Älä luota päiväkodin henkilökuntaan, äläkä sano että oot väsynyt.

Äläkä purkaudu väsymyksestä tai muusta lapsen terapeutille. Se voi johtaa sellaiseen mitä et olisi ikinä uskonut. Muka autetaan ja vitut sanon mä! Voisin sanoa että olisin kusessa ilman palstaa. Kiitos teille! :heart: Eipä muuta kun kohti uusia pettymyksiä.
 
Kulissit kunnossa?
Joo niille päiväkodin tätsyille tuntuu menevän kulissit täydestä, mutta jos satut olemaan aito ja vaikuttaa, et pientä ylämäkee elämässä, niin osa antaa sit vallan mielikuvitukselleen. Koettu on.
 
"juuri"
[QUOTE="noh";26367905]tämähän nyt pitäisi jokaisen tietää... kauniita puheita mutta täyttä peetä todellisuudessa.[/QUOTE]

Minä taas en ymmärrä tätä rutinaa. Moni on saanut tuolleen apua.
Alkanut tuntua ettei ihmiset itse ole valmiita parantamaan tilaansa mitenkään vaan odotetaan, että joku käy taikasauvallaan huiskaisemassa surut ja väsymykset pois.
 
"vieras"
[QUOTE="juuri";26367987]Minä taas en ymmärrä tätä rutinaa. Moni on saanut tuolleen apua.
Alkanut tuntua ettei ihmiset itse ole valmiita parantamaan tilaansa mitenkään vaan odotetaan, että joku käy taikasauvallaan huiskaisemassa surut ja väsymykset pois.[/QUOTE]
Ei taida tämä lausahdus liittyä tähän mitenkään.
 
Luojan kiitos ei mitään. Ihan sairasta touhua mitä paskaa ne puhuu. Kyllä olen ollut väsynyt mutta enpä olisi niistä uskonut että puhuvat paskaa. Juu sanottiin ei mulla mitään hätää, "vähän" huolissaan vaan. Lastensuojeluviranomainen nauroi muut ja kysyi mitä me täällä palaverissa tehdään. Meidän piti muuten vaan puhua mut musta tehtiinkin ihan virallinen ilmoitus, toki annoin luvan hyvässä uskossa, piti olla vain muodollisuus ja se on vain käytäntö eikä johda mihinkääm. Mutta paperissa lukeekin ihan jotain muuta mitä mun annettiin ymmärtää. Se piti tehdä vain sen takia että vois jotain tukea saada. Eipä niillä ollut tarjota mulle mitään kun oli ihan turhaa.. Oon ihan pyöristynyt. Ja ihan oikeesti siellä suurrenneltiin asioita ja valehdeltiin.

Sillä vaan tämän aloituksen tein että oon ollut sinisilmäinen ja luottanut, purkanut tuntoni. Ja oikeesti muidenkin kannattaisi olla varovaisia. En kaikkia yksityiskohtia ala täällä kertoo mutta kyllä se on totta miten joiltakin yritetään ottaa lapsi pois. Oon niin saatanan vihainen niille joihin oon luottanut. Kyrpä noussut otsaan ja sarvet päähän.
 
Mä en ole joutunut katumaan,että rehellisesti olen kertonut isomman eskarin tädille levani väsynyt.
Eikä täti ihmetellyt puolen vuoden eskarin jatkumisen jälkeen.
Sain eskarin tädiltä usein lohduttavan halauksen ja erittäin hyvän keskustelutuokion kera kourallisen neuvojen.
Suurin apu kuitenkin oli se,että saimme lähetteen lasten psykologille jolle itse olin koittanut aikaa saada jo kauan,mutta jonojen takia emme olleet päässeet.

On toki eskarin ja tarhan tädeissä niitä,joilla ei ymmärrys riitä siihen,ettei elämä ole aina ruusuilla tanssimista,mutta joukossa on myös helmiä.
 
::.::
Oma lapseni on käynyt nyt kohta pari vuotta koulupsykologilla. Olen kertonut hänelle kaiken - siis kaiken... Sekä tilanteen, jossa eletään, että omat epävarmuuteni ja epäilykseni äitiydestäni. Aina olen saanut positiivista palautetta, ja aina homma on toiminut tosi hyvin. Eli ehkä kiitos kuuluu siis lapsen koulupsykologille, joka osaa hommansa, sillä olemme kaikki tyytyväisiä. <3
 
"vieras"
Luojan kiitos ei mitään. Ihan sairasta touhua mitä paskaa ne puhuu. Kyllä olen ollut väsynyt mutta enpä olisi niistä uskonut että puhuvat paskaa. Juu sanottiin ei mulla mitään hätää, "vähän" huolissaan vaan. Lastensuojeluviranomainen nauroi muut ja kysyi mitä me täällä palaverissa tehdään. Meidän piti muuten vaan puhua mut musta tehtiinkin ihan virallinen ilmoitus, toki annoin luvan hyvässä uskossa, piti olla vain muodollisuus ja se on vain käytäntö eikä johda mihinkääm. Mutta paperissa lukeekin ihan jotain muuta mitä mun annettiin ymmärtää. Se piti tehdä vain sen takia että vois jotain tukea saada. Eipä niillä ollut tarjota mulle mitään kun oli ihan turhaa.. Oon ihan pyöristynyt. Ja ihan oikeesti siellä suurrenneltiin asioita ja valehdeltiin.

Sillä vaan tämän aloituksen tein että oon ollut sinisilmäinen ja luottanut, purkanut tuntoni. Ja oikeesti muidenkin kannattaisi olla varovaisia. En kaikkia yksityiskohtia ala täällä kertoo mutta kyllä se on totta miten joiltakin yritetään ottaa lapsi pois. Oon niin saatanan vihainen niille joihin oon luottanut. Kyrpä noussut otsaan ja sarvet päähän.
Kuulostaa kamalata :(. Nyt itket itkusi ja sen jälkeen olet kylmänrauhallinen kaikissa tähän liittyvissä asioissa. Sitä, että menet tunteella reagoimaan, voidaan käyttää sinua vastaan.
 
Hienoa jos niitä helmiä on mutta mä en enää ikinä luota kehenkään. Oon iloinen niiden puolesta ketkä oikeasti saavat sitä apua eikä väärää apua. Naurettavaa touhua. Ilmoituksessa lukee sellaisia asioita joita en tiennyt. En tiennyt että olen vaarassa menettää työni :D Oli kiva tietää kaikkea muutakin :)
 
Ymmärrän täysin
Mulla on vanhempien lasten kanssa ollut ongelmia, jotka eivät ole johtuneet mitenkään heidän tämänhetkisestä elämästään vaan varhaislapsuuden traumoista (olin väkivaltaisessa avioliitossa, josta erosin). Lapset kuitenkin oireilevat edelleen, ja heille on tukimuotoja saatu lastensuojelun kautta. Kun sitten päiväkodissa saivat tietää, että perheessämme on lastensuojelutyöntekijä, (eivät minulta, vaan nuorimmaista tutkineelta lääkäriltä, jolle olin asian luottamuksella kertonut) niin päiväkoti halusi saada tietää työntekijän nimen. Että jos sieltä lastensuojelusta saisi apua nuorimmaisenkin tunnekuohuihin yms. Nämä keskusteltiin puhelimessa ja olin ihan että mitä ihmettä....seuraavana päivänä marssin vihaisena ja silmät palaen päiväkotiin ja puhuin suuni puhtaaksi, mitä ajattelin. Sen jälkeen on ollut hiljaista. Mutta jotenkin luottamus meni :(
 
[QUOTE="vieras";26368097]Miten pystyt menemään sinne päiväkotiin vielä? :([/QUOTE]

Onneksi poika menee syksyllä toiseen päiväkotiin. Enää ensi kuu ja sit juhlitaan. Ihan kuule päiväkodin johtajatar oli palaverissa enkä ollut siitäkään tietoinen, niin kuin mistään muustakaan..
 
Alkuperäinen kirjoittaja viisikymppinen isoäiti;26368033:
myöskään neuvolassa ei kannata mainita esim. väsymyksestään mitään. kohta voi nimittäin olla sossuntantat oven takana. ja sinut pakotetaan vähintään ottamaan vastaan perhetyöntekijä, ja jos et huoli tarjousta vastaan, niin sitten voi käydä ikävästi
Ei muute pitäny ollenkaan paikkaansa. Onneksi kerroin ja sain apua sillon 4vsitten. Ei mitään ongelmia.
 
??
Eli pk on tehnyt sen, mikä heidän velvollisuus on; ja että saavat edes sut keskustelemaan, niin sanoneet ettei ole mitään hätää.

Mutta sitten ovat huomanneet. että tarvitsette apua, ja nyt ne onkin paholaisia?
 
Ei muute pitäny ollenkaan paikkaansa. Onneksi kerroin ja sain apua sillon 4vsitten. Ei mitään ongelmia.
Sama täällä. Kun olen kertonut ongelmista, on päiväkotikin kartalla ja meillä on yhteinen linjaus lapsen kanssa. Olen useasti sanonut olevani väsynyt, käyväni terapiassa ja perheneuvolassa - olen kertonut kärsiväni masennuksesta ja ADD:stä ja siitä miten pikkuveljeni meillä asuessaan potkaisi lastani.

PK on ollut tekemisissä perheneuvolan kanssa suostumuksestani, koska mielestäni on hyvä että kaikki tehdään yhteistyötä. Koskaan ei ole tullut asiaksi että lastensuojelu pitäisi pakkaan sekoittaa - paitsi veljeni kohdalla kun hänet jouduin potkimaan SPR:n nuorten turvakotiin.
 
"vieras"
Mulla ei ole omakohtaista kokemusta tälläsetä tai aapeen kaltaisesta tilanteesta. Mutta olen oppinut että avun hakeminen kannattaa suunnata suoraan jostain muusta kuin pk, neuvola.

Itselläni oli vaikea poika jolle saatiin diagnoosi , otin suoraan yhteyttä kolupsygologiin ja hän soitti neuvolaan josta saatiin lähete lastenpsygiatrille. Apu tuli tuolta sairaalasta suoraan ja suuri apu olikin.

Olen senverran vanhanaikainen että pidän suuni tiukasti kiinni. Jos jostain tarvitsen apua itselleni, tai lapsille, niin lääkäristä haen sitä mielummin kuin muualta ja pyydän lähetteen sairaalaan.

Tosta meidän pojan tapauksesta on tosin kulunut jo 10vuotta, tilanne oli silloin eri mitä tänäpäivänä.

Etenkin puutaheinää tulee aika nopeesti jos suunsa aukaisee.
 

Yhteistyössä