ap
Hän ei edes paljoon kerkee olla lapseni lähettyvillä, mutta hyvin nopeesti siltä menee hermot. Hänen mielestään 2,5- vuotinen pitää uskoa jo mitä sanotaan. Jos hän kerran kieltää ( senkin tekee usuttamalla, päristelehän vielä kerran niin joudut arestiin ) niin on työntämässä jo arestiin. Lapseni ei saa leikkiä, kuin omilla leluille omassa huoneessa. Mieluusti hänen pitäisi olla pois mieheni silmistä. Hän ei siis todellakaan ole sujut asian kanssa, että minun mukana hänen taloonsa muutti, myös lapseni. Olen yrittänyt puhua, että noin ei saa tehdä ja alennut vain lapsen tasolle. Annan nyt esimerkkejä, miten hän on käyttäytynyt.
Lapsi kun päristeli häntä päin, hän usuttamalla kielis ja kun ei menyt perille, niin hän itse alkoi päristelemään lapseni naamalle niin, että lapsen naama oli märkänä.
Lapeni heitti kerran nokkamukin pöydälle hänen eteensä, hän otti ja viskasi sen seinille. sanomalla, no heitetään sitten kunnolla.
Lapseni leikki pyykkikorilla ( hän ostamansa ) ja sanoin jos se sattuisi rikki menemään, ostan uuden. Hän sit tempasi pyykkikorin käteensä ja hajotti sen kannen sanomalla, no hajotetaan sitten ja osta uusi. Eli käytös on todella lapsellista.
Eilen otin puheekis, et hän on itse kuin uhmaikäinen kakara, joka on vain minä minä minä eikä kukaan muu. Ei myöntänyt mitään. Sanoi, että olihan hän tänäänkin iloinen ja asiallinen. Juu niin oli ja leikki jopa 2min lapseni kanssa.
Minä olen siis kaikkien noiden hänen purkauksien jälkeen varonut ja estellyt lapseni tekemisiä hänen nähden. Onneksi hän ei lastani näekkään, kun pari tuntia illasta, kun tulee töistä. Ja joka toisena viikonloppuna, kun lapsi on tässä minulla.
Tullut vain mieleen, että hän ei vain suvaitse riehuvaa lasta, joka ei ole oma niin asunnossaan. Mutta todella on tiennyt mihin on ryhtynyt. Nyt siis puoli vuotta ollaan asuttu porukasa ja sitä ennen vuoden verran hän oleili minun asunnollani, kun alettiin olemaan yhdessä. Meno siellä oli kaikkea muuta, mitä nyt on.
Kiitos, että sain johokin kerrottua asiasta
Lapsi kun päristeli häntä päin, hän usuttamalla kielis ja kun ei menyt perille, niin hän itse alkoi päristelemään lapseni naamalle niin, että lapsen naama oli märkänä.
Lapeni heitti kerran nokkamukin pöydälle hänen eteensä, hän otti ja viskasi sen seinille. sanomalla, no heitetään sitten kunnolla.
Lapseni leikki pyykkikorilla ( hän ostamansa ) ja sanoin jos se sattuisi rikki menemään, ostan uuden. Hän sit tempasi pyykkikorin käteensä ja hajotti sen kannen sanomalla, no hajotetaan sitten ja osta uusi. Eli käytös on todella lapsellista.
Eilen otin puheekis, et hän on itse kuin uhmaikäinen kakara, joka on vain minä minä minä eikä kukaan muu. Ei myöntänyt mitään. Sanoi, että olihan hän tänäänkin iloinen ja asiallinen. Juu niin oli ja leikki jopa 2min lapseni kanssa.
Minä olen siis kaikkien noiden hänen purkauksien jälkeen varonut ja estellyt lapseni tekemisiä hänen nähden. Onneksi hän ei lastani näekkään, kun pari tuntia illasta, kun tulee töistä. Ja joka toisena viikonloppuna, kun lapsi on tässä minulla.
Tullut vain mieleen, että hän ei vain suvaitse riehuvaa lasta, joka ei ole oma niin asunnossaan. Mutta todella on tiennyt mihin on ryhtynyt. Nyt siis puoli vuotta ollaan asuttu porukasa ja sitä ennen vuoden verran hän oleili minun asunnollani, kun alettiin olemaan yhdessä. Meno siellä oli kaikkea muuta, mitä nyt on.
Kiitos, että sain johokin kerrottua asiasta