äkkipikainen mies

:/ Mulla on muuten hyvä mies, mutta hänen äkkipikaisuutensa saa mut pari kertaa päivässä todella tuskastumaan. Olen kolmen alle 5-vuotiaan lapsen äiti ja se tietää ettei sitä omaa aikaa nyt ole juurikaan. Mieheni on yrittäjä, päivät ovat pitkät ja sivussa hän tekee tohtorintyötään tosin sillä ei tunnu olevan sillein merkitystä, sillä pinna on mun suhteeni aika lyhyt. Tuntuu siltä, että kun avaa suunsa niin jokaiseen asiaan saan ensin kieltävän vastauksen. Hetken sitä mietittyään hänen mielensä muuttuu ja varsinkin jos hän on töksäyttänyt niin hän katuu sitä hetken kuluttua. Tänäänkin illalla ajattelin voivani nauttia illasta ja että hän veisi lapset nukkumaan. Minä imetin pienimmäisen ja hän laittoi lapset petivalmiiksi, mutta kun tulin huoneeseen niin hän halusikin mennä tekemään tohtorintyötään ja minä jäin istumaan lasteni kanssa iltasaduille. Tosin ilohan se on näiden pienten kanssa, mutta jotenkin tuntuu siltä, että aina saa kysyä asioita varoen ettei mies loukkaantuisi. Mua vaan ottaa päähän kun itse kiehahdan sisäisesti joka kerran. Jos sanon jotain niin hän sanoo, että miten mä voin olla aina näin kärttyinen \|O

 

Teillä taitaa olla melkoinen sirkus meneillään perheessä. Pieniä lapsia lauma ja miehellä väitöskirja tekeillä. Plus kaikki arkjen velvollisuudet. Ei ihme jos pinna tiukilla puolin ja toisin.

Tuollaisessa tilanteessa varsinkin nainen voi helposti tuntea että omat tunneakut on koko ajan tyhjinä. Silloinhan sitä rähistään pienestäkin, eikö totta?

Tää on varmaan jo sata kertaa kuultu neuvo mutta olisi jotenkin hyvä jos teillä olisi aikaa joskus edes olla kahden kesken unohtaen lapset ja väitöskirjat ja myös kaiken muun.

Voimia sinulle sinne kaiken hässäkän keskelle!

t. Mari

 

Ei näytä näköjään olevan koulutustaustalla merkitystä. Oma avomieheni on pinna tiukalla, vaikka tekee 7-16 töitä asentajana eikä meillä vielä ole lapsia. Harva se päivä tulee häneltä enemmän tai vähemmän loukkaavia sanoja. Raivokohtauksia lähes joka viikonloppu. Kun sanoin kaupassa käydessäme esim vauvan kantorepusta ja siitä, että miehet näyttävät usein kantavan vauvojaan, puhuin kuulemma aina tota samaa #&%?$!*. Lopulta kävi niin, että kaikkien 'iskujen' jälkeen jäin eilen hermolomalle. Jokin raja löytyi minun pitkäpinnaisuudellani ja aggresionsiedolla: meinasin hypätä junan alle, niin pahalta on tuntunut pitkän aikaa. Teen kaiken aikaa pelkkiä virheitä, joista saan negatiivista palautetta. :ashamed:

 

Ei ny yhen kärttysen ukon takia kannata itseään lahdata, ei oo kuule sen arvonen! :hug: Älä ota p.askaa vastaan joltain LUONNEHÄIRIÖISELTÄ ukolta. Parempiaki on muailma pullollaan, ei siis kannata pilata elämäänsä jatkuvalla pahalla miehellä.

Tuntuu, et ukolla puuttuu kokonaan se toisen kunnioitus. Siitä lähtee kaikki hyvä yhteiselossa!

 

Hyvä Hilda! Samaa mieltä täälläkin.

t. entisen luonnehäiriöisen vaimo

 

\

Hyvä Hilda! Samaa mieltä täälläkin.

t. entisen luonnehäiriöisen vaimo

Luonnehäiriö ei voi olla entinen, mutta entinen vaimo siis taidat olla. Onnea, että olet järjen käteen ja jalat alle! Luonnehäiriöinen voi olla uhrilleen jopa tappava.