Äitienpäivästä ja siihen pettyneistä mammoista.

mä en kans ymmärrä ollenkaan tota hel.tin ruikutusta yhestä äitienpäivästä, toisaalta jos suhteessa muutenkin menee kaikki päin persettä niin sithän sen voi jotenkin ymmärtää. miehet on miehiä, ei niille tollaset jutut oo niin tärkeitä kuin naisille. nauttikaa siitä että lapsenne muistaa teitä, heidän äitejä te olette, ette miehenne tuntuu että se lasten muistaminenkin jää ihan syrjään noiden: "mies ei muistanu ja nyt oon itkeny tääl koko päivän", tyylisten varjolla, argh

 

No kyllä minusta ihan kiva, että mies vaikka kukkakimpun ja kortin antaa... Varsinkin jos lapsi on sen verran pieni ettei itse osaa äitiä onnitella. Mutta tietääkö mies, mitä vaimo odottaa? Jotkut miehet kun ovat sellaisia, että kaikki pitää selittää...

 

Mitä täällä oon ketjuja seurannut, niin eikö kyse ollut siitä, ettei mies vaivautunut edes sanomaan hyvää äitienpäivää.

Ja kyllä se lämmitti munkin sydäntä kun ex tänään soitti ja onnitteli. Ei sitä koskaan vaivautunut tekemään, kun oltiin yhdessä, mutta niin ne näköjään oppii joskus sittenkin!

 

Mulla oli mukava äitienpäivä. Miestä näin aamulla n.20min, muutaman sanan ehdittiin vaihtamaan. Seuraavan kerran näen miehen huomenna aamulla. Pojilta sain pinon kortteja ja piirustuksia, mieheltä pienen lahjan. Kahvia en kotona ehtinyt juomaan, mutta töissä sitä hörpin tyytyväisenä heti aamusta.

Töiden jälkeen kävin vanhempieni ja isoäitini luona. Siinä sivussa tapasin myös rakkaan ystäväni pitkästä aikaa. Nyt odottelen, että muksut nukahtavat. Sitten herkkuja ja telkkua.

 

Kävin hetki sitten www.bellablogit.fi - etusivulla ja eipä niistä linkeistä löytynyt, kuin äitienpäivä hehkutusta. No kiva, jos jollain on kivaa...

 

No jokainen tavallaan, mutta mä ajattelen että mä oon tän perheen äiti ja mun mies on tän perheen isä, joten meillä juhlitaan äitin- ja isänpäivänä. Mun mies sanoi tänään että oon suvun tärkein äiti tänä vuonna ku oon viimesilläni raskaana. En mä mitään lahjoja tarvi ku voin ostaa mitä ite haluun, mutta perheen yhteistä aikaa arvostan.

 

mä en vaadi mieheltäni lahjoja, vaadin vain että hän auttaa lapsia tekemään jotain mulle.
lapset vielä kaikki alle 6vuotiaita.

 

Tottakai oletan, että myös mieheni arvostaa minua sen verran, että onnittelee minuakin äitienpäivänä. (Onnitteli muuten myös minunkin äitiäni, vaikka äitini ei olekaan hänen äitinsä. Kauheaa!) Sainkin mieheltä onnittelut, ruusun, kuoharipullon ja oli ostanut marketista kakun Lapsilta sitten tuli pk:ssa ja eskarissa tehdyt lahjat ja kortit :heart:

Niin ja onnittelen minäkin miestäni isänpäivänä sekä teen kakun. Lapset sitten lahjovat

 

Mun mielestä on itsestäänselvyys, että mieheni muistaa minua äitienpäivänä.

Olenhan hänen lastensa äiti.

Minä onnittelin tänään mm. anoppia ja ystävääni, vaikka kumpikaan heistä ei ole äitini

 

Mun mielestä on itsestäänselvyys, että mieheni muistaa minua äitienpäivänä.

Olenhan hänen lastensa äiti.

Minä onnittelin tänään mm. anoppia ja ystävääni, vaikka kumpikaan heistä ei ole äitini

Tähän täysi peesi.

Ainoa mitä ihmettelen on se, miksi ap teit uuden aloituksen tästä samasta aiheesta, josta on noiden äitienpäivä-otsikkojen alla keskusteltu jo sivukaupalla.

 

Mua on onnitellut tänään
-2 ystävääni
- äitipuoli
- anoppi
- täti

En ole kenenkään näistä äiti. Lapseni ei onnitellut, ei osaa vielä puhua. Mies ei tainnut onnitella (tai jos onnitteli, en kuunnellut ), teki kyllä kortin ja haki kukkia kun pyysin.

 

Onhan se ihanaa saada huomiota, mutta mä en ymmärrä myöskään sitä, että miksei nykyään ihmiset myöskään osaa arvostaa niitä pieniä eleitä ja ihania sanoja? Aina pitäisi olla tekemässä jotain suurempaa...

Aina? Ootko sä vähän tyhmä vai porvoostako taas päevää? Onko yksi päivä vuodessa sinulle aina?
Joo, tiedän että aina tulee olemaan niitä miehiä jotka eivät välitä nähdä minkään kivan eteen vaivaa. Ja se sitten kuitataan sillä että no se on vain tavallinen päivä ym. blaa blaa paskaa.
Niin, minkähän takia ihmiset yleensäkään haluaa juhlia mitään? Olisko se meillä vain yksi elämä ja joskus on kiva että arjesta poiketaan vaikka pelkällä kukkapuskalla ja kortilla. Kahvit sänkyyn tai jotain muuta pientä kivaa. Ehkä sekin jollekin laiskureille on liikaa?

 

Mun mielestä on itsestäänselvyys, että mieheni muistaa minua äitienpäivänä.

Olenhan hänen lastensa äiti.

Minä onnittelin tänään mm. anoppia ja ystävääni, vaikka kumpikaan heistä ei ole äitini

Hyvä peesata

Perjantaina minulle toivotteli hyvää äitienpäivää etukäteen eräs koulumme oppilaista, 16 vuotias poika enkä ole hänen äitinsä.

Minä sain aamulla kakkua ja kahvia sänkyyn, lapset olivat hoidossa tehneet kukkasia ja kortin. Mies ostanut vielä pari muumimukia

Kakku oli muuten sitä kuuluisaa mikrosuklaakakkua, jonka ohjeen olen täältä joskus bongannut. Esikoisen (6 vuotta) bravuuri...

 

Olisi mukava kuulla miten nämä omaan äitienpäiväänsä pettyneet palstailijat ovat tänään muistaneet omia äitejään.

Omalle äidilleni kävin perheemme perinteen mukaisesti hakemassa ison kimpun sinivuokkoja, lisäksi olin hankkinut ruukkuruusun ja suosikkiartistinsa cd:n. Söimme yhdessä vuokonhakumatkalla pizzeriasta nappaamaani helppoa lounasta ja kävimme hautausmaalla viemässä kukat äidinäidille, isäni äidille ja isäni mummolle. Mukavan rauhallinen ja leppoisa päivä, josta molemmilla on hyvä mieli.

 

Toiseenkin ketjuun jo laitoin, että eihän nyt ole mikään OMAN ÄIDIN PÄIVÄ, vaan ÄITIENPÄIVÄ, eli KAIKKIEN ÄITIEN PÄIVÄ. Tuntuishan se oudolta, että kaikki muut onnittelis äitienpäivänä, mutta oma mies vain kohauttelis olkiaan! Ja meillä 2-v. lapsi, joka ei itse vielä oikein osaa aamupaloja laitella, niin tietysti iskä on siinä kaverina ja yhdessä tulivat aamulla herättämään kera lahjojen ja kakun. Oma isäni oli myös vienyt äidilleni kakkukahvit sänkyyn tänään kuten joka vuosi, vaikka nuorin meistä lapsista on jo kolmekymppinen eikä kukaan lapsista ole yli kymmeneen vuoteen asunut enää lapsuudenkodissa. Ihana perinne, jota vaalimme loppuelämän, juhlitaan toisen äitiyttä, kuten isänpäivänä juhlitaan toisen isyyttä

 

[QUOTE="onnellinen äiti";26259882]Toiseenkin ketjuun jo laitoin, että eihän nyt ole mikään OMAN ÄIDIN PÄIVÄ, vaan ÄITIENPÄIVÄ, eli KAIKKIEN ÄITIEN PÄIVÄ. Tuntuishan se oudolta, että kaikki muut onnittelis äitienpäivänä, mutta oma mies vain kohauttelis olkiaan! Ja meillä 2-v. lapsi, joka ei itse vielä oikein osaa aamupaloja laitella, niin tietysti iskä on siinä kaverina ja yhdessä tulivat aamulla herättämään kera lahjojen ja kakun. Oma isäni oli myös vienyt äidilleni kakkukahvit sänkyyn tänään kuten joka vuosi, vaikka nuorin meistä lapsista on jo kolmekymppinen eikä kukaan lapsista ole yli kymmeneen vuoteen asunut enää lapsuudenkodissa. Ihana perinne, jota vaalimme loppuelämän, juhlitaan toisen äitiyttä, kuten isänpäivänä juhlitaan toisen isyyttä [/QUOTE]

Tätä minäkin sanoin tuolla jossain muussa ketjussa ja kysyinkin sanooko mammat sitten siellä ravintolassakin hyvää äitienpäivää toivottavalle tarjoilijalle, että "en tietääkseni ole sinun äitisi" vai kiitetäänkö vain kohteliaasti. En saanut yhtään vastausta, enkä saa varmaan nytkään.

 

Mä oon tänään onnitellut esim. työkavereita ja potilaita, enkä todellakaan ole heidän lapsi. Mua on tänään onnitellut työkaverit, potilas, ystävä, äiti, isoäiti, mies ja lapseni.

Olisihan mä tietenkin voinut potilaallekin sanoa, että: "Kuules ny, en mä kyl sun äiti oo".

 

Tätä minäkin sanoin tuolla jossain muussa ketjussa ja kysyinkin sanooko mammat sitten siellä ravintolassakin hyvää äitienpäivää toivottavalle tarjoilijalle, että "en tietääkseni ole sinun äitisi" vai kiitetäänkö vain kohteliaasti. En saanut yhtään vastausta, enkä saa varmaan nytkään.

Oiskin mielenkiintoista tietää. Itse kiittäisin kohteliaasti.

 

Minua onnitteli tänään useampi ihan ventovieras ihminen, kun pyöritettiin tyttären kanssa talkookahvilaa, ja hän siellä äitiksi minua useaan otteeseen asiakkaiden kuullen tituleerasi

Minäkään en ymmärrä ruikurusta esim. siitä, että mies vie huoltamolle syömään. Itse en moisesta jaksaisi valittaa ollenkaan... Iloinen olisin ihan siitäkin. Tosin mies kokkaa meillä minua useammin, joten ehkä se olisi huojennus hänelle

 

Meidän perheessä vietetään nimenomaan Äitienpäivää:
Aamulla lapset toivat aamukahvin sänkyyn ja antoivat tekemänsä ja ostamansa lahjat.
(toki mies oli auttanut keittiössä ja ollut esikoisen mukana lahjaostoksilla)

Sitten kävin esikoisen kanssa pelaamassa perinteisen äidit vs. pojat pelin.
Sen jälkeen mies ja lapset lähtivät käymään mummilla.
Kyläilyn jälkeen grillattiin ja syötiin kotona omalla porukalla.
Ruuan jälkeen mä ja pojat mentiin mun äitiä moikkaamaan.

Mukava päivä ja näin meillä tänä vuonna

 

Jokainen tavallaan mutta meillä kyllä mies yhdessä lasten kanssa järkkäs mulle aamiaista ja lounasta ja antoi pienen lahjan ja kukkia. Lapsilta sitten sain ne perinteiset askartelut ja kortit <3. Samoin toimin itse isäinpäivänä. Ja tämä viestii lapsilla "arvostan ja rakastan äitiänne/isäänne kovasti". Ja kyllä, meillä huomioidaan ihan arkenakin.