Menu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Menu
ETUSIVU
KESKUSTELUT
Aihe vapaa
Lapsen saaminen
Vauva ja taapero
Lapset ja teinit
Perhe-elämä
Seksi
Seksinovellit ja eroottiset tarinat
KÄYTTÄJÄT
OHJEITA
Kirjaudu
Rekisteröidy
Hae
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Hae vain otsikoista
Käyttäjältä:
Kaksplussan Keskustelupalsta
Kirjaudu
Kaksplus
VAUVAHAAVEET
Hedelmällisyys
Lapsettomuus
Adoptio
Ovulaatiolaskuri
RASKAUS
Raskaus viikko viikolta
Synnytys
Synnytystarinat
Raskauslaskuri
VAUVA
Imetys ja vauvan ruoka
Vauvan kehitys
Vauvan terveys
Nimikone
LAPSI
Lapsen kehitys
Lapsen terveys
Pituuslaskuri
PERHE-ELÄMÄ
Ruoka
Vaatteet ja varusteet
Koti
Vapaa-aika
Parisuhde
Työ ja raha
VANHEMMUUS
Kasvatus
Vanhemman terveys
Minun tarinani
LASKURIT
Ovulaatiolaskuri
Raskauslaskuri
Raskaus viikko viikolta
Kiinalainen syntymäkalenteri
Nimikone
Pituuslaskuri
PODCAST
KILPAILUT
BLOGIT
Perhe-elämä
Äitipuoli
JavaScript is disabled. For a better experience, please enable JavaScript in your browser before proceeding.
Vastaa viestiketjuun
Muistiinpanot
<p>[QUOTE="exä ja nyxä, post: 2130842"]</p><p>Suomen uusperheellisten liiton sivuilla on keskustelupalsta, jossa voi vaihtaa ajatuksia. Uusperheitä on niin monenlaisia. Sieltä saa myös asiallisia ajatuksia ja kommentteja, siellä on äitejä ja äitipuolia joilla on pitkäkin uusprehtausta ja monenlaista kokemusta kertynyt matkan varrelle. </p><p>Tosin ko. palstalle pitää sitten kirjautua, mutta se ainakin takaa asiallisemman keskustelun, vaikka kyllä sielläkin välillä "riidellään", intetään ja ihmetellään.</p><p></p><p>Olen itse (taas) uusperhe-elämän keskiössä. Minulla on omia lapsia, jotka ovat tosin jo täysi-ikäisiä. Miehen lapset tulevat tapaamiselle ja kesälomalle sovitusti ja pitkän hyvän jakson jälkeen nyt kesäloman loppumetreillä meillä repesi mieletön riita. Minusta tulee sellainen sadun hirviö-äitipuoli. '</p><p>En kuitenkaan koe olevani mikään "äiti" mieheni lapsille, en pidä äitipuoli -nimityksestä. </p><p></p><p>Välillä minusta tuntuu aika tyhjentävältä, turhauttavalta kaikki se, mitä teen lasten eteen ja hyväksi. Vaikka olisin miten kiva ja hyvä ja mukava ja ajattelisin kaiken aikaa heidän parastaan ja toteuttaisinkin sen sitten, se hyvä ei koskaan tule minulla millään tavalla "takaisin". SItten miettii, että miksi minun pitäisikään..</p><p>En ikinä pääse näiden lasten rippijuhliin. En pääse edes koulun kevätjuhliin tai joulujuhliin katsomaan kun he esiintyvät. En saa olla mukana millään tavalla heidän oikeassa arjessa. </p><p>No, ei saa mieskään = lasten isä, mutta .. jos lasten isä olisi siellä, lapset ilahtusivat. Tosin taustalla olisi myös pelko, että äiti näkee ja alkaa huutamaan sitten lapsille: te pyysitte isänne ja kraak-kraak! Minun läsnäololla ei olisi samaa painoarvoa lapsille. Olen sillä tavalla kuitenkin yhdentekevä. </p><p>En myöskään koskaan tule saamaan mitään kiitoskortteja. </p><p></p><p>Jos ja kun omille lapsille olen kiva tai inhottava: jaan kotitehtäviä, sanktioita, hermotun ja karjun, he kuitenkin huomaavat myös sen hyvän vähintään pari kertaa vuodessa lykkäämällä äitienpäiväkortin ja antamalla jonkinalisen joululahjan. </p><p>Se on aina yhtä liikuttavaa. </p><p>Etälapsilta en tätä tule ikinä saamaan, vaikka miten kiva olisin. Sen sijaan kun komennan tai hermotun, se peittoaa ihan kaiken siihenastisen kivan.. </p><p>En minä tarkoita että lasten pitäisi mitään glooriaa ja kiitosvirttä kaiken aikaa, lapsethan pitävät aina kaikkea itsestäänselvyytenä, mutta... en osaa selittää sitä, kuulostankin varmaan sekavalta. </p><p></p><p>Ei tämä osa helppo ole, vaikka niitä omia lapsiakin on. </p><p>Äitiys ja vanhemmuus on tunne ja olotila, johon kasvetaan. Myös oman lapsen kohdalla ja nimenomaan oman lapsen kohdalla. Se on c vastuuta, oikeuksia, sitoutumuksia. </p><p>Viikonloppulasten kanssa asia ei ole näin yksioikoista. Ajattelen itse, että mitä pienempi lapsi, sen helpompi häneen on luoda kontakti ja tutustua ja kiintyä - etenkin jos lapsi asuu kokoaikaisesti saman katon alla. </p><p>Rakkautta ei kuitenkaan voi vaatia, ei pakottaa. Se tulee ajan myötä, vastuun ja yhdessäolon ja arjen myötä. Niin minä ajattelen. Jos tätä on vähän, tai jos tämän ei anneta kehittyä omaan tahtiin, vaan vaaditaan isoja asioita heti samantien, on kaikki paljon vaikeampaa. </p><p></p><p>Mies on sanonut, ettei miunun tarvitse rakastaa hänen lapsiaan tms., riittää että siedän heitä. Välillä olen tässä pitänyt heistä kovastikin. Välillä pelkkä sietäminenkin tekee tiukkaa. Juuri nyt ollaan tässä jälkimmäisessä tunnetilassa. </p><p></p><p>Aikuisen pitäisi ja plaaplaa, mutta ihminen minäkin vain olen. </p><p></p><p>Taidan saada aikamoisen ryöpytyksen päälleni, no, senkus sitten. </p><p></p><p>:flower:</p><p>[/QUOTE]</p>
[QUOTE="exä ja nyxä, post: 2130842"] Suomen uusperheellisten liiton sivuilla on keskustelupalsta, jossa voi vaihtaa ajatuksia. Uusperheitä on niin monenlaisia. Sieltä saa myös asiallisia ajatuksia ja kommentteja, siellä on äitejä ja äitipuolia joilla on pitkäkin uusprehtausta ja monenlaista kokemusta kertynyt matkan varrelle. Tosin ko. palstalle pitää sitten kirjautua, mutta se ainakin takaa asiallisemman keskustelun, vaikka kyllä sielläkin välillä "riidellään", intetään ja ihmetellään. Olen itse (taas) uusperhe-elämän keskiössä. Minulla on omia lapsia, jotka ovat tosin jo täysi-ikäisiä. Miehen lapset tulevat tapaamiselle ja kesälomalle sovitusti ja pitkän hyvän jakson jälkeen nyt kesäloman loppumetreillä meillä repesi mieletön riita. Minusta tulee sellainen sadun hirviö-äitipuoli. ' En kuitenkaan koe olevani mikään "äiti" mieheni lapsille, en pidä äitipuoli -nimityksestä. Välillä minusta tuntuu aika tyhjentävältä, turhauttavalta kaikki se, mitä teen lasten eteen ja hyväksi. Vaikka olisin miten kiva ja hyvä ja mukava ja ajattelisin kaiken aikaa heidän parastaan ja toteuttaisinkin sen sitten, se hyvä ei koskaan tule minulla millään tavalla "takaisin". SItten miettii, että miksi minun pitäisikään.. En ikinä pääse näiden lasten rippijuhliin. En pääse edes koulun kevätjuhliin tai joulujuhliin katsomaan kun he esiintyvät. En saa olla mukana millään tavalla heidän oikeassa arjessa. No, ei saa mieskään = lasten isä, mutta .. jos lasten isä olisi siellä, lapset ilahtusivat. Tosin taustalla olisi myös pelko, että äiti näkee ja alkaa huutamaan sitten lapsille: te pyysitte isänne ja kraak-kraak! Minun läsnäololla ei olisi samaa painoarvoa lapsille. Olen sillä tavalla kuitenkin yhdentekevä. En myöskään koskaan tule saamaan mitään kiitoskortteja. Jos ja kun omille lapsille olen kiva tai inhottava: jaan kotitehtäviä, sanktioita, hermotun ja karjun, he kuitenkin huomaavat myös sen hyvän vähintään pari kertaa vuodessa lykkäämällä äitienpäiväkortin ja antamalla jonkinalisen joululahjan. Se on aina yhtä liikuttavaa. Etälapsilta en tätä tule ikinä saamaan, vaikka miten kiva olisin. Sen sijaan kun komennan tai hermotun, se peittoaa ihan kaiken siihenastisen kivan.. En minä tarkoita että lasten pitäisi mitään glooriaa ja kiitosvirttä kaiken aikaa, lapsethan pitävät aina kaikkea itsestäänselvyytenä, mutta... en osaa selittää sitä, kuulostankin varmaan sekavalta. Ei tämä osa helppo ole, vaikka niitä omia lapsiakin on. Äitiys ja vanhemmuus on tunne ja olotila, johon kasvetaan. Myös oman lapsen kohdalla ja nimenomaan oman lapsen kohdalla. Se on c vastuuta, oikeuksia, sitoutumuksia. Viikonloppulasten kanssa asia ei ole näin yksioikoista. Ajattelen itse, että mitä pienempi lapsi, sen helpompi häneen on luoda kontakti ja tutustua ja kiintyä - etenkin jos lapsi asuu kokoaikaisesti saman katon alla. Rakkautta ei kuitenkaan voi vaatia, ei pakottaa. Se tulee ajan myötä, vastuun ja yhdessäolon ja arjen myötä. Niin minä ajattelen. Jos tätä on vähän, tai jos tämän ei anneta kehittyä omaan tahtiin, vaan vaaditaan isoja asioita heti samantien, on kaikki paljon vaikeampaa. Mies on sanonut, ettei miunun tarvitse rakastaa hänen lapsiaan tms., riittää että siedän heitä. Välillä olen tässä pitänyt heistä kovastikin. Välillä pelkkä sietäminenkin tekee tiukkaa. Juuri nyt ollaan tässä jälkimmäisessä tunnetilassa. Aikuisen pitäisi ja plaaplaa, mutta ihminen minäkin vain olen. Taidan saada aikamoisen ryöpytyksen päälleni, no, senkus sitten. :flower: [/QUOTE]
Esikatsele
Nimimerkki
Varmistus
Kuinka monta kirjainta on sanassa SISILISKO?
Lähetä vastaus
Uusimmat
Luetuimmat
Kuumimmat
Uusimmat
Näytä kaikki
1.
Annabethin siskolle nimi!
Eilen 23:39
vierailija
3 Viestiä
Aihe vapaa
2.
Tunnetteko pyhyyttä metsässä ?
Eilen 22:36
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
3.
Suomi vs Venäjä, näkökulma
Eilen 18:48
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
4.
Kilttimies ei käynyt omissa lakkiaisissa
Eilen 17:52
vierailija
13 Viestiä
Aihe vapaa
5.
Venäläinen ystävyys?
Eilen 15:33
vierailija
4 Viestiä
Aihe vapaa
6.
Suomen Yleisradio ja vasemmisto haluavat rajoittaa sananvapautta
Eilen 15:20
vierailija
2 Viestiä
Aihe vapaa
7.
Teinillä "lelu"
Eilen 14:57
vierailija
3 Viestiä
Lapset ja teinit
8.
Suomen tämän kevään älykkäimmän ylioppilaan mielestä pakkoruåtsi on aivan turhaa ajanhukkaa
Eilen 14:31
vierailija
5 Viestiä
Aihe vapaa
Kuumimmat
Näytä kaikki
1.
Aikamoinen puutarha
Latest: vierailija
3 min sitten
Aihe vapaa
2.
K/B-komposti
Latest: vierailija
51 min sitten
Aihe vapaa
3.
Runo itsemurhan tehneen muistoadressiin?
Latest: vierailija
Tänään 03:16
Aihe vapaa
4.
Top 2 ehdokkaat EU-vaaleissa ovat
Latest: vierailija
Tänään 03:01
Aihe vapaa
5.
Annabethin siskolle nimi!
Latest: vierailija
Tänään 02:33
Aihe vapaa
6.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi ihmiselle yöketju
Latest: vierailija
Tänään 02:16
Aihe vapaa
7.
Minkalainen tyäöpaikka on FAZER`?
Latest: vierailija
Tänään 01:33
Aihe vapaa
8.
Oravamusiikkia
Latest: Johnny Appleseed
Tänään 01:21
Aihe vapaa
Yhteistyössä
Perhe-elämä
Äitipuoli
Ylös
Bottom
+ Aloita uusi keskustelu