Äitipuolinostatus!

Kuulkaas nyt, jokainen aikuinen ihminen, joka sopeutuu tilanteeseen, jossa omaan kotiin tulee joka toinen viikonloppu (tai useammin tai harvemmin) hänelle vieras lapsi, ansaitsee hatun noston. Uusperheissä äiti- ja isäpuolella tuntuu olevan äärimmäisen vahva velvollisuus ottaa lapset avosylin vastaan, oli lasten kanta mikä tahansa, hänen tulee olla äärimmäisen rakastava ja mukava, jottei ilkeä äitipuoli leima yllätä. Täällä aina haukutaan ja mollataan äitipuolia, joiden katsotaan vihaavan miehensä lasta, jos poikkipuolisen sanan tästä mainitsee. Pidetään lippu korkealla, ja muistetaan pysyä mukavina ja lämpöisinä äitipuolina, varsinkin näin joulun alla!

 

Juuri näin!!

 

Asiaa! Mä olen ollu "ilkeä äitipuoli" kahdelle teinille. Mun osuus heidän elämässään on ollut ratkaiseva, jotta ovat saaneet elämänsä raiteilleen.

 

Kuulkaas nyt, jokainen aikuinen ihminen, joka sopeutuu tilanteeseen, jossa omaan kotiin tulee joka toinen viikonloppu (tai useammin tai harvemmin) hänelle vieras lapsi, ansaitsee hatun noston. Uusperheissä äiti- ja isäpuolella tuntuu olevan äärimmäisen vahva velvollisuus ottaa lapset avosylin vastaan, oli lasten kanta mikä tahansa, hänen tulee olla äärimmäisen rakastava ja mukava, jottei ilkeä äitipuoli leima yllätä. Täällä aina haukutaan ja mollataan äitipuolia, joiden katsotaan vihaavan miehensä lasta, jos poikkipuolisen sanan tästä mainitsee. Pidetään lippu korkealla, ja muistetaan pysyä mukavina ja lämpöisinä äitipuolina, varsinkin näin joulun alla!

Juu.

Ainut mikä pistää toisinaan miettimään, että automaattisesti miehen/isän oletetaan rakastavan ja elättävän ja rakastavan naisen lapsia ex-liitosta, ja heillä nyt ainakaan ei saisi olla mitään valitettavaa / poikkipuolista sanottavaa, itsepähän on naisen valinnut jolla on lapsia, mutta joskus nämä samaiset naiset marisevat kuinka ei halua miehen lasta toisesta liitosta kyläilemään, koska on niin huonotapainen tmv.

 

Onneksi miehen lapset pitävät minusta, mutta hankaluuksia on myös meillä. Pitää yrittää olla tasapuolinen vaikka oma lapsi on täällä kokoajan ja nuo kaksi vain joka toinen vkonloppu. Kaiken lisäksi lapsilla on vielä hullu äiti, joka terrorisoi meitä niin yritä siinä nyt sitten rakastaa lapsia, vaikka ei se niiden vika ole

 

ÄITIPUOLI!! ettekö nyt jumalauta voi haudata tuota sanaa jostain 1800-luvulta.
Ei sovi koko sana tähän päivään. Jos lapsen äiti kuollut ja lapsi asuu isän ja isän uuden puolison luona ja tämä haluaa olla äitimäinen lapselle, sitä voi korkeintaan käyttää !!
AAARGH
Isän uusi puoliso tai tyttöystävä mikä lie, on muuten sellainen jota kutsutaan nimeltä !

 

ÄITIPUOLI!! ettekö nyt jumalauta voi haudata tuota sanaa jostain 1800-luvulta.
Ei sovi koko sana tähän päivään. Jos lapsen äiti kuollut ja lapsi asuu isän ja isän uuden puolison luona ja tämä haluaa olla äitimäinen lapselle, sitä voi korkeintaan käyttää !!
AAARGH
Isän uusi puoliso tai tyttöystävä mikä lie, on muuten sellainen jota kutsutaan nimeltä !

No helpompi varmaan puua äitipuolesta kun täällä puhu. Forumilla ei yleensä nimillä puhuta!?!?!??!?!

Ja meillä on monesti käytössä varaäiti sana.

 

No, onneksi itse tulen hyvin toimeen exäni nykyisen kanssa ja koen, että lapsenikin pitävät hänestä

 

Näinhän se on MUTTA täytyisi ottaa huomioon myös se että nämä vastapelurit ovat vasta lapsia...

 

No, onneksi itse tulen hyvin toimeen exäni nykyisen kanssa ja koen, että lapsenikin pitävät hänestä

Oih, olisi ihana tilanne, mutta ei niin ei Monesti olemme mieheni kanssa miettineet, että kuinka mukavaa olisi jos lasten äidin/miehen exän kanssa voisi käydä jtn järkeviä keskusteluja.

 

Näinhän se on MUTTA täytyisi ottaa huomioon myös se että nämä vastapelurit ovat vasta lapsia...

Exien pitäisi muistaa tämä myös.

 

ÄITIPUOLI!! ettekö nyt jumalauta voi haudata tuota sanaa jostain 1800-luvulta.
Ei sovi koko sana tähän päivään. Jos lapsen äiti kuollut ja lapsi asuu isän ja isän uuden puolison luona ja tämä haluaa olla äitimäinen lapselle, sitä voi korkeintaan käyttää !!
AAARGH
Isän uusi puoliso tai tyttöystävä mikä lie, on muuten sellainen jota kutsutaan nimeltä !

isän uusi puoliso, tulisitko tänne, isän uusi puoliso, voisitko antaa mehua, isän uusi puoliso minä tykkään sinusta, isän uusi puoliso vessa paperi on loppu

Juu kyllä
ja mikään naisystävä tai tyttöystävä en ole, olen naimisissa

 

Mä tulen kanssa toimeen mieheni lapsen kanssa, hän pitää minusta ja minä hänestä
Meillä ei enää mitään ongelmia ole
muoks meillä sanotaan ihan sisarukset, mieheni lapsi on sisko pojilleni ja tyttärelleni.
Olen myös väleissä exäni kanssa ja ystävystynyt hänen nykyisen vaimonsa kanssa

 

ÄITIPUOLI!! ettekö nyt jumalauta voi haudata tuota sanaa jostain 1800-luvulta.
Ei sovi koko sana tähän päivään. Jos lapsen äiti kuollut ja lapsi asuu isän ja isän uuden puolison luona ja tämä haluaa olla äitimäinen lapselle, sitä voi korkeintaan käyttää !!
AAARGH
Isän uusi puoliso tai tyttöystävä mikä lie, on muuten sellainen jota kutsutaan nimeltä !

isän uusi puoliso, tulisitko tänne, isän uusi puoliso, voisitko antaa mehua, isän uusi puoliso minä tykkään sinusta, isän uusi puoliso vessa paperi on loppu

Juu kyllä
ja mikään naisystävä tai tyttöystävä en ole, olen naimisissa

Näinpä, naimisissa ja yhteinen lapsikin on siunaantunut.

 

NIMELLÄ PUHUTTELU KOTIOLOISSA PALSTOILLA VOITTE OLLA ISÄN UUSI PUOLISO

 

Joo ei ole todellakaan helppoa olla "äitipuoli". Onneksi meidän uusperheessä on nykyään kaikki hyvin. Mutta alku oli vaikeaa, ja vaikeaa oli oppia myös rakastamaan miehen lasta. :wave:

 

NIMELLÄ PUHUTTELU KOTIOLOISSA PALSTOILLA VOITTE OLLA ISÄN UUSI PUOLISO

caps lock jäi päälle.

Kyllä mä edelleen täälläkin olen äitipuoli, koska sitä mä olen. Enemmän koen olevani äiti kuin uusi puoliso, olen äiti omilleni, olen äitihahmo mieheni lapsen ollessa täällä

 

Joo ei ole todellakaan helppoa olla "äitipuoli". Onneksi meidän uusperheessä on nykyään kaikki hyvin. Mutta alku oli vaikeaa, ja vaikeaa oli oppia myös rakastamaan miehen lasta. :wave:

Niin oli meilläkin hankalaa, onneksi ei enää

 

Joo ei ole todellakaan helppoa olla "äitipuoli". Onneksi meidän uusperheessä on nykyään kaikki hyvin. Mutta alku oli vaikeaa, ja vaikeaa oli oppia myös rakastamaan miehen lasta. :wave:

Niin oli meilläkin hankalaa, onneksi ei enää

Oikeastaan hankala on aika lievä ilmaisu. :snotty: Minusta ensimmäinen vuosi oli vaikeinta, sitten alkoi pikkuhiljaa luistaa paremmin.

 

Joo ei ole todellakaan helppoa olla "äitipuoli". Onneksi meidän uusperheessä on nykyään kaikki hyvin. Mutta alku oli vaikeaa, ja vaikeaa oli oppia myös rakastamaan miehen lasta. :wave:

Niin oli meilläkin hankalaa, onneksi ei enää

Oikeastaan hankala on aika lievä ilmaisu. :snotty: Minusta ensimmäinen vuosi oli vaikeinta, sitten alkoi pikkuhiljaa luistaa paremmin.

Meillä oli noin pari vuotta, mieheni lapsi kärsi hyvin paljon vanhempiensa erosta ja toivoi pitkän aikaa että vanhemmat palaavat yhteen.
Oma nykyisin keskimmäinen lapseni oli kanssa eräs ongelman aiheuttaja, ei hyväksynyt miestäni mutta sekin on jo historiaa.

 

Entisen mieheni nykyinen tuntuu ottavan poikamme todella hienosti huomioon, harmi vaan, että isää ei lapsi tunnu paljoa kiinnostavan. Mielelläni "äitipuolta" kiitäisin, mutta on tainnut exä niin tehokkaasti minusta myrkkyä levittää, etten uskalla edes harkita.

 

Joo ei ole todellakaan helppoa olla "äitipuoli". Onneksi meidän uusperheessä on nykyään kaikki hyvin. Mutta alku oli vaikeaa, ja vaikeaa oli oppia myös rakastamaan miehen lasta. :wave:

Niin oli meilläkin hankalaa, onneksi ei enää

Samoin, aluksi oli totuttelua puolin ja toisin. Ja jotta lapset kaiken myrkyttämisen alla kuitenkin tajuavat että tuo ihminen on ihan kiva, niin "äitipuoli" on siihen mennessä saanut tehdä tuplasti töitä tullakseen hyväksytyksi.

 

Minäkin tulen toimeen miehen pojan kanssa. Poika muutti meille omasta halustaan, vaikka tätähän ei koskaan lähiäitien mielestä voi tapahtua. Kuka lapsi haluaa muuttaa saman katon alle sen ilkeän isän uuden hyeenan kanssa, jos äidinkin kanssa voi asua? Näin kuitenkin pääsi käymään. Poika ei ole vuoteen halunnut nähdä äitiään. Vaikka sekin on varmasti minun syyni, kun olen lapsen manipuloinut äitiään vastaan.

Usein näissä lähiäitien kommenteissa paistaa läpi se, että isän uudella ei olisi mitään sananvaltaa lapsen kasvattamiseen. Perusteluna on se, että se ei ole sinun lapsesi. Kuitenkin, auta armias, kun tulee puhe lahjojen, vaatteiden ym. kulutustavaroiden hankinnasta lapselle, alkaa äitien paasaus siitä, että sinähän sentään olet äitipuoli, avaa kukkarosi nyt auliisti lapsen tarpeiden edessä. Isän "uuden" rahat kelpaavat, mutta henkinen panostus ei.

Lopuksi täytyy hieman ihmetellä, miksi aina nämä isän uudet suhteet kuulemma ovat uhka lapselle ja hänen sielulleen. Olemme olleet mieheni kanssa kohta kymmenen vuotta yhdessä, koko ajan yhdessä pysyen. Sillä välin äidillä on ollut meidän tietojemme mukaan kahdeksan eri "vakavaa suhdetta". Ja tässä ei ilmeisesti ole vielä edes kaikki, mikäli on uskominen lapsen kummitätiä. Eikö tuo äidin jatkuva ihmissuhderumba sitten vahingoita lasta? Onko isällä oikeus sitten estää lasta tapaamasta äitiään, jos "siellä on se äidin uusi huoripukki"?

Ja sitäkin olen miettinyt, kuinka kauan olen se isän _uusi_. Tosiaan kymmenen vuotta takana kohta, joko lakkaan olemasta uusi? Mieheni ja exänsä parisuhde kesti neljä vuotta, siitä huolimatta hän pitää itseään aina miehen varsinaisena, Oikeana Vaimona.

 

On ihana lukea täältä, että oikeasti on muitakin kuin niitä "ilkeitä äitipuolia", koska mulla on sellaisesta ihan hirveä kokemus.. Nyttemmin ei jaksa enää niin hirmuisesti kiinnostaa, annan mennä aina toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos kun käyn isän luona.
Äitini miesystävä taasen on aivan ihana ihminen. Hänellä ei omia lapsia ole siunaantunut, mutta munkin 1 vuotiaan kanssa leikkii ja touhuu niinkuin oma lapsenlapsi olis. Olen myös keskustellut hänen kanssaan hirveästi kaikista asioista ja voin pitää häntä "varaisänä". Häntä kiinnostaa aidosti meidän kuulumiset ja asiat. (toisin kuin omaa isääni välistä, tämän "uuden" vaimon takia).

Pitäkää kiinni asenteistanne, tuollaisia äitipuolia pitäisi olla enemmänkin..

 

Minäkin tulen toimeen miehen pojan kanssa. Poika muutti meille omasta halustaan, vaikka tätähän ei koskaan lähiäitien mielestä voi tapahtua. Kuka lapsi haluaa muuttaa saman katon alle sen ilkeän isän uuden hyeenan kanssa, jos äidinkin kanssa voi asua? Näin kuitenkin pääsi käymään. Poika ei ole vuoteen halunnut nähdä äitiään. Vaikka sekin on varmasti minun syyni, kun olen lapsen manipuloinut äitiään vastaan.

Usein näissä lähiäitien kommenteissa paistaa läpi se, että isän uudella ei olisi mitään sananvaltaa lapsen kasvattamiseen. Perusteluna on se, että se ei ole sinun lapsesi. Kuitenkin, auta armias, kun tulee puhe lahjojen, vaatteiden ym. kulutustavaroiden hankinnasta lapselle, alkaa äitien paasaus siitä, että sinähän sentään olet äitipuoli, avaa kukkarosi nyt auliisti lapsen tarpeiden edessä. Isän "uuden" rahat kelpaavat, mutta henkinen panostus ei.

Lopuksi täytyy hieman ihmetellä, miksi aina nämä isän uudet suhteet kuulemma ovat uhka lapselle ja hänen sielulleen. Olemme olleet mieheni kanssa kohta kymmenen vuotta yhdessä, koko ajan yhdessä pysyen. Sillä välin äidillä on ollut meidän tietojemme mukaan kahdeksan eri "vakavaa suhdetta". Ja tässä ei ilmeisesti ole vielä edes kaikki, mikäli on uskominen lapsen kummitätiä. Eikö tuo äidin jatkuva ihmissuhderumba sitten vahingoita lasta? Onko isällä oikeus sitten estää lasta tapaamasta äitiään, jos "siellä on se äidin uusi huoripukki"?

Ja sitäkin olen miettinyt, kuinka kauan olen se isän _uusi_. Tosiaan kymmenen vuotta takana kohta, joko lakkaan olemasta uusi? Mieheni ja exänsä parisuhde kesti neljä vuotta, siitä huolimatta hän pitää itseään aina miehen varsinaisena, Oikeana Vaimona.

Itse exänä ajattelen että se on lapsilleni hyvinkin positiivinen juttu jos heidän elämässään on monta rakastavaa ihmistä, koen heidän äitipuolensa tähän joukkoon mukaan ja monesti puhumme puhelimessa ja mietimme asioita yhdessä. Olen iloinen siitä että lapsillani on niinkin ihana äitipuoli