Äiti vai isi kelpaa - vauva 11 kk?

Kyselen onko muilla tällaista ilmiötä jonka luulen johtuvan eroahdistuksesta: tähän asti äiti on ollut ykkönen pojalle vaikka isäkin on rakas, mutta nyt viime viikon poika on ihan villinä isän perään: kun isä tulee kotiin töistä, huutaa kädet ojossa ja haluaa olla koko ajan isän sylissä, tulee kauhea itku ja huuto jos otan itse syliin. Välillä on ihan naurattanut tää tilanne, sitten taas ottaa jo melkein päähän kun ei sitten millään kukaan muu kuin isä käy. Päivät poika on minun kanssani ja menee ihan hyvin (olen siis ollut pojan kanssa kotona koko ajan) entiseen malliin.
Muutenkin poika kaikenkaikkiaan nyt parin viikon ajan kapinoi välillä kovasti, jos joku asia ei miellytä (esim vaipanvaihto) vetää selän kaarelle ja huutaa ja jalat tikkujäykkinä sojottaen kieltäytyy yhteistyöstä täysin. Ymmärtääkseni tämä kuuluu myös eroahdistus-vaiheeseen???
Muuten ei kauhean paljon vierasta muita ihmisiä, mitä nyt välillä pillahtaa itkuun jonkun ihan tietyn ihmisen kohdalla ja protestoi kovasti lähelle tuloa, mutta on pysynyt melko iloisena veikkona kaiken kaikkiaan.

 

Haa! kohtalotoveri!
Kyllä oli esim. juhannuksena itku herkässä - hirmu hauskaa oli mökillä pojan kanssa koko päivä, pihalla temmellettiin, syötiin kiltisti ja käytiin päikkärit nukkumassa moitteettomasti. Iskä kun tuli maalaushommista muutaman tunnin tauon jälkeen, meni poika kädet ojossa kohti kiljuen - eikä suostunut isänsä sylistä pois tulemaan, ei edes miehen vessakäynnin ajaksi (minkä huusi mun sylissä tutti suussa). Tulipa taas ihana olo - ihan kuin minä kohtelisin poikaa jotenkin huonosti Iskänsä sylistä sitten antaa itsetyytyväisiä katseita meikäläisen suuntaan ja halailee ja pussailee isäänsä...
Kai se tosiaan on jonkinlaista lapsen luottamuksen keräystä tällä hetkellä. Toinen haluaa olla varma, että se, joka on ollut poissa, ei tule vähään aikaan pois lähtemään, vaikka toisen kanssa viihtyisikin yksin.
Poika virnuilee vieraille ns. ujosti, eli laittaa päätä sylissä kaulakuoppaan, silti kuikuillen kulmien alta, kauhea flirttailija. HÄtä tulee kyllä jos yhtäkkiä joku syliin nostaa, leuka roikkuu ja silmät suurina tuijottaa, jos liian lähelle tulee. Vierastaminen oli pahimmillaan siinä 7-9kk kohdalla.
Nyt poika siis paria päivää päälle 1v.

 

Meillä on neiti pian 1v, mutta on jotenki tosi kova nyt äidin perään... Kun isi tulee töistä, ni on tosi iloinen, mutta nuhjaa sit mussa kiinni koko illan, vaikka isikin on siinä leikkimässä. Tää ilmiö on ollu nyt pari viikkoa, ei aiemmin. Vähän välillä rasittavaa, kun oon jo kaikki päivät tytön kanssa, ni sit roikkuu illatki lahkeessa... Ja seuraa kun hai laivaa. Kai on joku ohimenevä vaihe...

Mouse

 

tämän ilmiön kanssa . Kai se on ohimenevää, toivotaan! Jännä miten nämä omat itse-epäilyt siitä onko ollut tarpeeksi hyvä, nousevat esiin niin nopeasti. Huomaan välillä miettiväni että pitäisikö "viihdyttää" poikaa samalla tavalla kuin isä, mutta sitten taas muistan että isä ja äiti on eri asiat, molempia tarvitaan, ja kun äidin kanssa on koko päivän, on oleminen ihan erilaista. Eikä sitä millään jaksaisikaan koko ajan ohjelmaa järjestää. Minä ja poika oltiin töiden takia erossa miehestä 3 viikkoa pari viikkoa sitten, ehkä sekin vaikutti, tosin tämä ilmiö ei tullut ollenkaan heti vaan reilu viikko paluun jälkeen. Ja nyt taas ollaan lähdössä kuumuutta pakoon (asutaan ulkomailla) suomeen 3 viikoksi ja mies jää töitä tekemään tänne, saas nähdä mitä tästä seuraa.