Äitiyden pieniä suuria iloja (on se turhis, myönnän )

Meidän pieni tyttäremme, ainokaisemme, rakkain.
Tyttö on oppinut pienessä ajassa suuren maailman saloja monenmoisia,
ja minä saan olla ylpeä Äiti..miten sen onnen voi ilmaista sanoin?
Oi, olivat ne itketyt illat ja valvotut yötkin jälleen arvoisiaan,
meidän pienokaisellemme puhkesi ensimmäiset hampaat,
kaksi kappaletta alas eteen..ja jälleen olen ylpeä Äiti.
Tiedänhän minä,
jokaisen lapsen edessä olevan samat askeleet,
silti olen niin huumautunut omasta onnestamme.
:heart:
Voisin edelleen kaiket illat, ne "omat hetket", vain istua katselemassa uinuvaa lapsukaistamme..niin kovin pakahduttavaa on rakkaus.



:heart:

 

:heart:

 

:heart: Meidän reilun kuukauden ikäinen poika on väläytellyt hampaattomia ensihymyjä tässä kaks päivää äidille :heart:

 

:heart: Meidän reilun kuukauden ikäinen poika on väläytellyt hampaattomia ensihymyjä tässä kaks päivää äidille :heart:

Muistan nuo hetket :heart:
Meillä vajaa 7-kuinen tyttö

 

Meidän 2,5-vuotias on ottanut tavakseen suukotella meitä vanhempia . Äidille tulee aina tippa linssiin, ainakin salaa..!

 

Meidän 2,5-vuotias on ottanut tavakseen suukotella meitä vanhempia . Äidille tulee aina tippa linssiin, ainakin salaa..!

Oii, mulle meinas tulla jo tippa, kun oma suukotti peilistä itteään

 

:heart:

Niin, niin, niin kovin tuttu tunne!!! Todella vaikean raskauden jälkeen, vihdoin se kauan odotettu pienokainen oli sylissä. Nyt pikkuinen on jo puolivuotias, mutta yhä edelleen tulee niitä tippa linssissä-hetkiä, kun häntä katselen. :heart:

Ja toisaalta kaiholla muisten aikaa, kun hän oli se pieni nyytti. On vaikeaa toisaalta, kun tiedän hänen jäävän ainokaiseksemme. Se vain lisää sitä onnea ja iloa, mitä hän tuottaa. Aion nauttia joka hetkestä, enkä valittaa turhista.