Äitini pilasi vauvaonneni

Mulla on pieni vauva, samaten siskollani. Äitini on hössöttänyt kuinka ihana siskon vauva on aivan tämän syntymästä saakka. Kun olemme olleet käymässä äitini luona, hän ei muusta puhu kuin siskon vauvasta. Kertaakaan ei ole sanonut mun vauvaani söpöksi tai ihanaksi. Katsoo sitä vaan pettyneenä, kun ei sille tullukkaan niitä ruskeita silmiä, eikä se ollutkaan sen näköinen kuin hän kuvitteli tämän olevan..Kysyin sitten lapsellisuuksissani että no onko tämä mun vauva yhtään ihana, niin äiti sanoi suoraan että No ei se oikeen oo, kun se on noin vastasyntyneen näköinen! Kovasti kehui siskon vauvaa jo vastasyntyneenäkin.

Pahoitin tästä mieleni niin, että se on vienyt ilon vauvastani. Tiiän, että pitäis olla ilonen kun on terve lapsi, mutta nyt mä koko ajan mietin, että mun vauva on ruma, kun sitä katson..

 

Olisin varmaan sanonut äidille että haistaa paskan ja lähtenyt himaan mutta vauvasta iloitsisin valtavasti edelleen.

 

No vähästäpä sinun vauvaonnesi on kiinni jos sen noin helposti pystyy pilaamaan. Mun ei ole koskaan tarvinnut kysellä muiden mielipiteitä vauvoistani, mulle ne ovat olleet heti maailman ihanimmat. Se mitä muut niistä ajattelee ei ole tärkeää.

 

joo, mä en pitäis enää yhteyttä moiseen mummiin!

 

Näitä kun lukee, kyllä pistää aina ihmetyttämään, millaisia sukulaisia ihmisillä on ja miksi ihmeessä ollaan väleissä näihin tyyppeihin! Ei meidän suvussa kukaan tuollaisia sammakoita päästele suustaan, ja jos päästelisi, ei tarvitsisi olla sen jälkeen missään tekemisissä.

 

Miten voi olla noin tunnevammainen äiti sulla!!

Itse kyll loukkaantuisin todella pahasti tuollaisesta käytöksestä, en antaisi anteeksi helpolla. Siinä saisi äiti ihmetellä miksei tytär ja lapsenlapsi halua enään käydä vieraisilla...

 

Unohda typerä äitisi. Älä edes vie näytille vauvaa, jos pystyt olla menemättä tai ottamatta häntä kylään. Jopa on pinnallinen ihminen! Ota vähän etäisyyttä, josko itsekin tajuaisi.

Sulla on juuri se susta syntynyt ihme! Teille se on maailman suloisin ja kaunein varmasti. Älä anna tuollaisten naurettavuuksien pilata sitä. Ja äitilles voit sanoa, että vauvat nyt yleensä on vastasyntyneen näköisiä.

 

No vähästäpä sinun vauvaonnesi on kiinni jos sen noin helposti pystyy pilaamaan. Mun ei ole koskaan tarvinnut kysellä muiden mielipiteitä vauvoistani, mulle ne ovat olleet heti maailman ihanimmat. Se mitä muut niistä ajattelee ei ole tärkeää.

Arvasin, että saan tällaisia kommentteja. Minkäs minä sille voin, että tunnen näin. Mieli herkillä muutenkin synnytyksen jälkeen, ja sitten oma äiti on naama norsunvitulla kun ei tullu mieleistä lastenlasta.

Onneksi sulla on niin hyvä itsetunto, että uskallat tulla lyömään lyötyä.

 

Ihan kamala äiti sinulla! Minä varmaan loukkantuisin tuommosesta iäksi!

 

Sano äidilles että menee hoitoon ja jää sinne

 

äitisi on idiootti.
anna sen olla omassa typeryydessään ja nauti ihanasta, terveestä lapsestasi ja lopeta vertaaminen, se on aina pahasta.
käy antamassa pusu suloiselle lapsellesi, hän käy päivä päivältä ihanammaksi ja kauniimaksi.

 

Haet itse vaan jotain sääliä

 

No just!

 

Jos on ensimmäinen vauva on varmasti epävarma kaikesta. Mun lapsi syntyi keskosena ja muiostan kuinka mietin onko hän tarpeeksi suloinen (kun oli niin laiheliini). Mutta ajan kanssa kun tulin itsevarmemmaksi, tiesin että vauvani on söpöin maailmassa
Onko äitisi muutenkin suosinut siskoasi? Jos han vain haluaa olla sinulle ilkeä? Yritä olla välittämättä!

 

Äiti on todellakin joskus ihan uskomattoman typerä, ja sammakoita sataa suusta. On siinä kuitenkin paljon hyvääkin, mutta nyt oon vaan niin surullinen tästä. Ihana vauva mun mielestä onkin, mutta teki vaan niin pahaa nähä se pettymys äitini silmissä.. Ja se vertailu siskon vauvaan tuntuu kamalan epäreilulta!

 

Ota etäisyyttä äitiisi nyt. Sitten kun/jos hän kysyy, miksi et ota yhteyttä, kerrot rehellisesti että sulle tuli todella paha mieli ja tulit hyvin surulliseksi siitä mitä hän sanoi. Sano, että olet todella loukkaantunut ja miten ihmeessä hän voi puhua noin omalle lapselleen, omasta lapsenlapsestaan.

Ymmärrän sua. Mutta äitisi on kyllä kohtuuttoman tyhmä, kylmä ja empatiakyvytön. Miten voi pientä viatonta vauvaa arvostella ulkonäön perusteella!?!

 

Nyt voisit vaikka sanoa suoraan äidillesi kuinka pahalta hänen sanomansa tuntui sinusta ja vähän vielä liioitellakin perään. Todella törkeää käytöstä aikuiselta ihmiseltä ! Ja itseäni ihmetyttää miten paljon mielialasi kuitenkin riippuu äitisi mielipiteistä, "nyt mulla on sit ruma vauva ku äiti ei sanonu sitä nätiks" Jokainen lapsi on maailman kaunein oman vanhempansa mielestä ja niin sinunkin pitäisi ajatella. Ei todellakaan niin että "onks tää nyt nätti ku äiti ei niin ajattele" Se on sinun oma pienokaisesi, sinun kulta-aarteesi joka on varmasti kaunis. Usko nyt edes omaan lapseesi.

 

Jos on ensimmäinen vauva on varmasti epävarma kaikesta. Mun lapsi syntyi keskosena ja muiostan kuinka mietin onko hän tarpeeksi suloinen (kun oli niin laiheliini). Mutta ajan kanssa kun tulin itsevarmemmaksi, tiesin että vauvani on söpöin maailmassa
Onko äitisi muutenkin suosinut siskoasi? Jos han vain haluaa olla sinulle ilkeä? Yritä olla välittämättä!

Ei ole eka vauva. Mullakin on kaksi keskoslasta ja tästäkin äiti on päästellyt sammakoita. Nähdessään siskon vauvan oli sanonut että Tämä se on oikea vauva, kun sillä xxx:lla on ollu vaan niitä keskosia...

Tämä uusi vauvani siis ei ole keskonen, mutta ei siltikään kelpaa.

 

No vähästäpä sinun vauvaonnesi on kiinni jos sen noin helposti pystyy pilaamaan. Mun ei ole koskaan tarvinnut kysellä muiden mielipiteitä vauvoistani, mulle ne ovat olleet heti maailman ihanimmat. Se mitä muut niistä ajattelee ei ole tärkeää.

Arvasin, että saan tällaisia kommentteja. Minkäs minä sille voin, että tunnen näin. Mieli herkillä muutenkin synnytyksen jälkeen, ja sitten oma äiti on naama norsunvitulla kun ei tullu mieleistä lastenlasta.

Onneksi sulla on niin hyvä itsetunto, että uskallat tulla lyömään lyötyä.

Käyppäs vielä makaamaan pitkällesi niin potkaisen vielä pari kertaa...nooiin ja tuosta vielä kerta. Oikeesti, mitä helvetin väliä sillä on mitä äitisi on mieltä? Ja onhan äidilläsi mieleinen lapsenlapsi, eikös vaan, se siskosi lapsi. =)

 

Jos on ensimmäinen vauva on varmasti epävarma kaikesta. Mun lapsi syntyi keskosena ja muiostan kuinka mietin onko hän tarpeeksi suloinen (kun oli niin laiheliini). Mutta ajan kanssa kun tulin itsevarmemmaksi, tiesin että vauvani on söpöin maailmassa
Onko äitisi muutenkin suosinut siskoasi? Jos han vain haluaa olla sinulle ilkeä? Yritä olla välittämättä!

Ei ole eka vauva. Mullakin on kaksi keskoslasta ja tästäkin äiti on päästellyt sammakoita. Nähdessään siskon vauvan oli sanonut että Tämä se on oikea vauva, kun sillä xxx:lla on ollu vaan niitä keskosia...

Tämä uusi vauvani siis ei ole keskonen, mutta ei siltikään kelpaa.

Ei hyvää päivää, en usko näitä juttuja. Miksi ihmeessä olet vielä tuollaisen ihmisen kanssa läheisissä väleissä?! Ota nyt vähän välimatkaa, sairastahan tuollainen on. Jos siis on edes totta koko juttu.

 

Moi!
Kyllä sulla on syytä loukkaantua, mutta toisaalta kannattaako? Äitisi ei osannut toimia fiksusti, mulla on kokemuksia samanlaisista tilanteista ja olen valinnut antaa äidille anteeksi... Hän ei ole tarkoittanut pahaa. Ystäväni, vanhempi nainen on kertonut miten hän ja siskonsa saivat vauvat lähekkäin ja molemmat ihastelivat omia vauvojaan kovasti. Ja katsoivat toistensa lapsia oudoksuen... toisen lapsella oli kumma lättänenä ja toisella joku muu "kumma" ominaisuus... Mutta molemmat olivat onnellisia lapsistaan ja näkivät omansa ihanana ja kauneimpana lapsena.

Aina ei ole helppo nähdä sitä omaa niin kauniina... meillä esikoinen oli pieni siro keiju, aina iloinen ja katseli silmiin. Kakkonen oli iso, suuripäinen, hyvin erilainen. Minun oli vaikeampi "ihastua" tähän kakkoseen, koska ulkonäkö oli niin erilainen kuin odotin. Mutta ristiriitaisista tunteistani huolimatta olen nykyisin äärimmäisen ihastunut ja rakastunut kumpaankin lapseeni. Ne ovat hyvin erilaisia ja erinäköisiä, mutta niin ihania kumpikin. Pelästyin alussa omia tunteitani ja epävarmuuttani, mutta pian sain kasvaa ja huomata että lapseni on niin niin ihana ja tunteeni eivät riipu kenenkään muun mielipiteistä.

Vastaavia kokemuksia tiedän tuttavapiiristä... mieheni suvussa on syntynyt muitakin isoja ja isopäisiä lapsia. Yksi äiti muisteli kulkeneensa laitoksella itkeskellen ja häveten, koska lapsen pään koko tuntui olevan kaikkien tiedossa ja puhuivat siitä kauhistellen ruokalassa ja käytävillä. Mutta tästäkin pojasta on kasvanut äidilleen rakas poika.

Omasta äidistäni vielä: Hän on haasteiden edessä: hänellä on liuta eri-ikäisiä, -luonteisia ja -näköisiä lapsia monia... Jokainen on ihana omalla tavallaan... miten osaa kertoa ja puhua jostakin toisille, niin ettei toinen pahoita mieltään... Minä olen löytänyt myös itsessäni kasvun paikan... Eihän se ole pois minulta tai lapseltani jos siskoni lapset on ihania... sehän on ilon aihe.

Voimia sulle!!

 

No vähästäpä sinun vauvaonnesi on kiinni jos sen noin helposti pystyy pilaamaan. Mun ei ole koskaan tarvinnut kysellä muiden mielipiteitä vauvoistani, mulle ne ovat olleet heti maailman ihanimmat. Se mitä muut niistä ajattelee ei ole tärkeää.

Arvasin, että saan tällaisia kommentteja. Minkäs minä sille voin, että tunnen näin. Mieli herkillä muutenkin synnytyksen jälkeen, ja sitten oma äiti on naama norsunvitulla kun ei tullu mieleistä lastenlasta.

Onneksi sulla on niin hyvä itsetunto, että uskallat tulla lyömään lyötyä.

Käyppäs vielä makaamaan pitkällesi niin potkaisen vielä pari kertaa...nooiin ja tuosta vielä kerta. Oikeesti, mitä helvetin väliä sillä on mitä äitisi on mieltä? Ja onhan äidilläsi mieleinen lapsenlapsi, eikös vaan, se siskosi lapsi. =)

Kyllä osaat olla vittumainen. Taitaa oma elämäs rassata sua aika pahasti kun tällaisesta mielihyvää saat. Voitko ystävällisesti poistua tästä ketjusta ja kokeilla jos jostain muualta löytyis loukattavaa.

 

Ohhoh, aikamoinen tunnevammainen tuo PatsyStone. Toivottavasti hänellä ei ole kahta lasta..

 

Näitä kun lukee, kyllä pistää aina ihmetyttämään, millaisia sukulaisia ihmisillä on ja miksi ihmeessä ollaan väleissä näihin tyyppeihin! Ei meidän suvussa kukaan tuollaisia sammakoita päästele suustaan, ja jos päästelisi, ei tarvitsisi olla sen jälkeen missään tekemisissä.

Samaa olen monasti ajatellut. Oli sitten kyse puolisoista, existä, anopeista, siskoista tai veljistä tai omista vanhemmista, niin melkoista sakkia tälläkin planeetalla asuu. Ja niistä ei joko osata tai haluta hankkiutua eroon.

Ap: ymmärrän mielipahasi :hug: Sun vauvasi on kuitenkin aivan ihana pieni vauva ja siihen ei muiden sanomiset vaikuta mitään.

 

No vähästäpä sinun vauvaonnesi on kiinni jos sen noin helposti pystyy pilaamaan. Mun ei ole koskaan tarvinnut kysellä muiden mielipiteitä vauvoistani, mulle ne ovat olleet heti maailman ihanimmat. Se mitä muut niistä ajattelee ei ole tärkeää.

Tahallasiko ymmärrät väärin ja haluat lyödä lyötyä? Jos ei mitään järkevää sanottavaa ole niin pidä pääsi kiinni.
Varmasti Ap on iloinen vauvastaan, mutta ymmärrettävästä syystä pahoitti mielensä äitinsä sanoista. Tuossa vaiheessa hormonitkin niin jyllää kun on hiljan synnyttäny.

Ap:lle :hug: kun aikaa hetken kuluu niin osaat varmasti jättää äitisi sanat omaan arvoonsa. Sinuna ottaisin hieman välimatkaa ja saattaisinpa sanoa pari valittua sanaakin. Luulen että sisimmässäsi olet onnellinen vauvastasi, sanoipa kuka mitä hyvänsä!