Juu
Mitä siinä menettää jos katkaisee välit inhottavasti käyttäytyvään naiseen joka on vuosikymmenet aiheuttanut pahaa mieltä?Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön:
Kiina
Minä katkasin välit äitiini noin kahdeksan vuotta sitten, päivääkään en ole katunut! Kun olisi iso kivi vierähtänyt sydämeltä kun ei joka puhelinsoittoa tarvi hätkähtää, että taasko se riivinrauta haluaa sivaltaa...
Moni varmaan sanoo että vien lapsilta mummon. Minä taas näen niin, että äitinä minulla on velvollisuus suojella lapsiani siltä ihmiseltä.
Moni varmaan sanoo että vien lapsilta mummon. Minä taas näen niin, että äitinä minulla on velvollisuus suojella lapsiani siltä ihmiseltä.
ap
Olen myös jo kohta vuoden käynyt terapiassa, äitiäni en vielä ole sinne uskaltanut viedä. Varmasti vasta syksyllä onnistuu, nyt on kesä-aikana vähän hankalampaa saada aikoja jne... Saatan kyllä maanantain ajalle yrittää saada hänet mukaan, katsotaan onnistuuko...Alkuperäinen kirjoittaja pidä puolesi:itse olen käynyt terapiassa vaikean ja traumaattisen lapsuuden takia, en koskaan anna enää vanhemmilleni mahdollisuutta satuttaa minua. Jos haluavat puhua kanssani, niin vain ammattilaisen läsnäollessa.Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön:
Tämän olen tehnyt heille selväksi.
Ja toivun koko ajan..
ap
Olet niin oikeassa. Se miten hän kohtelee veljenikin lapsia, kännää kun ovat hoidossa ja haukkuu heitä muille heidän kuullen... Huh... En sellaiselle omaa lastani halua enää edes sovun vuoksi altistaa...Alkuperäinen kirjoittaja Kiina:
pidä puolesi
Toisekseen miksi "et ole uskaltanut", onko hän halukas? Minun vanhempani eivät tule kirveelläkään, eivät tulleet edes kun kävin lapsena terapiassa. Jos vanhempasi haluavat tulla terapiaan on se jo askel eteenpäin! Ota ihmeessä äiti mukaan jos hän haluaa tulla ja terapeutti tähän suostuu!Alkuperäinen kirjoittaja ap:Olen myös jo kohta vuoden käynyt terapiassa, äitiäni en vielä ole sinne uskaltanut viedä. Varmasti vasta syksyllä onnistuu, nyt on kesä-aikana vähän hankalampaa saada aikoja jne... Saatan kyllä maanantain ajalle yrittää saada hänet mukaan, katsotaan onnistuuko...Alkuperäinen kirjoittaja pidä puolesi:itse olen käynyt terapiassa vaikean ja traumaattisen lapsuuden takia, en koskaan anna enää vanhemmilleni mahdollisuutta satuttaa minua. Jos haluavat puhua kanssani, niin vain ammattilaisen läsnäollessa.Alkuperäinen kirjoittaja Lilii lisänimetön:
Tämän olen tehnyt heille selväksi.
Ja toivun koko ajan..
Kiina
Mun mielestä sulla on ennemminkin velvollisuus pitää se nainen kaukana sun lapsesta, ei ainakaan hoitoon antaa jos kerran kännää ja haukkuu jopa lapsia. Kyllähän täällä löytyy varmasti niitä "mutku mutku sehän on sun äitis" - hymisijöitä joille äitiys on pyhä asia, mutta mieti sietäisitkö tuollaista käytöstä joltakin toiselta naiselta, ja mieti onko se biologinen äitiys oikeasti niin armollinen asia että sen varjolla saa mitä tahansa anteeksi.Alkuperäinen kirjoittaja ap:
ap
En tiedä onko halukas... Se terapia on jotenkin niin "oma" asia, etten sinne häntä ole edes halunnut pyytää. Varmasti terapeutille sopisi, on siellä ollut mieskin ja suurimmat ongelmat kuitenkin liittyvät äitiini...Alkuperäinen kirjoittaja pidä puolesi:
ap
No sen verran tiedän, ettei minun äitini äitiydessä ole mitään pyhää. Hän ei edes ole lapsiaan vaivaantunut kasvattamaan, vaan sysäsi meidät mummulle. Kun tarpeeksi oli syyllinen olo, toi lelun ja siitä lelusta sitten syyllisti taas saajaa...Alkuperäinen kirjoittaja Kiina:
Ketjun luettuani sanoisin, että jätä äitisi omaan arvoonsa. Ja jos menet juttelemaan, niin ota vaikka nauhuri mukaan tai joku ihminen "todistajaksi". Äläkä mene sanomaan mitään hätiköityä, ilmoita vaikka että otat yhteyttä sitten kun haluat sanoa omat sanottavasi/vastata.
Suojele hyvä ihminen lastasi siltä kohtalolta jonka itse olet saanut ja antakaa äitisi olla. Keskittäkää elämänne niiden ihmisten ympärille jotka teistä ihan oikeasti välittävät.
Suojele hyvä ihminen lastasi siltä kohtalolta jonka itse olet saanut ja antakaa äitisi olla. Keskittäkää elämänne niiden ihmisten ympärille jotka teistä ihan oikeasti välittävät.
ap
Kiitos kauniista sanoistasi. Jotain lohdullista tekstissäsi oli, vaikka en osaa sanoa tarkalleen mitä.Alkuperäinen kirjoittaja Rähmäkäpälä:
Se ammattilainen mukana keskustelussa voi olla hyvä, mutta voi olla huonokin. Itse en menisi ongelmaisen äitisuhteeni takia äidin itsensä kanssa mihinkään psykologille, siitä saisi äiti vain uusia "sekin sanoi niin" lyömäaseita. Mutta mun äitini muistaakin kaiken, mitä kukaan on koskaan sanonut.
Ap, jos ymmärsin oikein ja isovanhempasi ovat sinut kasvattaneet, ja koet jatkuvasti, että suhde äitiisi ottaa enemmän kuin antaa, sanoisin, että biologinen äitiys ja mummous ei ole niin arvokas asia, että sun on pakko alistua. Sopiva määrä etäisyyttä voi olla se, mitä tarvitset, yritä löytää se "sopiva".
Ja etsi todellakin ympärillesi niitä ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla.
Onko sinulla sisaruksia, joiden kanssa koette tämän äiti-suhteen samoin? Onko teistä tukea toisillenne?
Ap, jos ymmärsin oikein ja isovanhempasi ovat sinut kasvattaneet, ja koet jatkuvasti, että suhde äitiisi ottaa enemmän kuin antaa, sanoisin, että biologinen äitiys ja mummous ei ole niin arvokas asia, että sun on pakko alistua. Sopiva määrä etäisyyttä voi olla se, mitä tarvitset, yritä löytää se "sopiva".
Ja etsi todellakin ympärillesi niitä ihmisiä, joiden kanssa on hyvä olla.
Onko sinulla sisaruksia, joiden kanssa koette tämän äiti-suhteen samoin? Onko teistä tukea toisillenne?