Äitienpäivästä ja siihen pettyneistä mammoista.

Tämä on nyt mun mielipide, mutta en ymmärrä miten täällä on niin monta pettynyttä palstamammaa kun "mies ei tuonut edes kukkia, ei vienyt edes syömään" ja muuta liibalaabaa...
Tämähän on äitienpäivä, ei naistenpäivä tai vaimojen päivä tms. Miehenne (ei ainakaan toivon mukaan) ei ole teidän lapsianne joten miksi heidän kuuluisikaan pahemmin muistaa teitä äitienpäivänä?

 

Mä oon nähnyt mieheni tänään aamulla puoli tuntia, lounaalla 15 min ja päivällisellä 15 min... maanviljelijä, nähkääs. Ja ihan onnellinen äitienpäivä mulla ja lapsilla on ollut, oltiin juhlassakin =) Ja rakastan silti miestäni, vaikka onkin ollut koko äitienpäivän töissä :heart:

 

Minusta ainakin oli ihanaa aamulla kuunnella kun lapset hiipi portaissa ja supisivat,hiipivät viereen ja esittelivät ihania korttejaan ja lahjoja joita ovat hoidossa/eskarissa tehneet,4,5v poika vetäisi päälle vielä hoidossa opitus kesärunon ja eskarilainen teki voileivänLoppupäivä vietettiin ulkoilemalla yhdessä ja tehtiin pannukakkuja.Mies antoi suukon ja kertoi minun olevan hyvä äiti ,mikä riittää ihan mainiosti!

 

[QUOTE="vieras";26259072]Mä oon nähnyt mieheni tänään aamulla puoli tuntia, lounaalla 15 min ja päivällisellä 15 min... maanviljelijä, nähkääs. Ja ihan onnellinen äitienpäivä mulla ja lapsilla on ollut, oltiin juhlassakin =) Ja rakastan silti miestäni, vaikka onkin ollut koko äitienpäivän töissä :heart:[/QUOTE]
Näin juuri !
Ja ihmettelen sitä kun täällä suurin osa joka tästä valittaa on siis lapsiperheitä. Äidit valittaa kun "VAIN" lapset muistaa äitienpäivänä ja jos minä nyt tässä alkaisin valittamaan kun mies ei muistanut minua äitienpäivänä( Meillä siis tulossa vasta lapsi, eli ollaan vielä pariskunta, ei perhe) niin ihmiset alkaisi ihmettelemään miksi hänen pitäisi mua muistaa kun ei ole lapsiakaan, en ymmärrä ihmisten logiikkaa :wave:

 

Eihän miehen taritse arvostaa sitä että hänen vaimonsa/avovaimonsa on hänen lastensa äiti. Ja ei myöskään naisen tarvitse arvostaa sitä että siippansa/avomiehensä on hänen lastensa isä.

Mitään ei nykyän tarvitse arvostaa, vaan kaikkea pidetään itsestään selvyytenä.

 

Mie olen mun miehen lasten äiti, minusta on luonnollista, että omien lasten äitiä muistetaan äitienpäivänä. Isoja "kekkereitä" ei kuitenkaan järjestetä. Aamulla saa nukkua pitkään ja aamupalalla on kahvia ja frödingen pakastekakkua. Sitten puoliso laittaa jonku pienen muistamisen. Nää meidän juhlallisuudet on oikeestaan siinä. Loppupäivä vietetään melko normaalisti, paitsi pyykkiä ei pestä eikä siivota, koska on pyhä. Tänään kyllä oon haravoinnu, omasta halusta.

Samalla kaavalla menee myös isänpäivä. Aamupalatarjottavia myöten. Meillä muistetaan puolin ja toisin isänpäivänä ja äitienpäivänä.

Pitää vielä lisätä, etten ole pettynyt.

 

Tämä on jokavuotista, mutta sanotaan nyt jälleen kerran. Tämä on äitienpäivä. Ei äitini päivä tms. Jos henkilö sattuu olemaan äiti, niin ehkä jotkut odottavat että edes omat perheenjäsenet onnittelevat tämän johdosta. Onhan se suht kohteliasta. Toisaalta olen kuitenkin myös sitä mieltä että itse on parinsa valinnut. Jos suhde ei tyydytä yhdellä tasolla niin mahtaako kaikki olla kunnossa muillakaan tasoilla. Molemminpuolinen kunnioitus on minun mittapuussani suhteessa numero yksi. Ulkopuoliset ovat toki jäävejä arvioimaan mitä muiden suhteiden pitäisi sisältää. Mutta sen kuitenkin sanon että jos ei ole tyytyväinen niin on syytä tehdä jotain.

 

No jos osaat lukea ja ymmärtää lukemaasi, niin sulle on varmaan jotkin perustelut mainitsemanlaisistasi ketjuista avautuneet. Tietysti, jos sä olet niitä "mammoja" (on muuten pirun alentava nimitys, mikä tässä aloituksessa ilmeisesti oli tarkoituksenakin), joiden mielestä ainoastaan se teidän perheenne tapa on se ainoa oikea, niin eipä se niiden perustelujen lukeminen ole tainnut auttaa. Ja ontuva vertaus tuo oma tilanteesi, sähän et vielä edes ole äiti!

Ja joo, mulla oli kiva äitienpäivä ja mies, joka ottaa huomioon, joten ei kalahtanut. Ärsyttää vaan tuollainen putkinäköisyys ja toisten pahan mielen vähättely.

 

Musta taas on ihan luonnollista, että myös mies muistaa minua äitienpäivänä, kuten minäkin häntä isänpäivänä. Näin oli mun lapsuudenkodissakin, vieläkin isäni ostaa äidilleni kukkia äitienpäivänä ja laittaa aamukahvit, hankkii kakun ym. Lahjaa hän ei kyllä taida aina ostaa. Samaa kivaa perinnettä jatkamme mieheni kanssa meidän perheessä.

 

Olin aamuvuorossa töissä.
Kotona lapset antoivat kortit ja mies suukon. Minä tein perheelle hyvää ruokaa ja kakun.
Mitä muuta sitä voi äitienpäivältä odottaa :heart:

Mulle nämä äitien, isien, yms. päivät ovat vain syy herkutella ja viettää aikaa perheen kesken tai ihan olla vaan, mitä nyt halutaan.

 

[QUOTE="hohhoijaa";26259157]No jos osaat lukea ja ymmärtää lukemaasi, niin sulle on varmaan jotkin perustelut mainitsemanlaisistasi ketjuista avautuneet. Tietysti, jos sä olet niitä "mammoja" (on muuten pirun alentava nimitys, mikä tässä aloituksessa ilmeisesti oli tarkoituksenakin), joiden mielestä ainoastaan se teidän perheenne tapa on se ainoa oikea, niin eipä se niiden perustelujen lukeminen ole tainnut auttaa. Ja ontuva vertaus tuo oma tilanteesi, sähän et vielä edes ole äiti!

Ja joo, mulla oli kiva äitienpäivä ja mies, joka ottaa huomioon, joten ei kalahtanut. Ärsyttää vaan tuollainen putkinäköisyys ja toisten pahan mielen vähättely.[/QUOTE]
Ensinnäkin ei ole kyllä tarkotus mitenkään alentavasti "nimitellä" (tämäkin tosin mielipideasia mikä on toisen mielestä alentavaa ja mikä taas ei) ja toiseksi taisin mainita ihan selvästi aloituksessa, että tämä on vain minun mielipide, en tarkoita että siis näin pitäisi toimia joka perheessä. En myöskään vähättele muiden pahaa mieltä, en vain ymmärrä miksi siitä on tehtävä niin iso haloo.

 

No meille se on luonnollista että puolisot muistavat toisiaan ja kertovat kuinka arvostavat toisen tapaa olla vanhempi lapsilleen.

Mutta en toki sano että toinenkaan tapa ei ole hyvä.

Mä en olisi vaan malttanut odottaa ilman mitään huomiota siihen asti että lapsi on tarpeeksi vanha ymmärtääkseen askarrella ym. mulle.

 

Juu se voi olla vähän vaikea ymmärtää ettei kaikki juhli ja ajattele juhlapäivistä samalla tavalla.

 

Mun lapsuudenperheessä oli oikeestaan itsestäänselvyys, että myös isä ja äiti muistivat toisiaan äitien- ja isänpäivänä. Meillä mies vietti viime isänpäivänä isänpäivää itsekkin isänä. Mä tein kortin, johon painoin vauvan jalkapohjan kuvan, ostin hänen lempihajuvetensä ja leffan, jonka tiesin hänen haluavan. Herätin hänet valmiiseen aamupala pöytään ja muutenkin passasin pitkin päivää sekä annoin ymmärtää, että arvostan häntä lapseni isänä erittäin paljon.

Mä sain kylmän "hyvää äitienpäivää nyt sullekkin, vaikket mun äiti ookkaan" toivotuksen ohimennen.

Tämä tosiaan kertoo siitä, että tapansa kullakin. En tiennyt yhtään, että mies on sitä mieltä, että se on lapsien hommaa muistaa äitiä, ei miehen. Mulle olis riittäny se, että olisin saanu käydä ovi kiin aamupaskalla, mut sekin olis ollu liikaa vaadittu. Ja sanottakoon nyt viellä, että lapsi on 10kk, joten häneltä ei viellä voi odottaa mitään.

 

Hyvä äitienpäivä on ollut, vaikka ei ole edes miestä joka veis syömään tai ostais kukkia. Lapselta sain lahjan ja se riittää

 

Eli siis mies vietti viime isänpäivää ensimmäistä kertaa itsekkin isänä.

 

[QUOTE="KääKKä";26259135]Eihän miehen taritse arvostaa sitä että hänen vaimonsa/avovaimonsa on hänen lastensa äiti. Ja ei myöskään naisen tarvitse arvostaa sitä että siippansa/avomiehensä on hänen lastensa isä.

Mitään ei nykyän tarvitse arvostaa, vaan kaikkea pidetään itsestään selvyytenä.[/QUOTE]

Mutta miksi se arvostaminen pitäisi aina näyttää niin "voimakkaasti"? Miksei ihmiset taas voi arvostaa niitä kauniita sanoja ja pieniä eleitä?

 

Aamulla saa nukkua pitkään ja aamupalalla on kahvia ja frödingen pakastekakkua.

Joo, ei sen tuon kummempaa tarvitse olla että tulee hyvä mieli. Mullakin oli lupa nukkua pitkään, paitsi että niin nukkui mieskin, minkä vuoksi se mun itse ostamani Frödinge oli edelleen pakkasessa, kahvit keittämättä ja Hesari hakematta. Vitutti kyllä syödä itse tekemääni puuroa kuten 364:nä aamuna vuodessa.

 

Mun 79-vuotias pappani teki 76-vuotiaalle mummolleni aamupalaa tänään, vaikkei mummoni ole pappani äiti.

Myöskin isäni soitti äidilleni heti aamusta onnittelusoiton, vaikka heidän avioeronsa on astunut voimaan yli 15 vuotta sitten. Ymmärrätköhän miksi? No siksi, että äitini on hänen lastensa äiti. Siinä on aika iso titteli, tärkeä tehtävä ja suuri vastuu. Minun äitini on tehnyt isästäni isän.

 

plaa.. plaaa, taas tätä samaa.. mieheni rakastaa minua niin paljon, että osoittaa myös arvostusta kun olen hänen lastensa äiti, en ole miehelle pelkästään vaimo vaan olen myös hänen lastensa äiti, olisin erittäin loukkaantunut ja pettynyt jos mieheni ei arvostaisi ja muistaisi millään tavalla hänen lastensa äitiä. Äitienpäivä on kaikkien äitien päivä. Minun ei onneksi ole kertaakaan tarvinnut pettyä, onneksi minulla on ihana mies joka arvostaa minua lastensa äitinä ja näyttää myös sen käytännössä tuomalla äitienpäivänä kukkia, aamukahvin sänkyyn ja lahjoja.

 

Jaa.. no minä onnittelin tänään sisioni halauksin, hänestä tulee piakkoin toisen kerran äiti. Onnittelin oman äitini halauksin ja pienellä lahjalla. Äsken puhuin ystäväni kanssa puhelimessa ja onnittelin häntäkin ja hän minua. Isäni halasi minua ja onnitteli (oli ostanut minulle lasten puolesta runkoruusun), samoin onnitteli isäni ystävä halauksin kun sattui piipahtamaan vanhempieni luona. MIes lähetti minulle korvikset vaikkei meillä yhteisiä lapsia olekaan vielä.

 

Onhan se ihanaa saada huomiota, mutta mä en ymmärrä myöskään sitä, että miksei nykyään ihmiset myöskään osaa arvostaa niitä pieniä eleitä ja ihania sanoja? Aina pitäisi olla tekemässä jotain suurempaa...

 

Ei, en ole mieheni äiti, mutta olen tehnyt hänelle kaksi lasta joiden äiti olen ja hoidan huusholliamme hyvin äidillisesti, joten olen omasta mielestäni ansainnut aviomieheltäni ne kahvit aamulla sänkyyn.

Oliko siinä tarpeeksi ÄITIÄ?

Ethän sinäkään sitten muista miestä mitenkään isänpäivänä, eihän hän ole isäsi?

 

Onhan se ihanaa saada huomiota, mutta mä en ymmärrä myöskään sitä, että miksei nykyään ihmiset myöskään osaa arvostaa niitä pieniä eleitä ja ihania sanoja? Aina pitäisi olla tekemässä jotain suurempaa...

Ja miksi näille muutamille vuoden päiville ladataan niin kamalan isot odotukset..

 

Onhan se ihanaa saada huomiota, mutta mä en ymmärrä myöskään sitä, että miksei nykyään ihmiset myöskään osaa arvostaa niitä pieniä eleitä ja ihania sanoja? Aina pitäisi olla tekemässä jotain suurempaa...

Ainakin niissä ketjuissa, joita itse luin, valitettiin lähinnä siitä, ettei mies huomioinut yhtään mitenkään. Ei siis edes pienin elein ja sanoin, toisin sanoen eivät edes toivottaneet lastensa äideille hyvää äitienpäivää.