äitipuoli?

  • Viestiketjun aloittaja tämmönen
  • Ensimmäinen viesti
tämmönen

olen seurustellut poikaystäväni kanssa kohta vuoden. Kuukauden seurustelun jälkeen, poikaystäväni sai kuulla exältään että tämä on paksuna ja lapsi on todennäköisesti hänen. poikaystäväni kertoi asiasta minulle heti mikä oli hyvä juttu.

piokaystäväni ja tämän exän suhde oli loppu vaiheessa onoff-meininkiä ja lopullisen eron jälkeen kului noin pari viikkoa kunnes aloimme seurustella. Heidän suhde kaatui siihen että aikaa oli kummallakin suhteeseen panostamiseen vähän. he erosivat kuitenkin ystävinä ja välit ovat edelleen asialliset.

Aluksi mietin sitä asiaa että poikaystäväni olisi mahdollisesti tulossa isäksi. miten se vaikuttaisi meidän suhteeseen joka on vasta alulla? rakastaako mieheni minua vai haluaako palata exänsä kanssa yhteen? olenko valmis elämään suhteessa johon liittyy myös lapsi? mikä on oma roolini tässä asiassa? olen vasta 21v. joten "äitipuolen" rooli ei kuulostanut hyvältä.

mieheni sai minut kuitenkin vakuuttuneeksi siitä että rakastaa minua eikä halua palata exänsä kanssa yhteen.

mitä enemmän aikaa kului ja lasketun ajan lähestyessä, ajatukset palasivat taas siihen muksuun. teenkö sittenkin oikein kun jatkan suhdetta? poikaystäväni asuu useamman kilometrin päässä joten emme edes nää kuin vaan n. kolmen viikon välein.

poikaystäväni ei kerro oma-aloitteisesti asiasta mitään vaan minun pitäisi osata kysyä. olen sanonut että pitää minut ajan tasalla mutta silti joudun itse kysymään tilanne raportteja häneltä.

minulla oli vuoden alussa pidempi työssäoppimis jakso ja asuin hänen luonaan tämän ajan. sinä aikana minusta tuli täysi hermoraunio, en nukkunut kunnolla, itkin lähes koko ajan, mikään ei tuntunut kiinnostavan sillä ajatukset pyöri koko ajan siinä tulevassa muksussa.

suurimman osan tiedoista olen saanut lukemalla poikaystäväni viestit jotka tämän exä oli lähettänyt. tiedän ettei tämä ole oikein mutta ei jaksa koko ajan olla kyselemässäkään ja oikeita kysymyksiä on vaikea löytää.

lapsi syntyi ja poikaystäväni unohti mainita asiasta minulle. sain tiedon vasta noin pari viikkoa taphtuneesta lukemalla taas viestit.

nyt on isyydenselvitys käynnissä ja odotellaan tuloksia. pitkään olin epävarma siitä, haluanko jatkaa suhdetta ja epätietoisuus kaikesta lapseen liittyvästä vaivasi. en oikeen tiedä omaa paikkaani asiassa ja tunnen oloni ulkopuoliseksi. kun kysyn jotain asiaan liittyvää kuten mitä lastenvalvojalla oli puhuttu, vastaus on vain että ei oikeestaan mitään. tämmönen ärsyttää eikä helpota oloa yhtään. poikaystäväni myös sanoi minulle ettei lapsi vaikuta minun elämääni mitenkään mutta perui puheensa kun kerroin että se lapsi vaikuttaa hänen elämäänsä ja se mikä vaikuttaa hänen eläämsä, vaikuttaa myös omaan elämääni.

mietin myös sitä että jos exä on hankkiutunut raskaaksi tahallaan, semmosia naisiakin kun löytyy. puhuin tästä poikaystäväni kanssa mutta hän ei usko että näin olisi. poikaystäväni pitää lasta vahinkona mutta on silti lupautunut kantamaan vastuun teoistaan.

lapsen ristiäisiin poikaystäväni ei mennyt vaan tuli viikon lopuksi minun luokse. tuli vähän syyllinen olo mutta eihän ole edes varmaa että lapsi on hänen joten kaippa se on siksi ihan ymmärrettävää jättää ristiäiset väliin?

omat vanhempani ovat eronneet kun olin lapsi ja siitä lähtien on isäni luvannut kaikenlaista mutta ne ovat jääneet vain lupauksiksi. tämän takia luottamus miehiä kohtaan on aika vähäistä eikä tilannetta helpota yhtään se että poikaystäväni on aika vaisu asian suhteen. se että olen itse avioero lapsi niin voin hyvinkin kuvitella miltä lapsesta tuntuu kun molemmat vanhemmat eivät ole koko ajan läsnä.

en oikeen tiedä kenelle asiasta puhuisin kun en tiedä ketään kenellä olisi vastaava tilanne. yleensä kun "uusio"perheet syntyy avioeron takia.

poikaystäväni ei ole vieläkään kertonut exällensä että seurustelee, exä ei siis tiedä minusta mitään. mielestäni olisi aika reilua häntä kohtaan että hän tietäisi.

omille vanhemmilleen poikaystäväni ei aio lapsesta kertoa.

nyt on pikku hiljaa olo helpottunut ja luottamus poikaystävääni kohtaan alkaa löytyä. rakastan häntä ja hän minua, siitä olen varma. asialle on vain annettava aikaa ja tilaa. kumma kyllä oloa helpotti se että sain tiedon siitä että poikaystäväni haluaa lapsia minun kanssa. tiedon jälkeen ei ahdistanut enää yhtään niin paljon kuin aikaisemmin.

meidän suuhteeseen vaikuttaa myös se että meillä on 11 vuoden ikäero. se ei ole ennen haitannut mutta nyt kun hänestä on mahdollisesti tulossa isä, se tekee hänestä "aikuisen" ja korostaa ikäeroamme vielä enemmän.


ärsyttää kun ei voi muutakuin antaa ajan kulua ja katsoa mitä tapahtuu.
olen tehnyt selväksi että äitipuoli en aijo olla sillä äiti lapsella on jo. yritän pitää ystävälliset välit lapsen äitiin mikäli se vain on mahdollista. en ole äitiä vielä nähnyt mutta kun se hetki tulee, YRITÄN käyttäytyä vaikka sisällä kiehuu.

ei ollut nyt mitenkään selvästi kerrottu asia mutta toivottavasti siitä jotain ymmärsi=).
toivon ettei se kuka tämän nyt jaksoi ja viitsi lukea, ei pitäisi minua ihan naiivina ikäni takia. nämä ovat kuitenkin minun mietteitä ja tunteita asiasta. on totta että ei minulla elämänkokemusta kauheasti ole mutta silti oikeus omiin mietteisiin.
 
uusio-äippä
:)

Moi


Olet vielä kovin nuori ja jotenkin tuntuu ,että sinulta menee kauheasti energiaa ja aikaa asian vatvomiseen.
Jos olisin äitisi neuvoisin sinua unohtamaan miehen. Tiedötkö,että mies on elatusvelvollinen lapsesta,jos hän osottautuu isäksi? Se on selvää riihikuivaa rahaa kerran kuussa noin 100-200 ?/ kk.Se on pois myös teidän yhteisestä taloudesta,jos muutatte yhteen.
Mustasukkaisuus voi yllättää ja äitipuolena olo on kaikkea muuta kuin ruusuista.
Kehotan sinua harkitsemaan vakavissasi,jos mies osottautuu lapsen isäksi.
 
Vaatii todella paljon sulta ymmärrystä ja hyväksyntää miestäs kohtaan tilanteessa mikä on todella myllertävää hälle..Jos mies aikoo olla lapselle sitä mitkä oikein on-eli isä,niin jos oot miehes kans niin kyllähän sä jonkunlainen äitipuoli väistämättä oot..

Joo,annan kans samanlaisen neuvon et mieti todella tarkkaan et jaksatko-haluatko.. Hyväksytkö..Tilanne tulee kuitenkin aina olemaan tuollanen,et lapsi on olemassa
 
Kuuntele sydämesi ääntä... jos rakastat häntä niin pysy hänen kanssaan. Poikaystäväsi on kunnon mies kun kantaa lapsesta vastuun. Mitä merkitystä on 100-200 ? elatusmaksuilla jos rakastatte toisianne?
Jos ja kun vauva on teidän luona niin hän oppii tuntemaan sinut ja huomaat että sinä olet myös tärkeä hänelle, mikään ei voita sitä tunnetta kun vauva hymyilee sinulle ensi kertaa. Mitä väliä sillä vaikka se ei olekaan sinun?
Näytä kaikille epäilijöille olevasi aikuinen nainen ja hyväksy tilanne sellaisena kuin se on. Poikaystäväsi tulee vielä arvostamaan sinua sen vuoksi. Jos hän olisi halunnut olla lapsen äidin kanssa niin hän olisi sen tehnyt.
Ja mitä ikinä tapahtuukin niin muista että vauva on aina syytön.
Tseppiä sinulle !
 
\
Alkuperäinen kirjoittaja 04.05.2007 klo 18:13 uusio-äippä kirjoitti:
:)

Moi


Olet vielä kovin nuori ja jotenkin tuntuu ,että sinulta menee kauheasti energiaa ja aikaa asian vatvomiseen.
Jos olisin äitisi neuvoisin sinua unohtamaan miehen. Tiedötkö,että mies on elatusvelvollinen lapsesta,jos hän osottautuu isäksi? Se on selvää riihikuivaa rahaa kerran kuussa noin 100-200 ?/ kk.Se on pois myös teidän yhteisestä taloudesta,jos muutatte yhteen.
Mustasukkaisuus voi yllättää ja äitipuolena olo on kaikkea muuta kuin ruusuista.
Kehotan sinua harkitsemaan vakavissasi,jos mies osottautuu lapsen isäksi.
Ja heti tuli luultavasti äitipuolen suusta että silloin joutuu maksaa elareitakin ja se on teiltä pois!! halooo
 
tämmönen

tiedän että hän on elatusvelvollinen. ajattelin katsoa miten asiat etenee ja sen mukaan teen päätöksen jatkaako suhdetta vai ei. ei tässä vielä ole ainakaan semmoista hätää,kai?

asioilla on kuitenkin tapana järjestyä aina jotenkin joten eiköhän aika näytä mitä tulee tapahtumaan.

pidän itse lapsista joten siinä mielessä nou hätä. ja lapsi kun ei ole ns. avioerolapsi niin ehkä tilanne on hieman helpompi.
 
uusio-äippä
Sitä ei voi tietää etukäteen,miten äitipuolen rooli sopii juuri sinulle.
Tiedän,että siinä riiittää yllättäviä kuvioita ja haastetta,mihin et joudu ydinperheessä. =)
 
uusäiti kans
Mutta äitipuolien roolit on joka perheessä niin kovin erilaiset. Toisissa saa ja pitää olla enemmän "käsillä" ja ottaa enempi äitiroolia ja toisissa tapauksissa riittää että on ns. isän puoliso joka on kokoajan vierellä ja tietenkin auttaa ja tukee. Kaikissa tapauksissa äitipuolen rooli ei ole niin kovin "iso ja merkittävä" miltä se vaikuttaa. Minun tapauksessa olen nimenomaan "vain" isän puoliso, ei sillä että en olisi valmis olemaan enemmän, mutta annoimme koko uusperhe-kuvion ns. muokkautua itsestään ja katsoa miten kenenkin roolit asettuvat luonnollisesti. Lapsi on toisinaan kutsunut minua äidiksi ja on näin saanut tehdä ilman minkäänlaista kommentointia ja hälyä, yleensä kutsuu vain nimeltä. Tosin lapsi tietää että meidän kaikkien yhteisessä kodissa totellaan sekä minua että isää, ja ongelmien kanssa voi myös minun luo tulla. Periaatteessa käyttäydyn kuten äiti, pesen ja ruokin ja huolehdin lapsesta, halailen ym ilman että varsinaisesti lapsen äiti olen. Lapsi ymmärtää että olen vahvasti hänen elämässä, mutta isä on isä ja hänellä päävastuu lapsesta vaikka kaikki yhdessä perhe muodostetaan!
 
Uskon, että ajatuksesi ovat sekaisin ja ristiriitaiset. Harvapa tuollaisesta tiedosta riemastuisi. Mielestäni teillä on tosi hyvät mahdollisuudet selvitä tilanteesta, lapsenkin opit tuntemaan pienestä pitäen, mikä varmasti helpottaa. Se vähän ihmetyttää, ettei miehesi kertonut sinulle lapsen syntymästä. Mikä tarve hänellä on pimittää asioita? Oma mieheni oli suhteemme alussa aika samanlainen, kaiken tiedon joutui väkisin puristamaan, ja ne olivat kuitenkin asioita, jotka liittyivät minunkin elämääni. Meidän tapauksessamme mies ei todellakaan haikaillut exänsä luokse takaisin, toivon, että sinäkin voit miehen sanaan luottaa.
 
Minusta tuli vara äiti (inhoan tuota äitipuoli-sanaa,tulee mieleen lumikki ja paha äitipuoli...)20-vuotiaana 3- ja 7-vuotiaille pojille. Täytyy myöntää, että alussa oli aika raskasta. Kaverit olivat jaksamisestani huolissaan ja välillä se olikin tosi rankkaa. Vaikeuksien kautta voittoon niin kuin sanotaan =) Tämmöiseen suhteeseen ryhtyminen vaatii voimia ja tietynlaista luonteen lujuutta. :hug:
 
HMM
niinkun moni totes.. kuuntele sydäntä! musta tuli talon emäntä (meillä ei oo käytetty mitään äiti johteista sanaa musta.. johtuu varmaan siitä että tytöllä on niin vahva side äitiinsä ettei hän hyväsyis kovin mielellään että mua puhuteltas millään sanalla jossa sana "äiti" esiintyy) jo 18 vuotiaana. mieheni on mua 9 vuotta vanhempi ja hänellä on lapsi. mä tiesin jo ennen ku ees oltiin ekaa kertaa "reffeillä" että näin on ja tulee olemaan. kyllähän sitä sillon mietti että onko siihen valmis.. mutta mulla rakkaus vei voiton. helppoa ei oo ollu.. mutta joka kerta kun tyttö on meillä niin helpompaan suuntaan ollaan menossa. mulla päätökseen varmasti vaikutti sekin että mä olen itse olu n. 1v kun mun vanhemmat on eronnu. oma biologinen isäni ei ole halunnut vastuutaan kantaa minusta joten mulla on kasvatti isä ollut isossa roolissa. eli itellä on takana onnistunut isäpuolisuhde ja siltä pohjalta uskalsin helpommin lähteä rakkauden vietäväksi. ja päivääkään en oo katunu. tammikuussa me saimme mieheni kanssa ensimmäisen yhteisen lapsemme ja nyt minäkin olen äiti. meillä on ainakin mennyt niin että lapsi ei oo vaikuttanu suhteeseen mutta ex on. eli musta useemmin sen tilanteen tekee hankalaksi aikuiset eikä suinkaan se lapsi.

alottaja! päätöstäsi tehdessä ole "itsekäs"! älä ajattele miten asian pitäs mennä vaan tee päätös jonka kanssa SUN on hyvä elää ja olla sinut. tsemppiä!
 
niin juuri
\
Alkuperäinen kirjoittaja 12.05.2007 klo 22:00 hmm kirjoitti:
alottaja! päätöstäsi tehdessä ole "itsekäs"! älä ajattele miten asian pitäs mennä vaan tee päätös jonka kanssa SUN on hyvä elää ja olla sinut. tsemppiä!
Minusta tämä on hyvä neuvo. Se, että "näytän muille että pärjään ja selviän", saattaa myöhemmin osoittautua että onkin hankannut päätään seinään ja tehnyt väärää ratkaisua. Esim. jos suhde osoittautuu mahdottomaksi.
Kyllä suhteessa pitää sen verran itsekäs olla, että jos on paha olla koko ajan, jos on liikaa asioita, joihin ei itse voi vaikuttaa, ja tulee tunne ettei elä omaa elämäänsä, "tämä ei ole minun elämäni, en halua siltä tätä", niin kannattaa lähteä eikä jäädä siihen vain siksi, että on päättänyt tai haluaa näyttää muille tms.

Miehen kommentti, ettei aio esitellä lasta vanhemmilleen kuulostaa minusta lapselliselta. Kypsymättömältä. JOs mies on lapsen isä, hänen vanhempansa ovat isovanhempia tälle lapselle !!!!

Miten mies on päättänyt hoitaa näitä isän velvotteita, eli miten käytännössä ottaa vastuuta lapsesta? Maksaa vain sovitut elarit? Entäs tapaamiset? Kesälomat? Talvilomat? Lapsi mukaan vai ilman lasta?

Pienen vauvan kanssa tutustumista on aloitettava vähän kerrallaan, lyhyin tapaamisin ja lyhyin aikavälein. Ja tuskin kukaan äiti jättää pientä vauvaa hoitoon kellekään, niin että itse on pois, en itse ainakaan vastaavasa tilanteessa esim. pariksi tunniksi jättäisi kuin todella luotettavalle henkilölle, esim. lapsen omalle isälle, joka myös elää ja asuu minun kanssani, en millekään eroetäisälle.. Minun näkökanta siis, tämän tapauksen äiti voi olla toista mieltä.

Ap on oikeassa; lapsen elämä ja lapsen olemassaolo vaikuttaa monin tavoin myös hänen elämäänsä, vaikuttaaahan se miehenkin elämään!!!

Mietittävää on ja paljon. Asiaa ja tilannetta helpottaisi jos mies suostuisi puhumaan sinun kanssasi asiasta, jakamaan sen. Siis ihan vapaaehtoisesti.
 

heips,

rekisteröidyin ja tottelen nyt nimeä lemmuAmmu (ennen tämmönen).

tällä hetkellä menee taas hyvin. en enää jaksa murehtia ja miettiä asiaa vaan annan ajan näyttää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

mies oli viime viikolla isyystestissä ja nyt odotellaan kuukausi tuloksia.

mies on sitämieltä että rupeaa paremmin miettimään tilannetta vasta kun testin tulos osoittaa että on isä. tällä hetkellä pitää mua paljon tärkeempänä kuin sitä lasta ja aikoo kuulemma näin tehdä jatkossakin. hänellä ei kuulemma ole mitään tunne sidettä siihen lapseen ja kai se näin onkin, eihän hän ole ollut raskaus-aikana mukana.

Lapsi tulee 99,9% todennäköisyydellä asumaan äitinsä luona ja mieheni käy joskus katsomassa lasta. mitään ihmeempää "sidettä" hän ei kuulemma aio rakentaa vaan aika pitkältiä toimia "maksan vai elarit" -periaatteella. tämä ainakin sen aikaa kun lapsi on vielä vauva.

lapsen äiti on ymmärtääkseni aika pitkälti samoilla linjoilla asian suhteen.

mutta kattellaa kui täs käy
 
äitipuoli
Voi että älä lähde tuohon!!! Olen nyt 25v mutta mieheni tapasin 20v hänellä oli 3v lapsi. Ja nyt kahden lapsen äitinä+ erityislapsen äitipuolena sanoisin jos olisin tiennyt mitä tulevaisuus tuo niin olisin kiertänyt kaukaa mieheni lasteni isän.

Harmi filmiä ei voi kelata alkuun ja näillä eväillä on elettävä.. Ole fiksu ja kuoleta tunteesi miestä kohtaan vielä kun et ole kaulaa myöten #&%?$!*.

Ajattele et tule ikinä saamaan ydinperhettä jos jatkat miehen kanssa? Ydinperheessä on vähemmän ongelmia. Ei ole elatusapu ongelmia. Tapaamis taisteluja. Exän sotkuja tai että exä yrittää vesittää teidän suunnitelmia lapsen varjolla. Aina se lapsi tulee siinä olemaan.. VOI ÄLÄ TEE SITÄ VIRHETTÄ!!! TURHA SITTEN KATUA KUN ON P.....AT HOUSUSSA..

Oikeasti se lapsi on aina siinä ja elämä pyörii aina lasten mukaan. Voimia sinulle sitä tarvitset, jos uusioäidiksi haluat. Olet nuori matkustele nauti nuoruudesta koska sitä et enää takaisin saa ällä heitä elämäsi parhaita vuosia murehtimiseen. Kesä on tulossa nauti siitä...

 
äitipuoli
\
Alkuperäinen kirjoittaja 26.05.2007 klo 07:50 äitipuoli kirjoitti:
Voi että älä lähde tuohon!!! Olen nyt 25v mutta mieheni tapasin 20v hänellä oli 3v lapsi. Ja nyt kahden lapsen äitinä+ erityislapsen äitipuolena sanoisin jos olisin tiennyt mitä tulevaisuus tuo niin olisin kiertänyt kaukaa mieheni lasteni isän.

Harmi filmiä ei voi kelata alkuun ja näillä eväillä on elettävä.. Ole fiksu ja kuoleta tunteesi miestä kohtaan vielä kun et ole kaulaa myöten #&%?$!*.

Ajattele et tule ikinä saamaan ydinperhettä jos jatkat miehen kanssa? Ydinperheessä on vähemmän ongelmia. Ei ole elatusapu ongelmia. Tapaamis taisteluja. Exän sotkuja tai että exä yrittää vesittää teidän suunnitelmia lapsen varjolla. Aina se lapsi tulee siinä olemaan.. VOI ÄLÄ TEE SITÄ VIRHETTÄ!!! TURHA SITTEN KATUA KUN ON P.....AT HOUSUSSA..

Oikeasti se lapsi on aina siinä ja elämä pyörii aina lasten mukaan. Voimia sinulle sitä tarvitset, jos uusioäidiksi haluat. Olet nuori matkustele nauti nuoruudesta koska sitä et enää takaisin saa ällä heitä elämäsi parhaita vuosia murehtimiseen. Kesä on tulossa nauti siitä...
jatkan vielä... Ajattele jos miehesi HYLKÄÄ oman lapsensa niin miten sinun voi tulevaisuudessa käydä.. Eikö jokaisella lapsella ole oikeus tutustua isään muuta kun rahalla.. Mietippäs nyt??? Kierrä kaukaa toi mies ei vaikuta hyvältä, mutta tulet sen huomaamaan.. Olet vielä kovin nuori ja naiivi niin kuin minäkin olin ja nyt itkeskelen täällä.. ns. vanhempana ja viisaampana, mutta jokaisen täytyy käydä se kantapäänkautta.. toivotaan että lapsi ei ole miehen jos ajattelee noin kovin on mieskin lapsen kengissä.. Sano mun sanoneen tuosta ei hyvälaula kellekkään
 
Heippa!

Tosiaan tuloksia kannattaa odottaa. Mutta tuosta muistuu niin hyvin mieleen ystäväni tapaus. Hän sai nuorena lapsen, isän kanssa erottu jo odotuksen aikana. Silloin isä suunnitteli joskus silloin tällöin näkevänsä. Pari vuotta menikin ilman näkemisiä. Joten isä-lapsi-suhde ei ollut vahva, mutta silti nyt mies päättänyt, että haluaa ryhtyä näkemään lasta viikonloppuisin itsellään. Joten se kannattaa noissa muistaa, että mikään ei ole koskaan varmaa. Ei edes se miten alussa sovitaan tapaamisista jne, koska aina voi sattua vaikka mitä elämän aikana. Jommalle kummalle vanhemmista voi sattua jotain siten ettei nykyinen tapaamismenettely enää sovikaan tai joku voi ryhtyä haluamaan nähdä enemmän/vähemmän kuin ennen.

Tässäkin tapauksessa varmasti ei olisi isä osannut kuvitellakaan haluavansa nähdä lasta sen enempää, mutta niin ne asiat voi aina muuttua. Se seikka kannattaa tiedostaa aina. Itselläkin tämä täytyy aina muistaa sillä olosuhteet voi aina muuttua - halusi tai ei.
 
tulokset tuli tossa pari viikkoa sitten ja positiivisethan ne oli eli poikaystäväni on nyt isä.

ensi reaktio oli kummallakin vähän että "oho" mutta siihen oltiin onneksi jo asennoiduttu joten kauhean iso ylläri ei isyys ollut.

huoltajuus on lapsen äidillä joten isä maksaa elarit (150? kk) tapaamisista ei luultavastikaan tule mitään ongelmia mutta eihän sitä ikinä tiiä, kui käy.

poikaystäväni yrittää saada mut tapaamaan exänsä mutta eipä mulla sille taida mitään sanottavaa olla. ainoastaa olisi ihan kiva nähä, minkälainen henkilö on kyseessä.

tässä eletään päivä kerrallaan ja kattellaan kui pääsee käymään.

hyvät kesän jatkot kaikille!! :p
 

Yhteistyössä