävastuun lapsesta.

Mutta... Välillä on kekseliäisyys koetuksella, kun lapsi "laukoo" äidin suusta kuultuja "totuuksia". Viimeisin selitykseni oli, että "ehkä äidillä ja isällä on eri näkemykset asioista". Miten pitkälle voi mennä / kannattaa mennä näissä diplomaattisissa vastauksissa? Onko hyvä, että lapsi oppii, että isälle ja äitipuolelle voi sanoa mitä tahansa, eivätkä he koskaan puolustaudu? Mitä mieltä olette?

 

\

Tuosta, että äiti mustamaalaa isää lapselle. Olen samaa mieltä, täytyy yrittää kohdella lasta hyvin ja toivoa, että hän sen myöhemmin muistaa. Olen myös yrittänyt aina lapsen edessä osoittaa kunnioitusta ja arvostusta hänen äitiään kohtaan, niin että lapsikin oppisi käyttäytymään samoin kaikkia aikuisia kohtaan. Äitihän kuitenkin kantaa huoltajana päävastuun lapsesta.

Mutta... Välillä on kekseliäisyys koetuksella, kun lapsi "laukoo" äidin suusta kuultuja "totuuksia". Viimeisin selitykseni oli, että "ehkä äidillä ja isällä on eri näkemykset asioista". Miten pitkälle voi mennä / kannattaa mennä näissä diplomaattisissa vastauksissa? Onko hyvä, että lapsi oppii, että isälle ja äitipuolelle voi sanoa mitä tahansa, eivätkä he koskaan puolustaudu? Mitä mieltä olette?

Meillä on selvät sävelet uuden miehen suhteen niin että mies sanoo lapselleen suoraan että nyt äiti on valehdellut sinulle.Mä taas olen sitä mieltä että ei tarvitsis sanoa koska se äiti on lapselle kuitenkin se tärkein koska lapsi asuu äidillään ja jos äiti väittää että isä valehtelee ja isä väittää että äiti valehtelee niin lapselle tulee ristiriitainen tilanne.Lapsihan haluaa olla lojaali molemmille.Kuitenkin meillä kun lapsen äiti väitti lapselle että mä rikoin heidän suhteensa niin isä sanoi lapselle että muistatko kun se herra x alkoi käymään kotona kun isi oli töissä.Ja sanoi että muistatko kun isi muutti pois ja sä kävit isin luona ja oltiin kahden ja vasta myöhemmin tutustuttiin tuohon clivian porukkaan.Lapsi muisti sen että näin oli.
Mä kuitenkin yritän pysytellä pois noista enkä kommentoi kovasti.Omien lasten kohdalta koitan vaan positiiviseen sävyyn puhua isästä ja hänen perheestään aina kun se on mahdollista.Negatiiviset sanottavat sanon sitten suoraan lasten isälle ja meillä se on toiminut.Vaikuttaa kuitenkin paljon myös lapsen ikä,miten asiat sanotaan.Meillä ex ei hae lapsia siihen aikaan kun on luvannut ja peruu jo aiemmin suunniteltuja ja hänen lupaamiaan reissuja ja tekemisiä niin niihin mä olen sit lapsille sanonut että teidän pitää puhua isälle ja kysyä miksi näin tekee ja ettei kannata niin hirveän tarkasti luottaa lupauksiin kun isillä on tapana perua.Pakko niihin on jotain sitten vastata kun lapset on tottuneet että mun kanssa kaikki asiat puhutaan niinkuin ne on.

 

Mä olen sitä mieltä että lapsen ikä vaikuttaa siihen mitä voi sanoa , mitä pienempi sitä vähemmän voi puhua miten asiat on. Itse yritän sanoa jos lapsen äiti on jotain valheellista sanonut että nyt tässä on joku väärin käsitys ja oikaisen asia sitten mutta en koskaan syytä äitiä valehtelusta ja sanon pojalle aina että meiltä voi kysyä suoraan jos on jotain kysyttyvää. Äitinsä on myös sellainen että ei anna lapsen puhua heidän asioitaan meillä, hän ei ymmärrä että pienen lapsen koko elämä pyörii kodin ympärillä ja lapsen puheenaiheet on myös kodista, tentaa aina lapsen kun on ollut meillä ja syyttää heti että ollaan udeltu hänen asioitaan jos poika on jotain puhunut. Kysyin pojalta että tuntuuko hänestä että me udellaan hänen äitinsä asioita, poika sanoi että ei hänestä tunnu siltä mutta äidistä tuntuu. Yritettiin selittää äidille että poika itse puhuu meille äidistää ja vaikea on pojan suuta tukkia. Sovittiin pojan kanssa sitten että äidin asioista ei hän meillä puhuisi mutta meidän asioita saa vapaasti kotonaan puhua, meillä kun ei ole mitään salattavaa. Tuntuu vaan niin pahalta kun pieni lapsi joutuu miettimään mitä saa puhua ja mitä ei kun pienillä juttelu tulee normaalisti niin sponttaanisti, nyt on poika aika hiljainen kun ei uskalla puhua mitään kun joutuu kotonaan tenttiin aina. :\|

 

puheelta. Onhan meitä tietenkin joka lähtöön, mutta tokkopa aina se miehen exä niitä valheita lapselle laukoo. lapsilla on itselläänkin melkonen mielikuvitus...joskus oon kuullu kun omat pojat isilleen kertovat asioita, mitä äiti on sanonu jotka eivät tasan pidä paikkaasa. Näissä ei oo kyse ollut kylläkään mustamaalaamisesta. Se on sovittu ettei koskaan lapsille toisiamme haukuta, eikä kyllä muutenkaan, mennyt on mennyttä. Voisiko arvon leidit olla kuitenkin niin, että pieni mustasukkaisuuskin teettää kärpäsestä härkäsen? Ainakin jossain tapauksista. Jos olet kerta mieheksesi ottanut perheellisen niin sun on täytynyt tietää alunperinkin, jotta se exä kuuluu siihen kauppaan tavalla tai toisella. Ja sit toi, et ne eros vuosi enneku me tavattiin ja se syyttää mua suhteemme rikkomisesta...jne. joo voi ollakin, jotta asiat on menny näin, mutta meillä on kyllä exän kanssa mukava seksisuhde ja välillä muutakin vaikka on erossa oltu kohta vuosi, joten saattas mua ainakin ketuttaa jos siihen joku tulis osingolle joten ei se eroaminen aina tarkota sitä, että on tunnesuhteet katkastu just siinä.Mutta pääasiassa toivon kuitenkin et jos meillä on joskus uudet kumppanit ni ois sellaset et kaikki tultais toimeen ja yhessä kasvatettas lapsia ja missään tapauksessa lapsien ei pidä kärsiä aikuisten tyhmyyksistä...ja jälleen kerran tämän takia siinä vihkikaavassa sanotaan...kunnes kuolema teidät erottaa.Ei joutuis lapset näiden riitojen keskelle jos me ihmiset tätä osattas noudattaa

 

kokemusta on.. mies on yliveto ja ikämaailmassa en pois heittäis mitä meillä on..oli sitten millanen vaan ex, kestäisin tämän upean ihmeen, nimeltä oma kulta takia aivan mitä vaan, niin paljon olen hältä saanut, koko ajan paistatella hänen rakkauden kohteena :heart: siinä unohtuu kyllä eksät ja muut.. tottahan se on, jos oma suhde kunnossa, ei tule mieleen marista menneistä :saint: joskus luukutettiin kaija koon ex-nainen kipaletta ( minä siitä tykkään) ja niin kuin biisissä sanottiin viime yö pyyhki pois kaiken edellisen

 

eri asia on kuitenkin roikkuvat eksät, ja varsinkin lapsia pelinappuloina käyttävät!! VOI luoja olen saanut sitäkin sorttia niskoilleni. Moni voi ajatella että on katkeraa puhetta tai muuta, enkä haluaisikaan ruotia eksiä, mutta perheterapia kutsut ja rahan kinuaminen jatkuvasti vaikka on isohkot elarit niin alkaa tympäsemään. Meillä on nyt perhe, minkä tähden mieheni juoksisi ed. kanssa perheterapiassa..no kai se jotenkuten lapsen etuun voidaan ehkä katsoa, mutta tuntuu ettei mikään riitä..kun erostakin heillä jo 4,5 vuotta, kauanko mahtaa kestää tajuta, että mieheni on vain ja ainoastaan isä lapselleen, ei puoliso hänelle.
Paha on kuulla kun ex sanoo että lapsi kärsii tästä meidän suhteesta ja oon saanut vaurioita. EI näytä täällä kärsivän.. tiedä sitten, toki ero on aina kolaus lapselle, mutta eiköhän suurin sopeutumisvaihe ala olla takanapäin.. ja eipä se muuksi muutu, yhdessä aiomme jatkaa perheenä, kärsiköön sitten yksi tai toinen siitä. Olen myös kuullut, ettemme saisi tehdä lapsia tai mennä naimisiin, ennen kuin lapsi on kymmenen, ettei hänen tunne-elämänsä vaurioidu enempää
( no häät on ensi kuussa ja vauva on nyt toisella, ja tämä lapsi vasta kahdeksan, että pieleen menee sekin..hih)

Kaikella kunnioituksella, entinen olen minäkin,mutten riippuvainen omasta eksästäni. Suosittelen lämpimästi hankkimaan UUTTA AJATELTAVAA KAIKKI Ripustautuneet! Ihan oman elämän kannalta, voi vahingossa olla vaikka kivaa.

 

Mulla oli ukko, jonka exä oli niin sinnikäs, että sai ukkonsa takasin ja nyt mä oon se exä. Jippijee. Se meno sillon oli sellasta, että pidettiin lastenvalvojan kanssa parhaimpana ratkaisuna tehdä mun lapsesta isyyden tunnustamisen kieltäminen, ettei sitä lapsipelinappulana tilannetta tule ja kun välejä ei oo minkäänlaisia. Kyllä välillä vituttaa suunnattoman paljon, kun lapsella ei oo isää, vaikka kaikki vuoden vanhat tutut ja sitä vanhemmat tietää kuka on lapsen isä, kun taas kaikki tuoreemmat on siinä uskossa, että on ihan eri miehen lapsi.

En halua olla exääni missään tekemisissä, että sellanen exä minä.

Jännä kuitenkin, että toinen exä on parhaita kavereita ja hänen tuleva vaimo on niin hyvä ystävä, että synnytyksessä on ollut mukana, vaikka tutustuttiin vasta muutama vuos sitten. Meillä ei mitään ristiriitaa oo mistään ollu ja mielellään tälle naiselle testamenttaisin lasteni huoltajuudet, jos se mahollista ois, jos itelleni jotain sattuis.

 

Tää seuraava on mun oma kokemukseni lapsuudestani.
Olin neljän kun vanhemmat erosi. Ajasta ennen sitä en paljoa muista (onneksi).
Ero oli riitaisa, tappelua oli veljistä, minusta ja omaisuudesta. Isä jäi asumaan samalle paikkakunnalle ja meni uusiin naimisiin aika pian eron jälkeen. Tosin niin meni äitinikin. Isää en monesti nähnyt ja koskaan en ollut hänen luonaan yötä. Äitipuoleni ei pitänyt minusta, antoi sen julki selkeästi. (ei pidä kyllä vieläkään). Joka kerta isän luona käydessäni äitini haukuttiin minulle päin naamaa ja kuulin useasti "sadun", joka alkoi: "olipa kerran talo xxxxx:ssä. äiti ryyppäsi ja petti, isä kärsi." Useasti lähdin kotiin parkuen ja vannoen etten halua nähdä isää enää koskaan.

Monen vuoden parjaamisen jälkeen isäni yritys mustamaalata äitini on saanut minut kääntämään selkäni isälleni melkein kokonaan. (olen nyt yli parikymppinen). Isäpuoleni on minulle se "oikea isä", biologinen isä taas on vain biologinen.

En siis kannata exän haukkumista lapselle, oli se haukkuja sitten äiti tai isä. Lopulta se kuitenkin kääntyy haukkujaa vastaan.

 

Itseasiassa ei tippaakaa häritse miehen ex-elämä...

 

no hello....teillä on noi lapset mukana jutuissa...mutta meillä on hauska tilanne ...suorastaan naurettava. Ihan oikeesti...Mun miehellä ei oo lapsia aikasemmista...mutta kaksi kissaa...siis KAKSI KISSAA...joiden varjolla tän mun miehen eks yrittää pyöriä elämässämme...kyselee...saako tulla meille kahtomaan kissoja..??!!!Onko kissat pyssyny kotona??!!!Onko jonpi kumpi reissussa ku oli mukamas nähny unta että toinen on reissussa??!!!Voisko tää mun mies näyttää mesessä kissoja??!!!OIKEESTI....KISSOJEN varjolla...mitään muuta yhteistä miehellä ja sen eksällä ei enää ole...muutaku menneisyys...MUtta ei tulevaisuutta!Hitto..no onneks sain miehen tajuumaan...et ei kandee vastata sen yrityksiin...en tosiaa tiedä...onko laitellu viel viestejä...mut on mies kyllä kertonut avoimesti aina kun sen eksältä on jotai tullu...

hmmmh...oikeesti kissojen varjolla...joiden kanssa ei tämä akka ole etes elänyt tiiviisti...hmmh...

tuumatkaa jotain...??!!

 

Naurettavaa, oikeesti, taitaa miehesi exä olla muun kun kissojen perässä..ottasi omia kissoja jos kiinnostaa kissat niin paljon=)
Ottaa päähän sellaiset ihmiset ketkä ei tajua päästää menneisyydestä irti..."roikkujat"...itselläkin kokemusta "roikkujasta"..

 

JUu ja tää mun miehen eks on uudessa suhteessa...hmmmh...
eilen oli kuulemma taas kysellyt onko kissa tullut kotiin...??!!!Ja ukko oli menny vastaamaan...prkl.Kissojen perään tosissaan...tosin mulla on alusta asti tän ihmisen kohalla noussu karvat pystyyn....harvojen tuntemattomien ihmisten kohaal niin tekee...mut tää kyseinen akka...ihan alusta asti...huonot vibat koko akasta..kauheesti uteli tms ukolta musta...sanoin ukolleki eetä ei sen tarvii mitää musta tietää...en halua...en ole yhteistyöhaluinen en...kun niin huonot vibat tulee...ja on huonoja kokemuksia eksien kanssa kaveraamisesta.Jos ei ole pakko...olla tekemisissä...mikään muu ei ole niin pakko ku lapset!!!!Mut ei sillonkaan tarvitse kaverata liiaksi...oikeesti lasten asioissa..mutta ei muuten mun mielestä...mulla on onni että mun eks..lasten isä siis...ei ole kolamtena pyöränä...huh!!!Paljon on helpompi...todella paljon!!!Tää lasten isä kun ei ole mikään helppo...narsistinen pska... :/ paha sellainen.Piru ihmisessä... :/ :|
Mutta joo...tekis mieli ite aukasta sille nykysen ukon eks akalle et hitto lopettaa...et tyhmäki voi lukee rivie välistä mitä se haluaa...tai ajaa takaa tuolla...hmmh huoh...Nooh aukasen kyllä turpani jos tilanne tulee...