Äiti viemässä lapset 200km päähän isästään -mitä mieltä tästä tapauksesta?

Kun ei saa olla tuollaista

Ainakaan minun mielestäni, tuohan on verrattavissa vieraannuttamiseen toisesta vanhemmasta.

Niinpä.
Mutta toivotaan että äidin uusi mies on hyvä isäpuoli lapsille (siinä roolissa hän tulee olemaan jokatapauksessa) ja molempien lapset sopeutuu tilanteeseen, ties miten läheisiä heistä tulee. Ikinä ei toisaalta tiedä mitä joku uusi vaihe tuo elämään. Ite muutin teininä ja sain paljon uusia kavereita vaikka ekat viikot raivosin äidille että tää oli huonoin juttu ikinä.. Mutta mulle ei jäänyt toista vanhempaa satojen kilometrien päähän joten siitä en sitten tiedä :/

 

Niinpä.
Mutta toivotaan että äidin uusi mies on hyvä isäpuoli lapsille (siinä roolissa hän tulee olemaan jokatapauksessa) ja molempien lapset sopeutuu tilanteeseen, ties miten läheisiä heistä tulee. Ikinä ei toisaalta tiedä mitä joku uusi vaihe tuo elämään. Ite muutin teininä ja sain paljon uusia kavereita vaikka ekat viikot raivosin äidille että tää oli huonoin juttu ikinä.. Mutta mulle ei jäänyt toista vanhempaa satojen kilometrien päähän joten siitä en sitten tiedä :/

Toivotaan.. Mutta siis ei välitetä paskaakaan että isä ei enään näe lapsiaan niin usein?
Se äitikin saisi järjestellä rakkauselämänsä sillä viisiin että tulisi ajatella ennenkaikkea niitä lapsia.
Esim tässä tapauksessa voisi itse kulkea rakkautensa perään sen 200km niin usein kuin haluaisi.

 

Mitä hittoa. Siis kun nainen rakastuu niin kolmen teini-ikäisen olisi hylättävä kaverinsa, muutettava pois, luovuttava isänsä näkemisestä, matkustettava isäänsä tapaamaan 200 km ja sopeuduttava vielä uuden ukon kakaralaumaan. Ja se kaikki miksi? Että munankipeä äitykkä tulisi onnelliseksi?

Ei herranjestas miten itsekästä. Teini-ikäisille juuri kaverit ja tutut kuviot sekä omat vanhemmat ovat todella tärkeitä. Samoin koulut, harrastukset, jne. Kovin kepeästi suhtautuu palstalaiset muuttamiseen. Ei muuttaminen ole helppoa, muutimme miehen kanssa 300 km päästä entisestä kotikaupungista ja sekin oli tosi vaikeaa - ei ystäviä, tuttuja, jne. uudella paikkakunnalla. Mutta me muutimme JÄRKISYYSTÄ eli työn takia.
Tää nainen ilmeisesti on menossa pienemmälle paikkakunnalle, jossa on töitäkin huonommin. Toisinsanoen ei mitään järkeä, varsinkin jos uusikin ukko on työtön.

Teini-ikä on muutenkin riittävän haastavaa ja vaikeaa nuorelle - ei siihen tartte enää uusioperheen kolmea uutta kiljuvaa kakaraa huutamaan ja taistelemaan vanhemman huomiosta. Äitinsä saisi keskittyä omiin lapsiinsa ja pitäköön etäsuhdetta. Jos rakkaus on aitoa, voi hän vuoden parin päästä muuttaa itse miehen luo. Jos eroaisin miehestäni en ikinä voisi erottaa häntä ja poikaamme, jäisin ehdottomasti samaan kaupunkiin asumaan. Ihan vaan lapsen takia.

Tällaista on sattunut lähipiirissäkin, nainen vei 3 lasta isältä uuden miehen luo, ja sitten kun suhde ei toiminutkaan niin taas lapset tempaistiin tutusta ympäristöstä ja talosta, ja nyt taitaa kierroksessa olla jo kolmas mies. Lapset sanoi isälleen hiljattain että eivät enää tiedä missä koti on. Ja ikää heillä kaikilla vielä alle 10v.
-Mut hei pääasia että äiti on onnellinen ja saa melaa säännöllisesti. Lapsethan sopeutuu aina!

 

-Mut hei pääasia että äiti on onnellinen ja saa melaa säännöllisesti. Lapsethan sopeutuu aina!

Niin ja sehän on juuri aina se lasten paras = äidin paras..

Onneksi pikkuhiljaa on laiva kääntymässä tässäkin lastensuojelun osalta. Myös lapsikin nykyään otetaan joskus huomioon.. (tosin vain silloin tällöin ja vain siellätäällä..)

 

Toivotaan.. Mutta siis ei välitetä paskaakaan että isä ei enään näe lapsiaan niin usein?
Se äitikin saisi järjestellä rakkauselämänsä sillä viisiin että tulisi ajatella ennenkaikkea niitä lapsia.
Esim tässä tapauksessa voisi itse kulkea rakkautensa perään sen 200km niin usein kuin haluaisi.

Sinä et tiedä miten hän on ajatellut lapsiaan, et tiedä ovatko lapset hyvin sosiaalisia ja päinvastoin innoissaan uudesta kaupungista ja kavereista. Sekä jopa siitä uusioperheestä, vaikka se palstan mukaan on yhtä kuin helvetti.
Ja mitä isään tulee niin tosi harmi hänelle eikä varmasti reilulta tunnu, mutta no can do..

 

[QUOTE="sanna";30313109]
Ei, ei se muutto ole reilua lapsille, mutta ei ole reilua äidille olla olematta rakkauden kohteensa kanssa. Isällä oikeus olla uudessa suhteessa myös.
Ei tähän kuvioon ole helppoa ratkaisua, toivottavasti tämä pari saa edes jonkinlaisen selvyyden asioihin.
Mutta toivoisin, että ap osaisi olla puolueettomasti hissukseen, ilman voivottelua tai muuta tälle isälle.
tuo stressaaminen ja voivottelu, vaikuttaa isän mielialaan ja johtaa pahimmassa tapauksessa sopuratkaisun löytymisen katoamiseen[/QUOTE]

Eihän kyse ole siitä, etteikö äiti saisi olla uuden rakkaansa kanssa, vaan siitä, että yhdessäolon voisi järjestää muutenkin kuin raahaamalla lapset leikkimään perhettä äidin uuden miehen ja tämän lasten kanssa kauas isästä, kodista ja kavereista. Kummallista tämä olkien kohauttelu ja äidin toiminnan puolustelu - tilanteeseen kun olisi muitakin ratkaisuja kuin muutto lasten kanssa. Tosiaan, elämä ei mene niin kuin elokuvissa, se tuon äidinkin pitäisi tajuta.

 

Ja mitä isään tulee niin tosi harmi hänelle eikä varmasti reilulta tunnu, mutta no can do..

Harmi? Reilulta? Veikkaan, että käyttäisit vähän vahvempia sanoja, jos tuon isän kengissä olisikin nainen.

 

[QUOTE="bubu";30313215]Harmi? Reilulta? Veikkaan, että käyttäisit vähän vahvempia sanoja, jos tuon isän kengissä olisikin nainen.[/QUOTE]

No mitä, järkyttäväksikö tuota pitää sanoa? Kamalan tavatonta että perhe muuttaa! Hirveää, tragedista ja sen semmoista..

 

No mitä, järkyttäväksikö tuota pitää sanoa? Kamalan tavatonta että perhe muuttaa! Hirveää, tragedista ja sen semmoista..

Niin, tarkoitin isän tunteita. Mieti vähän.

 

[QUOTE="bubu";30313223]Niin, tarkoitin isän tunteita. Mieti vähän.[/QUOTE]

Niin isälle hirveän harmi tietenkin, elämä ei oo aina reilua.

 

Kyllä se nyt tässä tapauksessa pitäisi lapset laittaa päättämään, että missä tahtoo asua. Vaikka onkin raskas päätös, niin siitä huolimatta. Niiden elämähän se on.

 

HG:n kanssa varmaan turha jankata aiheesta, sillä hän ei kaikesta päätellen arvosta isyyttä ja isä-lapsisuhdetta kovin korkealle.

Life goes on ja sillee carpe diem

 

HG:n kanssa varmaan turha jankata aiheesta, sillä hän ei kaikesta päätellen arvosta isyyttä ja isä-lapsisuhdetta kovin korkealle.

Life goes on ja sillee carpe diem

No se ei sinun lapsesi elämää hirveästi positiivisemmaksi muuta, että jäät tuohon itsesääliin rypemään, mutta hei kun se on kerran lopullisesti tuhottu eikä mtn ole tehtävissä; ruikuta sitten vaan. Jeps jeps.
Anteeksi, että minun äitini antoi meille hyvän lapsuuden vaikkei isää ollutkaan, sen olisi pitänyt olla epäonnistunut

 

No se ei sinun lapsesi elämää hirveästi positiivisemmaksi muuta, että jäät tuohon itsesääliin rypemään, mutta hei kun se on kerran lopullisesti tuhottu eikä mtn ole tehtävissä; ruikuta sitten vaan. Jeps jeps.
Anteeksi, että minun äitini antoi meille hyvän lapsuuden vaikkei isää ollutkaan, sen olisi pitänyt olla epäonnistunut

Wtf? Mistä sä nyt noita juttujasi revit?

 

Wtf? Mistä sä nyt noita juttujasi revit?

Mä näen päivittäin perhetyössä vähän vaikeimmissa tilanteissa olevia lapsia ja nuoria että jonkun äidin ratkaisu muuttaa lapsineen parin h päähän isästä jaksaisi suoraan sanoen järkyttää. Eikä se järkyttyminen auta mtn, se äiti silti saa muuttaa tai isä tuossa tilanteessa. Miksi päivittelisin sitä enempää? Te voitte jatkaa sitä vaikka maailman tappiin asti.
Sun kommentit isän puuttumisesta ja olemattaolosta ovat olleet aika liioiteltuja, en keksi muuta selitystä kun itsesääli tmv.

 

Mä näen päivittäin perhetyössä vähän vaikeimmissa tilanteissa olevia lapsia ja nuoria että jonkun äidin ratkaisu muuttaa lapsineen parin h päähän isästä jaksaisi suoraan sanoen järkyttää. Eikä se järkyttyminen auta mtn, se äiti silti saa muuttaa tai isä tuossa tilanteessa..

No jos sä olet sosiaalialalla hommissa, niin sun luulis tietävän, et yhteishuoltajuus tarkoittaa sitä, et kumpikaan huoltajista ei voi yksin päättää lasten asuinpaikasta. Jos on sovittu yhteishuoltajuudesta ja viikko- viikko- vuorottelusta, niin sen muuttamiseen tarvitaan vähän muutakin kuin se, et parinsadan kilsan päässä panettaa.

 

Mä näen päivittäin perhetyössä vähän vaikeimmissa tilanteissa olevia lapsia ja nuoria että jonkun äidin ratkaisu muuttaa lapsineen parin h päähän isästä jaksaisi suoraan sanoen järkyttää. Eikä se järkyttyminen auta mtn, se äiti silti saa muuttaa tai isä tuossa tilanteessa. Miksi päivittelisin sitä enempää? Te voitte jatkaa sitä vaikka maailman tappiin asti.
Sun kommentit isän puuttumisesta ja olemattaolosta ovat olleet aika liioiteltuja, en keksi muuta selitystä kun itsesääli tmv.

On aika monta muutakin vaihtoehtoa kuin totaalinen järkyttyminen tai asian mitätöinti vedoten siihen, että tapahtuu pahempaakin.
Tottakai tapahtuu pahempaakin, monessakin asiayhteydessä, mutta se ei silti tee jostain "vähäpätöisemmästä" asiasta sen hyväksyttävämpää.
Esimerkkinä vaikkapa raiskausta tai pahoinpitelyä ei tarvitse oikeuttaa ja vähätellä, koska paljon tapahtuu murhiakin.

Ahaa, no en mielestäni ole omista tunteistani täällä avautunut, eikä isättömyys henkilökohtaisella tasolla kosketa, sillä itselläni on ollut aina erittäin läheinen ja hyvä isäsuhde.
Lasten oikeuksien puolesta puhuminen ei liity suoranaisesti yksinhuoltajien asemaan tai heidän tunteisiinsa. Ihan vaan sivuhuomiona, kun olet useamman kerran kääntänyt minun kirjoitukseni lapsen oikeuksista aikuisiin, eli kun puhutaan vaikkapa niistä isättömistä lapsista, minä puhun lapsesta ja sinä väännät sen vanhemman kokemukseksi (oletat siis, että lapsen oikeuksien puolesta puhuminen on yksinhuoltajan itsesääliä ja jos lapsen oikeudet eivät kovin voimakkaasti kiinnosta, on sujut itsensä kanssa).

Miten vaikea joillakin on sisäistää, ettei kaikki aina liity itseen ja omaan, henkilökohtaiseen kokemukseen..

 

Se on kuulkaa 1600km pelkkiä lasten haku- ja tuomisajoja kuukausittain mikäli lapsiaan näkee joka toinen viikonloppu.

19200km/vuosi. Miettikää sitä.


No, mulla se on vielä enemmän. 1200km/viikonloppu. Tuntuu pahalta ja tuntuu lompakossa.

 

Jos et ole vastarakastunut, olet siis perheenrikkoja? Kuka pitää äidin puolia? Ehkä se kamala juttu onkin se että äitikin on löytänyt suhteen? Tiedätkö, olen 25 vuotta työkseni setvinyt näitä kuvioita ja tiedän mistä on kyse kun tekstejäsi luen. Toinen vaihtoehto on että valehtelet. Kolmas on se, ettet osaa ilmaista itseäsi.

Voi sinua Tadam, taidat olla melkoinen keittiöpsykologi. Niin, eihän ole kuin kaksi vaihtoehtoa; olla vastarakaastunut tai perheen rikkoja. Mistähän yliopistosta olet valmistunut?

 

[QUOTE="Sanna";30313025]Luin koko tämän ketjun ja ap olet siinä asiassa oikeassa, että lasten elämä tulee radikaalisti muuttumaan, kun samalla kertaa vaihtuu koulu, kaverit jää ja toista vanhempaa näkee vähemmän.

Mutta kolikolla on aina kaksi puolta.
Jokaisella ihmisellä on oikeus olla onnellinen. Jos tämä äiti on löytänyt rakkauden hänellä on valintana muuttaa rakkaudenkohteen luoksi lapsien kanssa tai ilman lapsia tai olla kokonaan muuttamatta.
Hän on päättänyt muuttaa, hän tuntee omat lapsensa ja on varmaankin ajatellut, että he pystyvät hyvin sopeutumaan uusiin ympyröihin.
Sekä ovat sen verran vanhoja, että voivat vaikka junalla tai linja-autolla käydä isän luona, kun on tapaamisaika.

Kirjoitit ap, että erosta on vain vuosi aikaa.
Vuosi on sitä surutyötä vielä, ja silloin tulee napattua itselleen laastarisuhde.
Joskus ne kestää, joskus ei.
Toivottavasti tämä sitten kestää, kun tulee muutto ja kaikkea lapsille.

Mutta sitä ihmettelen, että sinä ap, joka olet reilun puolivuotta ? tai milloin sitten eron jälkeen tapasittekin, kuitenkin alle vuoden, ollut tämän miehen kanssa.
Niin otat tähän tapailuaikaan nähden turhan kiihkeän suhtautumisen tähän.

En usko, että olet alle vuodessa vielä rakentanut täydellistä suhdetta lapsiin, joilla vielä erotoipuminenkin ollut käsiteltävänä.

Minusta saisit antaa tilaa tälle miehellä ja entiselle vaimolleen järjestää tämä juttu, ilman sekaantumista[/QUOTE]

Näin

 

Nyt jos summaa vähän plussia ja miinuksia tästä asiasta niin mikä on +
- Äiti pääsee rakkaansa luo, kenet on tavannut joitakin kuukausia sitten ja vie mukanaan 3 lastaan, koska hänellä on siihen "oikeus" lähivanhempana
- lapset saavat olla äitinsä kanssa (ööö..jos tämän nyt plussaksi haluaa laskea kun se isä nyt putos tästä kuviosta kokonaan pois..)

Miinuksia:
- Lapset eivät näe enää isäänsä kuten ennen viikko-viikko systeemissä, vain pari vkonloppua ja lomilla
- lapset joutuvat teini-ikäisinä eroon kavereistaan ja tutusta ympäristöstä
- lapset joutuvat etsimään uudet harrastusmahdollisuudet ja joukkueet joukkuepeleissä
- LAPSET joutuvat matkustamaan 200 km väliä vain käytännössä yhden kokonaisen päivän takia nähdäkseen isäänsä
- lapset vieraantuvat isästään koska isä ei ole enää jakamassa arkea kuten ennen
- lapset joutuvat vaihtamaan koulua
- lapsilla ei ole äidin uudella paikkakunnalla MITÄÄN tuttua ja turvallista, ei sululaisia, ei kavereita, ei mitään.

Voiko joku vielä oikeasti väittää että tämä voisi olla lapsille jotenkin hyvä asia? Unohdetaan nyt se isä joka joutuu eroon lapsistaan ja puhutaan vain nyt lasten edusta. Ihanko oikeasti LAPSET ovat ne jotka tässä joutuvat matkustamaan sitten, miksi se äiti ei tosiaan matkusta tämän uuden suhteensa perässä ja järjestä omaa elämäänsä niin että seurustelu onnistuu. Jos kerran se 200 km ei ole ongelma...Ainiin, se taitaakin olla ongelma ÄIDILLE mutta LAPSET kyllä pystyvät elämään ilman isäänsä ja matkustamaan..jep jep.

 

[QUOTE="Sanna";30313025]Luin koko tämän ketjun ja ap olet siinä asiassa oikeassa, että lasten elämä tulee radikaalisti muuttumaan, kun samalla kertaa vaihtuu koulu, kaverit jää ja toista vanhempaa näkee vähemmän.

Mutta kolikolla on aina kaksi puolta.
Jokaisella ihmisellä on oikeus olla onnellinen. Jos tämä äiti on löytänyt rakkauden hänellä on valintana muuttaa rakkaudenkohteen luoksi lapsien kanssa tai ilman lapsia tai olla kokonaan muuttamatta.
Hän on päättänyt muuttaa, hän tuntee omat lapsensa ja on varmaankin ajatellut, että he pystyvät hyvin sopeutumaan uusiin ympyröihin.
Sekä ovat sen verran vanhoja, että voivat vaikka junalla tai linja-autolla käydä isän luona, kun on tapaamisaika.

Kirjoitit ap, että erosta on vain vuosi aikaa.
Vuosi on sitä surutyötä vielä, ja silloin tulee napattua itselleen laastarisuhde.
Joskus ne kestää, joskus ei.
Toivottavasti tämä sitten kestää, kun tulee muutto ja kaikkea lapsille.

Mutta sitä ihmettelen, että sinä ap, joka olet reilun puolivuotta ? tai milloin sitten eron jälkeen tapasittekin, kuitenkin alle vuoden, ollut tämän miehen kanssa.
Niin otat tähän tapailuaikaan nähden turhan kiihkeän suhtautumisen tähän.

En usko, että olet alle vuodessa vielä rakentanut täydellistä suhdetta lapsiin, joilla vielä erotoipuminenkin ollut käsiteltävänä.

Minusta saisit antaa tilaa tälle miehellä ja entiselle vaimolleen järjestää tämä juttu, ilman sekaantumista[/QUOTE]

En tietenkään ole luonut "täydellistä suhdetta" miehen lapsiin, miten se edes liittyy tähän asiaan? Eikö lasten oikeuksia isäänsä voi silti puolustaa tälläistä äidin järjetöntä käytöstä vastaan? Mielipiteeni olisi täysin sama oli kyseessä sitten kenen tahansa lapset tälläisessä vastaavassa tapauksessa. Tälläinen on vaan yleismaailmallisesti VÄÄRIN minun mielestäni lapsia kohtaan. Tottakai olen asiassa kiihkeämpi kun kyseessä on tutut lapset ja näen miten tämä muu perhe nyt kärsii näistä äidin päähänpistoista. Kysyttävää?

 

Jos lapset ovat teinejä niin eihän asiassa ole ongelmaa. 12-vuotias saa päättää asuuko äidillä vai isällä. Vai eikö isä halua ottaa lapsia kokonaan itselleen niin että käyvät vain viikonloppuisin äidillä?

 

Jos lapset ovat teinejä niin eihän asiassa ole ongelmaa. 12-vuotias saa päättää asuuko äidillä vai isällä. Vai eikö isä halua ottaa lapsia kokonaan itselleen niin että käyvät vain viikonloppuisin äidillä?

Isä varmasti on valmis ottamaan lapset itselleen, olemaan lähivanhempi. On ollut alusta asti. Mutta nyt kun äiti kuitenkin on tällä hetkellä se lähivanhempi niin oikeushan sen sitten loppujen lopuksi päättää nyt kuka on sitten lähivanhempi jatkossa. Kuten jo aiemminkin sanoin, niin sekin on mielestäni kamalaa että äiti pistää lapset ahdistumaan ja vaikean valinnan eteen ; äiti vai isä? Ei sellaista tulisi kenenkään lapsen joutua tekemään. Mutta siihenhän tämä nyt sitten menee.

 

Eipä ainakaan lasten edun mukainen ratkaisu,olisi. Voihan se äiti muuttaa vaikka minne haluaa uusien valloitustensa perässä, mutta ei se tarkoita, että lasteb edun mukaista olisi muuttaa mukana.